Julkaistu: La 13.09.2008 14:42
Tämä on nyt aika pikainen päivitys, sillä kohta mun pitäisi pakata romppeet autoon ja huristella Turkuun. Olen nyt siis kotikotona käymässä, tulin eilen saunomaan ja pesemään pyykkiä. Takana on kahden viikon kiinniolo, eilen tuntui kieltämättä vähän kummalliselta nähdä maisemaa kasarmin porttien ulkopuolella. Oudolta mutta kerrassaan mahtavalta. Harmi, kun meillä on nyt ihan normaali VLV ja huomenna täytyy jo mennä takaisin.
Kahteen ensimmäiseen AUK-viikkoon mahtuu kaikenlaista kuten aamuliikuntaa, viestikoulutusta ja n. 12 km marssi kenttävarustuksessa (taitaa olla suunnilleen 30 kg). Aamuliikunta on ehkä hajottavinta, kun kiskaistaan suoraan sängystä pihalle kylmään ja pimeään juoksemaan hullua tahtia joku vartti. Enhän mä oikeastaan koskaan pysy siinä vauhdissa edes mukana, silmissä sumenee ja oksettaa vähemmästäkin. Hyvin se kyllä herättää.
Marssin jälkeen hartiat ja selkä oli useamman päivän täysin jumissa, jaloissa ei onneksi tuntunut kamalasti. Armeijan varustus ei todellakaan ole paras mahdollinen kannettava, tosin ei sitä kai varsinaisesti marssimiseen ole tarkoitetukaan ergonomiansa puolesta. Tämän viikon viestikoulutus oli ihan mielenkiintoista, opeteltiin mm. rakentamaan kaapelointia sekä käyttämään sanomalaitetta ja radioita. Ensi viikolla on neljän päivän koulutushaaraleiri, jolloin päästään kai käyttämään laitteita maasto-olosuhteissa. Muuten leiri taitaa olla todellinen hajotusleiri, saa nähdä kestääkö sitä ikinä hengissä.
Tänään pyörin hetkisen pihalla ja kuvailin mitä eteen sattui osumaan. Puintihommat on vihdoin saatu alkuun ja keli onneksi näyttää hyvältä jatkossa puinnin suhteen. Kamalan kylmää nyt on ollut, ihan kuin viime vuonna syyskuu olisi ollut lämpimämpi ainakin Jyväskylässä. Tai ehkä aika vain kultaa muistot.
Julkaistu: Su 31.08.2008 17:42
Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä [2007]
Eilen päivällä vietin jokusen tunnin Turussa, minkä seurauksena köyhdyin tukun euroja. Mitä mä sitten oikein ostin? No sen kivan pienen digipokkarin, josta mainitsin viime lomilla. Useamman netissä vietetyn tutkailutuokion jälkeen ostoslistalleni päätyi Stockan kanta-asiakastarjouksessa ollut Pentax Optio W60, joka on sekä pöly- että vesitiivis. Pikseleitä kamerassa on 10 miljoonaa, zoomi on 5-kertainen ja objektiivissa on mukava 28 mm:n laajakulma. Tavallisen makron lisäksi löytyy myös Super Macro, jolla voi ottaa lähikuvaa yhden vaivaisen sentin päästä. W60 on kevyt ja sopii mainiosti taskuun, ominaisuuksia on jos jotakin sorttia ja tosiaan kameraa voi käyttää myös veden alla.
Pieni ja söpö, eikö?
Ensimmäisen vuorokauden testailuni on koostunut pääasiassa makrokuvista sekä iltahämärällä salamalla kuvauksesta, vielä on paljon opittavaa uudesta ystävästä. Pentaxia on miellyttävä käyttää eikä suomenkielisistä valikoista ainakaan haittaa ole. ISO 100 -herkkyydellä kuvanlaatu on ok, mutta jo ISO 200 tekee yllättävän rakeista jälkeä. Valkotasapaino saa kuvat välillä vähän oudon värisiksi, erityisesti sekavalossa. Saattaa tietysti olla, etten mä vain osaa käyttää kameraa… Testing will be continued.
Alkuillasta ajelin takaisin kotikotiin, sillä sisko järjesti siellä kesänlopettajaisbileet. Meitä oli paikalla yhteensä vähän toistakymmentä, ei siis mitkään aivan hullut kekkerit kyseessä. ;) Syötiin, juotiin ja saunottiin, siinä sivussa tietysti myös jutusteltiin ties mistä. Kyseessä oli naamiaispirskeet, joskin osa oli aivan normivaatetuksessa. Ennen vieraiden tuloa pidettiin siskon kanssa pienimuotoinen photoshoot pihalla, yksi tuotos nähtävissä alla.
