Julkaistu: La 09.08.2008 16:15
Viikate - Marraskuun lauluja II [2007]
Jo viides inttiviikko takana; kamalan nopeasti aika tuntuukin menevän. Tämä oli loppujen lopuksi aika iisi viikko, vaikka vapaa-ajat oli jälleen supistettu minimiin. Alkuviikosta ärsytti aivan järjettömästi, kun mua oltiin ajokortissani olevan C-kirjaimen takia laittamassa kuskiksi. Tuntuisi suorastaan turhauttavalta saada vuoden nakki ilman johtajakoulutusta, AUK kun on kuitenkin mulla se ykköstoive. No, lähiaikoina nähdään millaiselta mun tulevaisuus intissä näyttää.
Tiistaina oltiin 40 km pyörämarssilla, joka ei tuntunut yhtään niin pitkältä. Ehkä se on vain sitä, ettei selässä ollut kuin kevyt reppu… Olen kyllä kovin tykästynyt polkupyöräilyyn intissä, tst-varustuksenkin kanssa on paljon mukavampi polkea kuin ryömiä. :D Torstaipäivä meni suurelta osin taistelijan perustutkinnon parissa, viisi tst- ja viisi aseenkäsittelyrastia. Muutamasta (mm. aseen puhdistus taistelutilanteessa) sain täydet pisteet, osassa menetin turhankin monta pistettä ihan vain omaa huolimattomuuttani (mm. unohdin suojautua heitettyäni käsikranaatin). Edellä mainittujen lisäksi kulunut viikko piti sisällään mm. suunnistusta, sulkeis- ja järjestymisharjoituksia (meillä ei vieläkään kaikki osaa… o_O) sekä rastikoulutusta taistelijan perustutkintoon liittyen.
Jatko p-kauden jälkeen alkaa olla ajankohtainen, osa porukasta on jo siirtynyt uusiin tehtäviin. Meidän tuvastakin pari tyttöä lähti sotilaspoliisiksi; tosin ne asuu toistaiseksi vielä samassa tuvassa, mutta menevät spol-aikataulujen mukaan. Tavallaan harmittaa se, että osan koulutus alkaa jo näin aikaisin, koska oikeastaan nyt vasta on alkanut tutustua paremmin oman joukkueen tyyppeihin. Ensi viikosta on tulossa taas vähän raskaampi ja suurin osa viikosta menee maastossa: ensin on kahden yön ampumaleiri ja sitten yhden yön taisteluammunnat. Parempi siis ottaa iisisti tämä viikonloppu ja kerätä voimia.
Tulin eilen illalla kotikotiin ja tänään olin siskon ja äitin kanssa paikallisilla kesämarkkinoilla. Mitään kovin kummoista eivät markkinat tarjonneet, pussi metrilakua ja parin euron hintainen kirja saivat riittää mun kohdalla. Tänään olisi tarkoitus lähteä Turkuun ja sieltä varmaankin siskon ja sen poikaystävän kanssa leffailtaa viettämään. Toisaalta tekisi mieli baareilemaan, mutta toisaalta olen ihan järjettömän väsynyt ja lojuminen passaisi oikein mainiosti. Taidan kallistua jälkimmäiseen.
Julkaistu: La 19.07.2008 23:03
Pariisin Kevät - Meteoriitti [2008]
Kesäkuun loppupuolella kerroin toisen kissamussukkamme lähteneen omille teilleen. Käytiin jopa tarkistamassa vihjeen perusteella yksi karkulaiskissa, joka ei kuitenkaan ollut meidän Miska. Ennen inttiin lähtöäni tehtiin siskon kanssa “etsintäkuulutus”, josta äiti otti kopioita ja vei parin kilometrin säteellä olevien naapureiden postilaatikkoihin. Kotiväen kanssa soitellessani kyselin aina Miskan perään, mutta karvatassusta ei näkynyt jälkeäkään. Tämän viikon maanantaina puhelimessa oli viesti iskältä:
Poika tallusteli kotiin kuin ei mitään olisi tapahtunut, hyvässä kunnossa karvat ojennuksessa…
Olin niin iloinen! Rakas karvapallero oli taas kotona ja mikä parasta, täysin kunnossa. Eilen illalla kotikotiin tullessani Miska oli ulkosalla, mutta ilmestyi sitten Dharman kanssa sisälle yöksi. Voi miten ihana oli nähdä pitkästä aikaa rakkaita lemmikkejä, toivottavasti kumpikaan ei koskaan enää katoa yhtä pitkälle reissulle.
Sohvalla se Miska tälläkin hetkellä uinuu suloista kissanunta…
Erilaiseen unirytmiin tottuneena näin yhdentoista pintaan illalla väsyttää jo ihan kiitettävästi, voisinkin pikku hiljaa suunnata askeleeni kohti sänkyä ja unimaailmaa. Saunominen teki gutaa, olo ei ole enää yhtään niin flunssainen kuin aiemmin tänään. Baretti oli tottakai mukana saunassa, yritin epätoivoisesti särmätä sitä, mutta saa nyt nähdä tuleeko siitä minkälainen näin yhden saunomiskerran jälkeen. Toivottavasti edes siedettävä, ettei hävetä niin kovasti esiintyä julkisella paikalla se päässä. ;) Hyvää yötä!
Julkaistu: Su 29.06.2008 13:54
Paris - Secrets On Tape [2005]
Perjantaina käytiin iskän kanssa tsekkaamassa, oliko 15 km päässä kotikotoa havaittu pörröinen kissa meidän Miska. Ei ollut. Hyvin samantyyppinen kyllä MUTTA: hieman kookkaampi, väritykseltään punertavampi eikä valkoista melkein yhtään ja lisäksi nenässä oli valkoinen säännöllinen kolmio toisin kuin Miskalla. Rakas karvatassumme pysyttelee siis edelleen kadoksissa ja etsinnät jatkuvat.
