Lukutoukka meets kissanelämää

Eilinen oli päivä kivoimmasta päästä: kuulumisten vaihtaminen ja yleinen löpinä on yksinkertaisesti parhautta! Iltapäivällä Desthea tuli käymään, ja puhumisen vauhtiin kun olin päässyt suuntasin illaksi kaverini M:n luokse. Viime kerrasta taisi olla jo vuosi, tosin M kävi jouluna mun luona Turussa. Kovin montaa kymmentä kilometriä meidän välillä ei ole, mutta jotenkin yhtäkkiä aina huomaa että viime tapaamisesta on vierähtänyt hyvä tovi. Tosin inttivuoden aikana ihmisten näkeminen oli useimmiten kortilla, kun lomilla suurin tarve oli rauhoittuminen.

Kamera kulki tietysti mukana M:n luokse ja kuvauksen kohteeksi pääsivät – yllätys yllätys – kissat. M:n kissaperhe on kasvanut yhdellä karvatassulla, Lulu oli kyllä niiiiin pieni ja niiiin suloinen! Kuvia tuli taas räpsittyä aika läjä, muutama on pakko julkaista täällä blogissakin. Tietystikin siksi, että voin aina säännöllisin väliajoin ihkuttaa niitä. Ja oman kissan ikävä senkun kasvaa… ;)

Kotiin viemisiksi sain M:lta kasan kirjoja lainaan, kunnon pläjäys ihanaa hömppää. Pääasiassa kirjat ovat Sophie Kinsellan tuotantoa (mm. koko Himoshoppaaja-sarja), vain yksi on jonkun muun kirjoittama. En muuten vieläkään ole nähnyt sitä Himoshoppaaja-elokuvaa (Confessions of a Shopaholic), se seikka on kyllä korjattava tässä joku päivä. Tänään aamulla kuvatessani kirjakasaa blogia varten mulla oli oikein assistentti:

Tämän kuvan ottamisen jälkeen assistentti tosin kaatoi koko pinon ja yritti lisäksi tapella parin pokkarin kanssa. M, älä siis ihmettele jos jostain kannesta löytyy pienet hampaanjäljet… :) Mikäli joku palaa halusta nähdä tarkemmin mitä kaikkia opuksia pinossa on, selkeämmän kuvan saa esiin tästä. Pohdiskelin mikä olisi sopivin jatko edellispäivänä loppuun lukemalleni Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjalle, hyppysiini päätyi lopulta Varsinainen talousihme. Nyt on ehkä ensimmäiset 50 sivua takana ja aika utopistiselta tarina tuntuu ainakin näin alkuun, mutta ehkäpä se siitä muuttuu vielä johonkin suuntaan.

PMMP – Veden varaan [2009]

Päivät kuluu hukkaan

Laiskottaa ihan hulluna, edelleen. Sain sentään hoidettua työnhakuasiaa vähän eteenpäin, jotain edistystä sekin. Pari webbijuttua pitäisi jaksaa tehdä, harmittaa vaan kun inspiraatio on jossain karkuteillä. Tein yhtä layout-hahmotelmaa, alkuun vaikutti ihan lupaavalta mutta yhtäkkiä pää löi tyhjää eikä hommasta tullut enää mitään. Tällaisissa tilanteissa huomaa hyvin, etten mä ole mikään graafikko… Mistä luovat ihmiset oikeasti keksivät kaikki ideansa?! Ehkä se on geeneissä.

Tulin tänään kotikotiin kissa- ja talovahdiksi, kun porukat lähtivät reissuun muutamaksi päiväksi. On ollut tosi jumitusfiilis, kultakin kun on kotonaan pelailemassa (se on ollut kohta viikon ilman tupakkaa ja ainoa mikä saa sen pysymään rauhallisena on tietokone). Huomenna sentään sisko tulee poikkiksensa kanssa tänne, vähän jotain eloa elämään. Niin ja kaverini M:n luonakin lupasin mennä tässä lähipäivinä käymään, ei olla taas ikuisuuteen nähty. Ehkä olo tästä vielä kohenee.

Iltapäivällä näytti taas siltä, että alkaisi ukkostaa. Ei kuitenkaan alkanut, eikä tuolla ole tainnut edes sataa. Kunpa olisi pari aurinkoista ja lämmintä päivää, jotta voisi makoilla pihalla kirja kädessä! Viime päivinä olen pakoillut jumitusta kirjojen maailmaan, tällä hetkellä menossa Lauren Weisbergerin The Devil Wears Prada – suomeksi tosin. Voisi vaikka katsoa sen elokuvanakin joku päivä.