(Tarkemmat tiedot asuista täällä.)
Kohta voisin lähteä valumaan Turun suuntaan, onhan täällä tullut lojuttua jo tarpeeksi. Tämän illan taidan ottaa rennosti ja nauttia yksinolosta, sopii hyvin sunnuntai-iltaan. Ehkäpä siivoan vähän ja sitten sytytän pari kynttilää syksyn alun kunniaksi. Ihanaa, kun huomennakin on vielä vapaata!
Julkaistu: Pe 29.08.2008 21:49
Tänään koitti vihdoin peruskoulutuskauden viimeinen päivä, joka Säkylässä osui tällä kertaa samalle päivälle sotilasvalan kanssa. Herätys oli aamulla viiden jälkeen, ja aamupalan jälkeen harjoiteltiin vielä ohimarssia. Yhdeksän maissa hypättiin busseihin (oli muuten kummallinen fiilis istua bussissa rynnäkkökivääri seurana…) ja suunnattiin kohti Laitilaa, jossa vala pidettiin. Paikoillaan seisominen otti kiitettävästi jalkojen päälle, hyvä kun jalat vielä sai koukistettua. Valan jälkeen oli ohimarssi pitkin Laitilan katuja, sitten siirryttiin busseilla takaisin Säkylään.
(Kameran takana sisko, itse olen kuvassa ihan oikeassa laidassa.)
Huovinrinteellä aika meni nopsaan, meidän loppuperhe oli kokonaisuudessaan paikalla ja lisäksi seuraan liittyivät niin ikään Säkylässä palvelevat siskon alikersanttipoikaystävä sekä sotilaspoliisikaveri. Porukat katsastivat Viestikomppanian tilat ja tietysti mun “kodin” eli p-kauden tuvan. Tässä kohtaa toistaiseksi ainoa julkaisukelpoinen inttikuva, jonka sisko nappasi mun härvätessä jotain kaapillani:
Yksiköstä käveltiin sotkun suuntaan, jossa päädyttiin toviksi munkkijonoon - sen verran oli populaa, että kaikille ylimääräisillekin kahvituspisteille kiemurteli pitkät jonot. Munkkikahvien (omalla kohdallani tosin Muumi-limpparin kun en kahvia juo) jälkeen siirryttiin urheilukentän laidalle, jossa alkoi eri koulutushaarojen esittely. Mielenkiintoisia esityksiä kaikki, alla kuva Pioneerikomppanian hyökkäyksestä kohti vihollisleiriä.
Tämä oli siis viimeinen päivä alokkaana, valassa meidät nimitettiin viestimiehiksi (tai jääkäreiksi/pioneereiksi koulutushaarasta riippuen). Mä ehdin viestimiehenä olla jopa kolme päivää ja risat, sillä tiistaina alkaa AUK1 ja arvo muuttuu aliupseerioppilaaksi. AUK:n alkaminen tietää myös muuttoa, ei tosin kauemmaksi kuin viereiseen tupaan. Osa vanhoista tupakavereista säilyy, mutta uuteen joukkoon liittyy lisäksi muutama tyttö p-kauden toisesta joukkueesta. Melkein saatiin jo riita aikaiseksi punkista, saa nähdä millaista yhteiselo tulee olemaan.
Ajattelin ensin meneväni tänään Turkuun, mutta päätinkin sitten jäädä lööbailemaan kotikotiin. Nyt lähden testaamaan upouuden - joskin jo pitkän aikaa työn alla olleen - pihasaunan, puulämmitteisen sellaisen. Barettia on pakko taas särmätä, sillä se ei oikein tykännyt eilisestä parin tunnin valaharjoittelusta kaatosateessa… Huomenna sitten enemmän jotain toimintaa.
Ilma tuoksui tänään ihan syksyltä. Kohta se on täällä.
Julkaistu: La 09.08.2008 16:15
Viikate - Marraskuun lauluja II [2007]
Jo viides inttiviikko takana; kamalan nopeasti aika tuntuukin menevän. Tämä oli loppujen lopuksi aika iisi viikko, vaikka vapaa-ajat oli jälleen supistettu minimiin. Alkuviikosta ärsytti aivan järjettömästi, kun mua oltiin ajokortissani olevan C-kirjaimen takia laittamassa kuskiksi. Tuntuisi suorastaan turhauttavalta saada vuoden nakki ilman johtajakoulutusta, AUK kun on kuitenkin mulla se ykköstoive. No, lähiaikoina nähdään millaiselta mun tulevaisuus intissä näyttää.
