Kissakuulumisia

Dharma on kipeä, tai lähinnä Dharman häntä on kipeä. Neiti oli heti sään lämmettyä viettänyt vuorokauden ulkona ja tullessaan seuraavan kerran sisälle roikottanut häntäänsä kummallisesti. Oli ilmeisesti ottanut yhteen jonkun vieraan kissan kanssa, kun lumihangesta löytyi tappelun jälkiä. Häntä Dharmalla vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta ihan se hännän juuri on aika turvonnut. Saa nähdä täytyykö alkuviikosta käydä eläinlääkärillä näyttämässä kissaneitiä, jos sillä vaikka on joku tulehdus hännänjuuressa. Eilisen jälkeen Dharmis on lähinnä vain nukkunut, mitä nyt välillä käväissyt ruokakupilla mutustamassa raksuja. Toisaalta, uni on varmasti paras lääke kissallekin sairastaessa.

Kivat irtokarvat Dharmalla tuossa, varmaan Miskasta peräisin. Karvanlähdön osalta Miska elää täysillä kevättä jo, tai ainakin pitkää vaaleaa karvaa on kaikki paikat täynnä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa miten hyvin läppäri vetää puoleensa noita karvoja… Voiskin kerätä talteen kaikki irtokarvat ja tehdä niistä koneen kanteen karvapäällyksen. Tai miten ois vaikka tyyny?

Pääsin eilen pitkästä aikaa käymään kunnon saunassa eli siis puulämmitteisessä pihasaunassa uima-altaan vieressä. Ihanat löylyt! Ulkonakin kävin vähän hyppimässä viilentyäkseni, hyiseen uima-altaaseen uskalsin kastaa vain jalan. Harmi vaan, kun silmät eivät leikkauksen jäljiltä oikein tykkää saunomisesta. Varsinainen löylyissä istuminen ei tunnu missään, mutta saunan jälkeen silmät tuntuvat lähes poikkeuksetta kuin niissä olisi roskaa. Kosteutustippojen tehokäyttö auttaa kyllä, aamulla tosin ripsien juuret tuntuvat olevat täynnä kuivunutta töhkää. Toivottavasti tämä ongelma poistuu ajan kanssa, olen kuitenkin suht innokas saunoja eikä roskantunne silmissä ole kovin mukava tunne.

Kyllä maalla on mukavaa

Viikonloppu on jälleen vierähtänyt maaseudun rauhassa, mun kotikotona siis. Ei me muuten varmaan siellä joka ikinen viikonloppu ravattaisi, mutta arkiöiden patjalla nukkumisen jälkeen on niin mahtava päästä edes yhdeksi tai kahdeksi yöksi sänkyyn nukkumaan. Ei, ötökkäongelma ei edelleenkään ole ratkennut – itse asiassa nyt örkkejä on ruvennut mönkimään jostain raosta esiin vähän väliä. Naapureiden ovilla ollaan käyty eikä kukaan ainakaan tunnustanut kärsineensä samanlaisesta ongelmasta, ilmeisesti siis ovat pelkästään meidän vaivana. Ensi viikolla täytyy varmaan roudata nykyiset patjat ja peitot tuhottavaksi sekä irrottaa lattialistat ja pistorasiat – ja myrkyttää makuuhuone läpikotaisin. Nämä kuukaudet ovat kyllä olleet tuskaisia, tekisi vain mieli polttaa kaikki tavarat ja muuttaa pois. En tahdo edes arvailla, miten pitkään epäluuloisuus jatkuu örkkien lopulta kadottua…

Tänään kävin aamulla pihalla kuvailemassa, taivas oli harmaa mutta ihan mukavaa oli pomppia lumihangessa kameran kanssa. Mitään ihmeellistä kuvasaalista en saanut, vaikka räpsin kymmeniä ruutuja, mutta sellaista se toisinaan on. Odotan jo malttamattomana uuden kameran hankintaa, kun töitä vaan nyt olisi tarpeeksi että pystyisi tekemään tämän vähän suuremman hankinnan. Nikonin D90 vaikuttaa tällä hetkellä lupaavimmalta ehdokkaalta, mutta katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan.

Kohta voisin ruveta tekemään lähtöä kotia kohti, auto tosin täytyy laittaa hetkeksi lämppäriin ennen. Iskä teki fetasalaattia, joten sen kimppuun seuraavaksi – nam! Namia oli myös eilen kaupasta ostamamme sydänmunkit, vaikka marsipaanisydän ei ihan ollut mun makuun. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä pulla, ja suhteellisen suloinen myös ulkoisesti:

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Yhtä upeitahan ne ystävät tosin ovat vuoden jokaisena päivänä, joten muistetaan kertoa se useamminkin kuin kerran vuodessa tänä tiettynä päivänä.