Nyt takaisin työjuttujen pariin, tavoitteena saada tänään ainakin yksi asia pois to do -listalta. Pakko kyllä vetää välillä jonkun sortin taukojumppa, kun polvet tykkää sanoa eriävän mielipiteensä koneella istumisesta… Ja syödäkin pitäisi. Siitä tulikin mieleen, että voisi leipoa joku päivä! Mä en kovin kummoinen kokki ole, mutta taitoja sopii aina parantaa.

Loma loppu ja paluu arkeen

Armeijan arjessa taas, muutama päivä sentään vielä kasarmilla. Lauantaina laitetaan leirikamat kasaan ja sunnuntaina suunnataan vaunut kohti Niinisaloa, jossa vietetään ensi viikko mukana tykistökoulun harjoituksessa. Loppupalvelusajan ryhmäjako selvisi pääosin tänään, ensi viikon harjoitukseen lähdetään sitten lopullisessa kokoonpanossa. Tällä hetkellä oma ryhmä vaikuttaa ihan lupaavalta, Niinisalossa näkee miten homma toimii – toivottavasti hyvin.

Piti muuten aiemmin jo mainita (mutten muistanut, yllätys yllätys), että heitin heti ensimmäisenä lomapäivänä uutta väriä hiuksiin. Vaaleaa jälleen, toiveena vähemmän kellertävä/punertava tukka ja jonkin verran se kyllä vaalenikin. Latvat ovat edelleen turhan tummat, mutta ehkäpä mä joskus vielä saan koko kuontalon suunnilleen toivotun sävyiseksi. Tavoitteena olisi siis sellainen luonnollinen väri jossain blondin ja vaaleanruskean välimaastossa, tällaiselta näyttää toistaiseksi:

Maanantai eli viimeinen lomapäivä oli aika hässäkkää, aika tuntui loppuvan kesken ja lomaa olisi mieluusti jatkanut vielä päivän tai pari. Iltapäivällä olin Kaarinassa serkun synttäreillä, sen jälkeen melkein saikin jo heittää kamppeet kasaan ja valmistautua Säkylään paluuseen. Vaikka tuli kiire kaiken suhteen, pitkästä aikaa oli ihan ok fiilis lähteä takaisin – siitäkin huolimatta, että ollaan viikonloppu kiinni. Vihdoin ja viimein tännekin suunnalle saapunut kevät varmasti helpottaa oloa, myös henkisesti.

Seuraavaksi lueskelen vielä muutamat blogit ja sen jälkeen suuntaan tupaan Jussi Vareksen seuraan loppuillaksi. Luettavana on tällä hetkellä pari vuotta sitten julkaistu Uhkapelimerkki, joka jostain syystä oli jäänyt multa välistä, vaikka suurimman osan Vares-kirjoista olen jo ehtinyt lukea. Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Jonkin asteinen kevätmasennus ehkä

Vasta viisi päivää takana ja miljoona vielä edessä ennen seuraavaa lomaa, tai ainakin miljoonalta se tuntuu. Eilen loppui tammikuussa tulleiden p-kausi ja komppania on jälleen jaettu puolen vuoden miehiin sekä AUKiin + tuleviin pasikuskeihin. Käytännön muutosten lisäksi jako tarkoittaa myös muutosta koko yksikön ilmapiirissä, en osaa sitä selittää mutta sen aistii selvästi. Mua on pari päivää taas ahdistanut turhan paljon, ei tekisi mieli tehdä mitään muuta kuin löhötä punkalla ja karata kirjojen kuvitteellisiin maailmoihin. Lenkkeilyä kohtaan tosin myös olen alkanut jälleen tuntea lämpöä, sen 40-minuuttisen kun voi viettää yksikseen keskellä metsää. Joskus voisi vaikka hölkätä lenkin pimeälläkin, saattaisi olla ihan hienoa.