Kissareissun jälkeen lainasin porukoiden autoa ja lähdin kaverini M:n luokse. Pitkästä aikaa, viimeksi oltiin nähty joululomalla - miten sitä aina muka onkin niin kiirettä, että näkeminen vain lykkääntyy ja lykkääntyy?
Äkkiä pari tuntia hujahtikin jutellessa ja siinä sivussa kissoja kuvatessa. M:n huushollissa vilistää yhteensä 5 naukujaa, yllä niistä kaksi. Kotiin (kotikotiin siis) tulin joskus yhdentoista pintaan, matkalla piti pysähtyä ottamaan kuva upeasta iltataivaasta:
Perjantain ja lauantain välisen yön koisin kerrankin kunnolla, oli ihana nukkua niin pitkään kuin unta riitti. Iltapäivällä kävin äitin kanssa kaupassa ja samalla reissulla piipahdettiin myös paikallisella kirpparilla. Siellä on aina hauska kierrellä, kun yhtäkkiä jostain tupsahtaa kissa - joka tällä kertaa veti sikeitä kerällä eräässä nojatuolissa. Löytöjä en tehnyt muuta kuin punaisen Muumi-kuvioisen t-paidan, eurolla lähti mukaan. Kuvaa tulossa mahdollisesti joskus myöhemmin, jos jaksan/muistan.
Mansikoita omasta puutarhasta.
Pian voisi ruveta suunnittelemaan lähtöä takaisin Turkuun. Illalla ajattelin mennä Elixiaan ja paria nettiprojektia pitäisi viedä eteenpäin. Kämppäkin kaipaisi siivousta vielä ennen inttiin lähtöä. Aamuja siviilissä enää 8, hui!
Julkaistu: Pe 27.06.2008 13:32
Britney Spears - Blackout [2007]
Toinen kissoistamme, Miska, on tänä keväänä/kesänä viihtynyt turhankin hyvin ulkosalla. Kuukausi sitten se oli ollut viikon teillä tietämättömillä, kunnes löydettiin siskon kanssa se läheisen ladon nurkilta. Valitettavasti jälleennäkeminen jäi lyhyeksi: ruokatankkauksen ja kunnon unien jälkeen Miska painui taas ulos eikä sitä sen jälkeen ole näkynyt. Porukat sanovat huolehtimisen olevan turhaa (”ainahan kissat käyvät kesäisin retkillään“), mutta mä en osaa olla olematta huolissani. Onhan kyse kuitenkin rakkaasta perheenjäsenestä.
Tällä viikolla kaivoin netistä tiedon siitä, mihin löytöeläimet meillä päin viedään - jos vaikka Miska olisi napattu jostain tien vierestä tai pihasta talteen. Tieto löytyi, samoin löytöeläimistä huolehtivan hoitolan kotisivut, jotka näkyivät olevan ajantasallakin jopa. Eilen illalla piipahdin jälleen kyseisellä sivustolla ja kadoksissa/havaintoja-osiossa silmiin osui aikaisemmin päivällä laitettu teksti, jonka tuntomerkit kuulostivat ihan Miskalta. Tänään soitin hoitolaan ja sain vähän lisätietoa kissasta, voisi hyvinkin olla Miska. Illalla toivottavasti päästään käymään paikan päällä varmistamassa asia.
Voi ole Miska! Ja voi kunpa se olisi kunnossa ja saataisiin se takaisin kotiin. Ikävä on ollut.
Julkaistu: Ti 27.05.2008 22:33
Crumbland - Should I Tell You? [2007]
Vietin viime yön kotikotona, äiti ja iskä tulivat tänään aamulla Ruotsin reissultaan. Miskaa (ylemmässä kuvassa) ei ollut näkynyt yli viikkoon, joten kierreltiin eilen illalla siskon kanssa pihapiirissä kissittelemässä. Oi sitä iloa, kun karvatassu lopulta löytyi! Ruoka maistui pojalle paremmin kuin hyvin, ja kainaloonhan toinen sitten tuli yöksi nukkumaan.
Sain eilen luettua loppuun Helen Fieldingin kirjan Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus (engl. Olivia Joules and the Overactive Imagination), joka kaikessa uskomattomuudessaan sai välillä myös hihittelemään ääneen. Alussa bimbomainen Olivia muistutti turhan paljon Bridget Jonesia, mutta tarinan edetessä Oliviasta paljastui useita Bridgetistä eriäviä ominaisuuksia. Aika supernaiselta päähenkilö kyllä vaikutti.
No, kaikella on tarkoituksensa. Aina kun jotain tapahtuu, se johtuu kaikista muista asioista, joita maailmassa tapahtuu. Aina kun tekee päätöksen, ei olisi voinut tehdä mitään muuta, koska ihminen on mikä on ja kaikki aikaisemmat tapahtumat saivat tekemään juuri sen päätöksen. Ei siis ole mitään syytä katua mitään.
(suom. Inka Parpola)
Niinhän se taitaa mennä. Pitäisi muistaa nauttia jokaisesta päivästä niin kuin se olisi viimeinen, ei murehtia menneitä eikä kantaa huolta huomisesta. Kunpa yllä olevan pätkän vain muistaisi jokaisessa tilanteessa! Silloinkin kun tuhertaa itkua muistot mielessä, vanhoja juttuja ikävöiden.
P.S. Torstai-iltaan asti aikaa osallistua Mintun kesäkisaan!
