Julkaistu: Su 29.06.2008 13:54
Paris - Secrets On Tape [2005]
Perjantaina käytiin iskän kanssa tsekkaamassa, oliko 15 km päässä kotikotoa havaittu pörröinen kissa meidän Miska. Ei ollut. Hyvin samantyyppinen kyllä MUTTA: hieman kookkaampi, väritykseltään punertavampi eikä valkoista melkein yhtään ja lisäksi nenässä oli valkoinen säännöllinen kolmio toisin kuin Miskalla. Rakas karvatassumme pysyttelee siis edelleen kadoksissa ja etsinnät jatkuvat.
Kissareissun jälkeen lainasin porukoiden autoa ja lähdin kaverini M:n luokse. Pitkästä aikaa, viimeksi oltiin nähty joululomalla - miten sitä aina muka onkin niin kiirettä, että näkeminen vain lykkääntyy ja lykkääntyy?
Äkkiä pari tuntia hujahtikin jutellessa ja siinä sivussa kissoja kuvatessa. M:n huushollissa vilistää yhteensä 5 naukujaa, yllä niistä kaksi. Kotiin (kotikotiin siis) tulin joskus yhdentoista pintaan, matkalla piti pysähtyä ottamaan kuva upeasta iltataivaasta:
Perjantain ja lauantain välisen yön koisin kerrankin kunnolla, oli ihana nukkua niin pitkään kuin unta riitti. Iltapäivällä kävin äitin kanssa kaupassa ja samalla reissulla piipahdettiin myös paikallisella kirpparilla. Siellä on aina hauska kierrellä, kun yhtäkkiä jostain tupsahtaa kissa - joka tällä kertaa veti sikeitä kerällä eräässä nojatuolissa. Löytöjä en tehnyt muuta kuin punaisen Muumi-kuvioisen t-paidan, eurolla lähti mukaan. Kuvaa tulossa mahdollisesti joskus myöhemmin, jos jaksan/muistan.
Mansikoita omasta puutarhasta.
Pian voisi ruveta suunnittelemaan lähtöä takaisin Turkuun. Illalla ajattelin mennä Elixiaan ja paria nettiprojektia pitäisi viedä eteenpäin. Kämppäkin kaipaisi siivousta vielä ennen inttiin lähtöä. Aamuja siviilissä enää 8, hui!
Julkaistu: Ma 19.05.2008 23:12
Uusi viikko taas. Tänään on väsyttänyt ihan liikaa, edes aamuinen BodyPump ei saanut virtaa päälle. Töissä melkein nukahdin istualteen, toinen käsi näppiksellä (ctrl+C / ctrl+V / ctrl+A) ja toinen hiirellä. Olin kotona joskus kuuden jälkeen, sitten syöksyinkin jo siskon luokse kyläilemään. Sieltä kävellessäni kotiin ahdisti hetken niin, ettei meinannut henki kulkea, mutta onneksi se meni ohi. Koneelle istahtaessani pillahdin itkuun, kun yli pyyhkäisi mielettömän kova ikävä (jonka luulin jo kadonneen). Selkeästi pitäisi nukkua öisin enemmän ja/tai paremmin.
Lauantaina kävin siis UFFin euron päivillä, noiden hameiden (toinen on vähän ryppyinen, ups) lisäksi löysin vaaleansävyisen raidallisen kauluspaidan, joka tosin on aika jämptin kokoinen. Vasemmanpuoleinen hame on alun perin H&M-tavaraa, sen kohtalosta en vielä ole päättänyt. Lyhyemmäksi sitä voisi ehkä pätkäistä, kun tuo polvet peittävä mitta saa mut näyttämään ihan pätkältä. Oikealla olevassa hameessa oli kokomerkintä 150, aika pieni se kyllä onkin. Molemmilla sivuilla olevat vetoketjut saa auki (alla on siis kangas), jolloin hame on hieman väljempi lantiolta. Tykkään vetoketjuista!