Cimex lectularius

Alkaa pikku hiljaa pinna todella olla katkeamispisteessä, mitä tulee meidän “ihanaan” ötökkäongelmaamme. Lude-esiintymä löytyi tosiaan jo joulukuun alussa ja asiasta informoitiin saman tien sekä huoltomiestä että isännöitsijää, mutta mitään ei ole vieläkään tapahtunut. Vuodenvaihteen jälkeen isännöitsijä käänsi yhtäkkiä kelkkansa ja totesi ongelman olevan yksin meidän: koska kukaan muu ei ole vastaavaa valittanut, muilla ongelmaa ei siis ole.

Mä en halua pysyä hiljaa tästä asiasta, mieluummin jaan kokemukseni – ehkä siitä saattaa olla apua jollekin. Valitettavasti osa ihmisistä (erityisesti iäkkäämpi väestö) mieltää lutikat jotenkin häpeälliseksi aiheeksi, joka kielii epäsiististä huushollista. Näinhän asia ei kuitenkaan ole, kuten aiemminkin totesin, vaan luteiden pesiytyminen asuntoon on enimmäkseen ehkä huonosta tuurista kiinni. Ei olisi mikään ongelma mennä rinkuttamaan naapurin ovikelloa ja kysyä suoraan onko ötököitä siellä, jos kysymykseen saisi todenmukaisen vastauksen. Olen yrittänyt miettiä keinoja, joilla ihmiset saisi ymmärtämään minkä tason ongelmasta oikeasti on kyse ja miten tärkeää kaikkien olisi olla rehellisiä asian suhteen.

Ollaan nyt oltu yhteydessä huoltomiehen ja isännöitsijän lisäksi taloyhtiön hallitukseen, kaupungin terveystarkastajaan sekä yhteen myrkytysfirmaan. Kaikki ovat sitä mieltä, että luteista tulisi päästä eroon, mutta ketään ei kiinnosta tehdä asian eteen mitään. Myrkytysfirman varmasti saisi hoitamaan ongelman sen omilla keinoilla, mutta valitettavasti meillä ei tässä kohtaa ole muutamaa satalappusta lyödä tiskiin vastineeksi kemiallisesta avusta. Ja mitä sitten jos örkit tulevatkin jostain toisesta asunnosta? Muutama kuukausi kalliin myrkytysrumban jälkeen luteet tulisivat todennäköisesti takaisin. Ymmärrän kyllä, että rahastahan tässä on kyse – niin kuin aina kaikessa on. Ihmettelen kuitenkin sitä, ettei kukaan tahdo selvittää onko ylimääräisiä kämppiksiä muissakin asunnoissa – kai se vaan on helpompi syyttää meitä, kun olemme kerran asian tuoneet esiin.

Tällä hetkellä en toivo mitään muuta yhtä paljon kuin sitä, että joskus vielä pystyisi elämään normaalia elämää. Sitä, että kotona olisi lattialla olevan patjan sijasta kunnon sänky, jossa nukkua. Sitä, ettei heräilisi öisin ja kuvittelisi näkevänsä luteita kipittämässä seinillä. Sitä, että kotiin tuleminen ja kotona oleminen olisi ihanaa.

Mieletön päivä flunssasta huolimatta

Taisin sitten saada sen flunssan, kurkku alkoi eilen illalla tuntua karhealta ja tänään on vähän joka paikkaa särkenyt. Lämmönkin voisi ehkä mitata, vaikka kuumeiselta olo ei tunnu lainkaan. Töitä olen tällä viikolla tehnyt ainoastaan kaksi vuoroa, siinä mielessä ihan hyvä sauma sairastella kun ei hommiakaan ole pahemmin tarjolla. Joitain vireillä olevia nettisivujuttuja voin onneksi tehdä kipeänäkin, kun en niihin tarvitse muuta kuin tietokoneen ja nettiyhteyden.

Päivällä kävin Askelklinikalla alaraajatutkimuksessa, mullahan oli jaloissa ties mitä vaivaa silloin armeijasyksynä ja ne palaavat aina silloin tällöin, kun esimerkiksi enemmän teen varastohommia ja seison/kävelen paljon. Olin iloinen kuullessani, että askellusvirheeni on hyvin pieni, mutta vastapainoksi fysioterapeutti pudotti pommin toteamalla kengistäni niiden olevan vähän liian korkeakorkoiset pidempiaikaseen käyttöön. Eikä Muscateissa edes ole korkoa kuin muutama hassu sentti! Korkeita korkoja mun ei jatkossa kannata käyttää kuin joitakin lyhyitä aikoja silloin tällöin. Yhyy, kaikki mun lempikengät ovat korollisia! Ei taida auttaa muuta kuin ottaa maiharit tehokäyttöön.