Tiistaina oltiin 40 km pyörämarssilla, joka ei tuntunut yhtään niin pitkältä. Ehkä se on vain sitä, ettei selässä ollut kuin kevyt reppu… Olen kyllä kovin tykästynyt polkupyöräilyyn intissä, tst-varustuksenkin kanssa on paljon mukavampi polkea kuin ryömiä. :D Torstaipäivä meni suurelta osin taistelijan perustutkinnon parissa, viisi tst- ja viisi aseenkäsittelyrastia. Muutamasta (mm. aseen puhdistus taistelutilanteessa) sain täydet pisteet, osassa menetin turhankin monta pistettä ihan vain omaa huolimattomuuttani (mm. unohdin suojautua heitettyäni käsikranaatin). Edellä mainittujen lisäksi kulunut viikko piti sisällään mm. suunnistusta, sulkeis- ja järjestymisharjoituksia (meillä ei vieläkään kaikki osaa… o_O) sekä rastikoulutusta taistelijan perustutkintoon liittyen.
Jatko p-kauden jälkeen alkaa olla ajankohtainen, osa porukasta on jo siirtynyt uusiin tehtäviin. Meidän tuvastakin pari tyttöä lähti sotilaspoliisiksi; tosin ne asuu toistaiseksi vielä samassa tuvassa, mutta menevät spol-aikataulujen mukaan. Tavallaan harmittaa se, että osan koulutus alkaa jo näin aikaisin, koska oikeastaan nyt vasta on alkanut tutustua paremmin oman joukkueen tyyppeihin. Ensi viikosta on tulossa taas vähän raskaampi ja suurin osa viikosta menee maastossa: ensin on kahden yön ampumaleiri ja sitten yhden yön taisteluammunnat. Parempi siis ottaa iisisti tämä viikonloppu ja kerätä voimia.
Tulin eilen illalla kotikotiin ja tänään olin siskon ja äitin kanssa paikallisilla kesämarkkinoilla. Mitään kovin kummoista eivät markkinat tarjonneet, pussi metrilakua ja parin euron hintainen kirja saivat riittää mun kohdalla. Tänään olisi tarkoitus lähteä Turkuun ja sieltä varmaankin siskon ja sen poikaystävän kanssa leffailtaa viettämään. Toisaalta tekisi mieli baareilemaan, mutta toisaalta olen ihan järjettömän väsynyt ja lojuminen passaisi oikein mainiosti. Taidan kallistua jälkimmäiseen.
Julkaistu: La 19.07.2008 23:03
Pariisin Kevät - Meteoriitti [2008]
Kesäkuun loppupuolella kerroin toisen kissamussukkamme lähteneen omille teilleen. Käytiin jopa tarkistamassa vihjeen perusteella yksi karkulaiskissa, joka ei kuitenkaan ollut meidän Miska. Ennen inttiin lähtöäni tehtiin siskon kanssa “etsintäkuulutus”, josta äiti otti kopioita ja vei parin kilometrin säteellä olevien naapureiden postilaatikkoihin. Kotiväen kanssa soitellessani kyselin aina Miskan perään, mutta karvatassusta ei näkynyt jälkeäkään. Tämän viikon maanantaina puhelimessa oli viesti iskältä:
Poika tallusteli kotiin kuin ei mitään olisi tapahtunut, hyvässä kunnossa karvat ojennuksessa…
Olin niin iloinen! Rakas karvapallero oli taas kotona ja mikä parasta, täysin kunnossa. Eilen illalla kotikotiin tullessani Miska oli ulkosalla, mutta ilmestyi sitten Dharman kanssa sisälle yöksi. Voi miten ihana oli nähdä pitkästä aikaa rakkaita lemmikkejä, toivottavasti kumpikaan ei koskaan enää katoa yhtä pitkälle reissulle.
Sohvalla se Miska tälläkin hetkellä uinuu suloista kissanunta…
Erilaiseen unirytmiin tottuneena näin yhdentoista pintaan illalla väsyttää jo ihan kiitettävästi, voisinkin pikku hiljaa suunnata askeleeni kohti sänkyä ja unimaailmaa. Saunominen teki gutaa, olo ei ole enää yhtään niin flunssainen kuin aiemmin tänään. Baretti oli tottakai mukana saunassa, yritin epätoivoisesti särmätä sitä, mutta saa nyt nähdä tuleeko siitä minkälainen näin yhden saunomiskerran jälkeen. Toivottavasti edes siedettävä, ettei hävetä niin kovasti esiintyä julkisella paikalla se päässä. ;) Hyvää yötä!