Lukemisesta sen verran, että Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjat ovat jaksaneet naurattaa koko alkuvuoden. En ole niitä aiemmin lukenut, mutta nyt jotenkin eksyin ottamaan ensimmäisen osan käteeni – ja sitten piti saada kaikki mahdolliset kirjat luettua. Niin huonoa huumoria, että se on jo hyvää! Juoppisten jälkeen menin tutkailemaan sotkun kirjaston valikoimaa ja nappasin mukaan mm. Marian Keyesin Sushia vasta-alkajille (engl. Sushi for Beginners), jonka ahmin vuorokaudessa yli 500 sivusta (ja päivän armeijapalveluksesta) huolimatta. Ei kirja mikään ihmeellinen ollut, mutta sellainen kuitenkin ettei lukemista olisi malttanut keskeyttää.

Tänään on ollut mitä ihanin kevätilma, toivottavasti samanlaista keliä on viikonloppunakin. Meillä ei kovin kummoista ohjelmaa ole (minkä puolesta vähän ehkä ihmetyttääkin tämä kiinniolo), huomenna tiedossa mm. cooperia ja lihaskuntotestiä ja varmasti jotain muutakin. Johtajista suurin osa oli hakenut PIVejä (= pidennetty iltavapaa eli kasarmille tarvitsee palata takaisin vasta puoliltaöin) sunnuntaille, mutta multa ei sitten kukaan kysynyt mitään eikä näin ollen mun nimeä ollut hakemuksessa mukana. No, enpä mä sillä mitään kai olisi tehnytkään.

Better alone without, not because

Crumbland – Should I Tell You? [2007]

Vietin viime yön kotikotona, äiti ja iskä tulivat tänään aamulla Ruotsin reissultaan. Miskaa (ylemmässä kuvassa) ei ollut näkynyt yli viikkoon, joten kierreltiin eilen illalla siskon kanssa pihapiirissä kissittelemässä. Oi sitä iloa, kun karvatassu lopulta löytyi! Ruoka maistui pojalle paremmin kuin hyvin, ja kainaloonhan toinen sitten tuli yöksi nukkumaan.

Sain eilen luettua loppuun Helen Fieldingin kirjan Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus (engl. Olivia Joules and the Overactive Imagination), joka kaikessa uskomattomuudessaan sai välillä myös hihittelemään ääneen. Alussa bimbomainen Olivia muistutti turhan paljon Bridget Jonesia, mutta tarinan edetessä Oliviasta paljastui useita Bridgetistä eriäviä ominaisuuksia. Aika supernaiselta päähenkilö kyllä vaikutti.

No, kaikella on tarkoituksensa. Aina kun jotain tapahtuu, se johtuu kaikista muista asioista, joita maailmassa tapahtuu. Aina kun tekee päätöksen, ei olisi voinut tehdä mitään muuta, koska ihminen on mikä on ja kaikki aikaisemmat tapahtumat saivat tekemään juuri sen päätöksen. Ei siis ole mitään syytä katua mitään.
(suom. Inka Parpola)

Niinhän se taitaa mennä. Pitäisi muistaa nauttia jokaisesta päivästä niin kuin se olisi viimeinen, ei murehtia menneitä eikä kantaa huolta huomisesta. Kunpa yllä olevan pätkän vain muistaisi jokaisessa tilanteessa! Silloinkin kun tuhertaa itkua muistot mielessä, vanhoja juttuja ikävöiden.

P.S. Torstai-iltaan asti aikaa osallistua Mintun kesäkisaan!

Ahistaa Alelaarista Apulanta ASOS Aurajoen rannoilla Baarissa Blogilista Blogimiitti CBR eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Facebook Feel Unique Festarointi Forte Gina Tricot H&M Hetken parhaat Hiukset Homemade Home sweet home Ihkutus Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jose testaa Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kauneudenhoito Keikalla Kengät Kevät Kiire Kipeänä Kissat Klubi Kollaasi Korut Kotikoti Kuumailmapallo Kysymysmerkkejä Laserleikkaus Leireily Life's beautiful Lomilla Lookbook.nu Lukunurkkaus Lumene Markkinat Messut Motoristikirkko Muistot Muutoksia Naminaiskis Netistä tilaaminen Night Club Marilyn Object Collectors Item Odotus Oho hups Oma blogi Omakuva Pasikurssi Polaroid Päivän asu Päiväni kuvina Pöh pah Rakkaus Risteily Salo Second hand Sitaatti Sivistävää StrawberryNET Sunnuntaifiilis Syksy Synttärit Talvi Tampere Tigi Tukholma Tuparit Turku Turku Design Week Työt Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Viikate Väsyttää Yksinäisyys Ystävät