Viime aikoina olen aina hetkittäin saanut aivan huisia inspiraatiopuuskia, joistakin jopa on syntynyt vähän jotain. Liian usein kuitenkin tunnen olevani niin eksyksissä elämäni suhteen, että kaikki tuntuu täysin mahdottomalta. Onko se vain sitä, etten mä oikeasti vielä(kään) tiedä mitä tahtoisin elämälläni tehdä? Vai onko se eron jälkeistä, uuden elämäntilanteen aiheuttamaa hämmennystä, joka katoaa ajallaan? Maailma on mulle avoin, täynnä mahdollisuuksia, mutta mä en osaa/uskalla käyttää niitä. Lukaisin viikonloppuna Kiti Kokkosen sähköpostiromaanin Terveisin Karo, josta tunnistin osittain myös itseni:
Silloin kun minulla oli parisuhde, olin sillä saralla onnellinen, mutta oma henkilökohtainen minäni kaipasi koko ajan jotakin. Tunsin usein olevani tyhjä ja etsin lakkaamatta jotain. - - - Parisuhde loppui, ja löysin itseni. - - - Nyt pitää itkeä parisuhteen perään. Mikään ei koskaan ole tarpeeksi. Niin lattealta kuin se kuulostaakin ja miljoona ihminen on sen jo todennut miljardiin kertaan: nykyajan ihmiselle mikään ei riitä. Ainakaan suurimmalle osalle. Ainakaan minulle. Aina pitää saada jotakin lisää.
- - - Miksi vaatekaapit ovat täynnä vaatteita? Mitä minä odotan ja kaipaan? Mikä on se tyhjiö ihmisen mielessä, jota täytyy koko ajan yrittää täyttää? Miksi ei voi aamulla herätä ja ajatella, että minä olen nyt tässä ja tämä on hyvä päivä? Miksi odottaa ja olettaa yleensäkään yhtään mitään?
Mä odotan ja kaipaan koko ajan jotain, mutta en oikeastaan edes tiedä mitä. Ehkä sitä, että jotain mullistavaa tapahtuisi. Että elämä taas jatkuisi, jollain tapaa uudenlaisena. Kunhan tapahtuisi edes jotain.
Julkaistu: Ke 07.05.2008 10:46
YleX Tänään
Uusi Blogilista on aiheuttanut hämmennystä enkä ihmettele, eilen ainakin koko systeemi oli aivan sekaisin. Oma blogini oli listalla vaihtunut mystisesti tämän uuden sijaan vanhaksi ja avainsanoina oli mm. uskonto, raamattu ja synti. Tällä hetkellä näyttää suhteellisen normaalilta, mitä nyt hässäkässä katosi melkein 10 tilaajaa.
Eilen olin swap-a-ramailemassa, kiitokset Freille tilaisuuden järkkäämisestä! Meitä oli ihan vain muutama, mikä tosin oli siinä mielessä hyvä, ettei tavaroista tullut kinailua. :) Tuumailtiin kuitenkin, että seuraavalla kerralla koitetaan saada isompi porukka kasaan. Löytyykö tämän blogin lukijoista vaatevaihdosta kiinnostuneita? Turun suunnalta nyt pääasiassa, mutta miksei muualtakin jos tahtoo matkustaa Turkuun. Uuden swap-a-rama partyn voisi järjestää vaikka joskus kesällä, ehkä jopa jossain ulkosalla.
Tuossa pari mun omistukseen siirtynyttä tavaraa, söpöt pinkit papukaijakorvikset (ovat muuten tänään heti korvissa) ja hauskat kiilakorkoiset vetoketjusandaalit. Muutakin tuli kannettua mukana kotiin, mutta niistä ehkä joskus myöhemmin. Nyt on parasta lähteä valumaan toimiston suuntaan, ettei tarvitse koko päivää viettää polkupyöräsivuston parissa. Mukavaa keskiviikkoa kaikille!