Tutkimuksen jälkeen saatoin eksyä Felinen kanssa kaupungille ja siinä sivussa saatoin myös hurahtaa muutamaan alehankintaan… Tyllihameita löytyy kaapista nyt viidessä eri värissä, joista kaksi olen hankkinut tämän talven aleista. Vanhat olenkin kyllä käyttänyt lähes puhki, joten eiköhän uusillekin tulokkaille löydy käyttöä aivan tarpeeksi. Voisin joku päivä esitellä viime aikoina tehtyjä hankintoja täällä blogissa, kunhan vain saisin siedettävät kuvat napattua vaatteista. Turussa ei ole taas hetkeen näkynyt vilaustakaan auringosta, koko ajan vain on pimeää tai muuten vain hämärää.

Illalla oltiin koko perhe Linnateatterissa katsomassa Mieletön Turun lähihistoria. Hulvaton kolmen miehen esitys, jossa ei pystynyt olemaan nauramatta – ihan parasta! Jostain syystä mä aina menen tavallaan vähän vastahakoisena teatteriin, vaikka kuitenkin aina totean myöhemmin että onneksi menin. Kummallista.

Jack Johnson – Sleep Through The Static [2008]

Jotain kivaa ja jotain vähemmän kivaa

Eilen sain puhelun liittyen työpaikkaan, johon olin jossain vaiheessa hakenut. Olen aina välillä täytellyt useampia hakemuksia, lähinnä silloin kun Salossa on ollut hintelästi vuoroja tarjolla. Mietin ensin mistäköhän paikasta nyt mahtaa olla kyse, mutta visiitti vuokrafirmaan selvitti kaiken ja tunti puhelun jälkeen mulla oli työsopimus allekirjoitettuna. Nopeaa toimintaa, sanoisinko! Osa-aikaista työtä tämäkin on, mutta tuli juuri sopivaan saumaan, sillä Salon suunnalla on ollut kovin hiljaista viime päivinä ja todennäköisesti vilkastuu vasta ensi vuoden puolella.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä, seonneen päivärytmin takia nukuin yöllä vähän ja huonosti. Oli kuitenkin niiiiiin mahtava herätä vasta vähän ennen viittä kuudelta alkavaa työvuoroa varten, aikaisemmin olen siihen aikaan melkeinpä jo lähtenyt kotoa kohti Saloa. Noin 10 km työmatka on yhtä juhlaa verrattuna 50+ km työmatkaan! Päivä meni väsymyksestä huolimatta mukavasti ja uudet työkaverit vaikuttivat todella mukavilta. Toivottavasti tätä työtä nyt riittäisi jonkun aikaa, huomenna ainakin menen taas.

*************

Iloisista uutisista siirrytään sujuvasti vähemmän mukaviin juttuihin, joista sunnuntaina olikin ohimennen puhetta. Muuton jälkeen alettiin toisinaan kullan kanssa vuorotellen raapia itseämme kamalasti nukkumaan mennessä ja välillä käsiin ym. ilmestyi pieniä punaisia paukamia. Googlesta katsottiin vinkkejä kotiörkkeihin, mutta mitään merkkejä ei kotona huomattu eikä minkään sortin ylimääräisiä asukkeja näkynyt. Viime viikolla tilanne kuitenkin räjähti käsiin ja eräänä aamuna sänky näytti siltä kuin sen yläpuolella olisi heiluteltu öljyistä pensseliä. Mulla ei ollut pitkään aikaan ollut minkäänlaisia näppylöitä, mutta seuraavana yönä yhtäkkiä toista olkapäätä oli nakerrettu useammasta kohtaa. Perjantaina käännettiin sitten sänky ympäri ja pohjasta löytyi kuin löytyikin merkkejä noista vihoviimeisistä kämppiksistä eli luteista. Sänky siirrettiin parvekkeelle pakkaseen saman tien ja tarkempi tutkimus osoitti lutikoiden perustaneen yhteisön runkopatjan sisuksiin. Pääpuolen päädyssä näkyi selvästi ruskeita ötököitä, eivät onneksi olleet viimeisessä kehitysvaiheessa (= aikuisia) vielä. Myös makuuhuoneessa sängyn paikalla lattialistoissa oli selviä merkkejä luteiden läsnäolosta.

Mähän hajosin tietysti aivan täysin, tämäkö on kiitos siisteysintoilusta ja viikottain siivoamisesta?! Google onneksi osasi kertoa, etteivät kyseiset örkit ole likaisuuden merkki – niitä esiintyy jopa viiden tähden hotelleissa. Netistä löytyi myös uutisartikkeleita tämän vuoden alkupuolelta, joissa käsiteltiin ludeongelmaa Turussa ja ovat kuulemma jälleen yleistymään päin. Lutikoista eroon pääseminen ei ole mitenkään helppoa hommaa eikä onnistuneesta tuhoamisesta voi olla varma kuin vasta kuukausien kuluttua. Soitettiin tietysti huoltoyhtiöön saman tien, neuvoivat siellä yrittämään hävittämistä kotikonstein ja jos tulevat takaisin tai niitä löytyy toisestakin asunnosta niin sitten hommataan paikalle ammattilaiset.

Sänky muovitettiin ja vietiin mun kotikotiin poltettavaksi, sohva sai toistaiseksi jäädä kun siitä ei mitään löytynyt. Lakanat pesin 95 asteessa, vierastyynyt ja -peitot kaapista sekä yksi patja viettivät parituntisen 80-asteisessa saunassa. Jossain vaiheessa pitäisi vielä roudata kaikkien makkarin kaappien sisällöt joko saunaan tai pakkaseen (niitä -15° pakkasia vain jos olisi…) pariksi tunniksi. Lattialistan ja pistorasioiden takaa on jo tsekattu, ne olivat kaikki puhtaita mutta saivat myrkytyksen osakseen joka tapauksessa. Toistaiseksi uusia esiintymiä tai edes yksittäisiä öttiäisiä ei ole tullut vastaan, mutta uutta sänkyä ei kuitenkaan viitsi tänne vielä tuoda.

Mistä luteet meille päätyivät, siitä meillä ei ole mitään käsitystä. Ulkomaanreissuilta sellaisia joskus tulee salamatkustajina mukana, mutta me ei olla Suomen rajojen ulkopuolelle poistuttu aikoihin. Vastaavaa ongelmaa tässä talossa ei huoltoyhtiön mukaan ole ollut aiemmin, tämähän on vasta 2003 valmistunutkin. On mahdollisuus, että ötökät tulivat meille jostain toisesta kämpästä – ehkä joku ei vain ole katsonut asiakseen ilmoittaa huoltofirmaan/taloyhtiölle epämiellyttävistä kanssa-asujistaan. Saattaa myös olla, että lutikat olivat jo valmiiksi sängyssä, mikä kuitenkin olisi outoa, sillä sama sänky oli mulla käytössä viime jouluun saakka eikä silloin mitään örkkiongelmaa ollut. Seuraavat kuukaudet ovat meillä siis tilanteen seuraamista ja tutkailua, löytyykö ongelman alkulähde jostain.

Syy miksi ylipäänsä päätin kirjoittaa aiheesta blogissa on se, että luteiden yleistyessä tulisi mahdollisimman monen olla tietoinen mahdollisesta ongelmasta. Jos siis huomaat ihollesi ilmestyvän öisin kutisevia punaisia näppyjä kolmen tai useamman ryppäässä, kannattaa mahdollisimman pian tsekata makuuhuone läpi. Sängyssä pääty ja pohja ovat ensimmäiset tarkastettavat, sillä lutikat elävät mahdollisimman lähellä (nukkuvaa) ihmistä. Itse ötökät ovat vaaleita tai punaruskeita, mutta niitä ei välttämättä heti missään näe. Lutikat paljastavat kuitenkin itse itsensä, kuinkas muutenkaan kuin kakalla: pienet mustat pisteet seinässä, lattialistassa tai sängyn puuosissa kielivät näiden örkkien olemassaolosta. Mitä aiemmin ongelman huomaa, sitä mahdollisempaa on päästä siitä eroon. Ja kerrostaloasujat, löydettyänne luteita muistakaa aina ilmoittaa huoltomiehelle ja/tai taloyhtiöön!

Milow – Milow [2009]

Ahistaa Alelaarista Apulanta ASOS Aurajoen rannoilla Baarissa Blogilista Blogimiitti CBR eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Facebook Feel Unique Festarointi Forte Gina Tricot H&M Hetken parhaat Hiukset Homemade Home sweet home Ihkutus Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jose testaa Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kauneudenhoito Keikalla Kengät Kevät Kiire Kipeänä Kissat Klubi Kollaasi Korut Kotikoti Kuumailmapallo Kysymysmerkkejä Laserleikkaus Leireily Life's beautiful Lomilla Lookbook.nu Lukunurkkaus Lumene Markkinat Messut Motoristikirkko Muistot Muutoksia Naminaiskis Netistä tilaaminen Night Club Marilyn Object Collectors Item Odotus Oho hups Oma blogi Omakuva Pasikurssi Polaroid Päivän asu Päiväni kuvina Pöh pah Rakkaus Risteily Salo Second hand Sitaatti Sivistävää StrawberryNET Sunnuntaifiilis Syksy Synttärit Talvi Tampere Tigi Tukholma Tuparit Turku Turku Design Week Työt Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Viikate Väsyttää Yksinäisyys Ystävät