Julkaistu: To 01.01.2009 16:00
Mitä parhainta uutta vuotta 2009 kaikille! Vuoden vaihtuminen oli omalla kohdallani ainutlaatuinen, vaikkakin hyvin rauhallinen. Parikymmentä minuuttia ennen puoltayötä tultiin tv-luokasta pois ja pyörittiin käytävillä, kunnes kellon lyödessä kaksitoista käytävällä kaikui huuto “Vastataan niin kuin on opetettu: hyvää uutta vuotta, komppania!” ja siihen vastaus “Hyvää uutta vuotta, herra alikersantti!” aplodien kera. Käytävän ikkunasta näkyi rakettejakin jopa, tosin aika heikosti kun niitä ammuttiin jossain kauempana.
Myös alkuviikko oli mulla odotettua erilainen. Sunnuntai-iltapäivällä ruuan jälkeen maha alkoi yhtäkkiä sattua, yritin saada nukuttua mutta sitten heräsin todella pahaan oloon - ja oksensin sängyn vieressä olevaan roskikseen. Loppuillan vietin tiukasti peiton alla, välillä oli parempi ja välillä huonompi olo, mutta en sentään oksentanut uudestaan. Illalla nousi lisäksi kuume ja kaikki lihakset särkivät, Burana onneksi helpotti vähän. Maanantaiaamulla lämpöä oli jo yli 38°C enkä kyennyt lähtemään edes aamupalalle, joten veksiin oli mentävä. Sieltä mua ei sitten enää päästetykään pois, vaan paineltuaan mahaani (mun huutaessa vedet silmissä kivusta) lääkäri passitti mut saman tien osastolle lepäämään. Nappia naamaan ja unta palloon eikä seuraavana päivänä kuumeesta ollut tietoakaan, joskin jouduin vielä toisenkin yön osastolla viettämään. Ehdin jo pelätä, että ottaisin uuden vuoden vastaan sairaalan pediltä, mutta onneksi olo oli eilen aamupäivällä kohentunut sen verran että pääsin takaisin yksikköön. Parempi niin.
Tämän kirjoituksen kuvat ovat joulupäivältä, kun siskon kanssa leikittiin tähtisadetikuilla ja pitkillä valotusajoilla. Ylempi kuva on sarjan loppupuolelta, kun suunnilleen oikeat asetukset olivat löytyneet - kuvioita tehtiin paljon muitakin. Alempi kuva taas on ensimmäisten joukosta, kun asetukset olivat vasta etsinnässä (tässä liian pitkä valotusaika). Tähtisadetikku ei niinkään ole kuvassa edukseen, mutta sisko tallentui ruutuun hauskasti tuplana. Kunpa ehtisi leikkiä kameralla useamminkin!
Julkaistu: La 22.11.2008 16:50
Apulanta - Hiekka [2002]
Olen nyt kotikotona flunssaisena, istun kissa sylissä koneella huopaan kääriytyneenä. Varmaan miljoonas kerta kun olen intin aikana flunssassa, ärsyttää! Kaiken lisäksi räkätauti iski just sopivasti laivareissua edeltävänä yönä, bilefiilis oli välillä vähän kadoksissa kun oli niin kipeä olo. Muuten AUK-risteily meni mukavasti, aikamoista säpinää oli meidän lähes 60 hengen porukan kesken. Yksi roskis hajosi ja yhden alikersantin lompakko pöllittiin eikä hyttikäytävä ollut kamalan siistissä kunnossa, mutta noin suunnilleen selvittiin hengissä. Sakki vaikutti olevan tyytyväisiä reissuun ja joku ehti jo kysellä, että miten olisi vielä pikkujouluristeily perään. :)
Mun juhlaintoa hillitsi osittain myös torstaina käymäni keskustelu AUKin linjanjohtajan kanssa. Mulla on vapautuspäiviä kurssin aikana sen verran paljon, että mun jatko alkaa olla jo vaakalaudalla. Ensi viikolla on AUK-marssin rästi, jolla todennäköisesti on ratkaiseva vaikutus. Jos polvi ei kestä sitä, se on bye bye AUKille. Sitä en tiedä, mikä mua sitten odottaa, mikäli kurssi mun osalta päättyy. Polvi on nyt ollut parempi ja toiveet on kovat, ettei se mene enää pahemmaksi, mutta pelottaa silti kamalasti jollei se kestäkään. Ei auta muuta kuin pitää peukkua ja toivoa parasta.
Julkaistu: Ti 28.10.2008 19:02
Viikonloppu Tampereella sujui mukavasti, aika vain kulki aivan liian nopeasti kuten sillä on tapana. Akkikin ja miehensä uusi koti oli ihanan kodikas, ja lauantai-illan tupareissa laulettiin (mä tosin skippasin tällä kertaa, vaikka SingStar tarjosikin sekä Stellaa että Apulantaa), herkuteltiin mm. mutakakulla ja taltutettiin jano vadelmaisella boolilla. Osa porukasta jatkoi iltaa vielä kaupunkiin, mua kuitenkin väsytti sen verran paljon, että seurasin Akkikin esimerkkiä ja kiskoin enemmän unta palloon.
Sunnuntaipäivällä hyppäsin junaan ja matkasin Turkuun, jossa mua kerrankin oli joku vastassa. <3 Päivä oli harmaa ja sateinen, joten hengailtiin vaan mun luona ja tehtiin ruokaa jne. Illalla sitten takaisin Säkylään ja paluu arkeen. Mun polvi alkoi runsas viikko sitten oikutella ja viime viikolla se oli niin kipeä, että pelkkä rappusten nouseminen sai kyyneleet silmiin kivusta. Tänään kävin uudestaan veksissä, vähän siellä kuulemma on nestettä ja pientä rusahteluakin kuuluu, mutta kaiken kaikkiaan on kuulemma yllättävän hyvin parantunut. Huomisiltana alkava marssi (kestää yön yli) multa jää väliin, torstaina pääsen kokeilemaan josko polvi kestää normaalin palveluksen. Toivotaan parasta.
Tänään tuli kapteenilta mielenkiintoinen linjaus: tästä eteenpäin tytöillä ei ole mitään asiaa poikien tupiin ja päinvastoin. Tyttöjä on pelkästään yhdessä tuvassa eli toisin sanoen me nökötetään siellä keskenämme, kun taas pojat voivat hengata ja puhua paskaa myös muissa tuvissa. Tylsää.
(Edellislomilla otettu kuva, kameran takana sisko.)
Julkaistu: Ma 06.10.2008 22:03
Amanda Jenssen - Killing My Darlings [2008]
Päättyi se kolmen viikon kinkku lopulta, vaikka tuntuikin pieneltä ikuisuudelta. Lomille nappasin intistä mukaani flunssan, muutama viime päivä on mennyt niistäessä ja yskiessä. Nenän tukkoisuus sentään on helpottanut, mutta yskä tuntuu vain pahenevan. Yskittää muttei tahtoisi yskiä, kun se sattuu niin vietävästi. Jos tämä tällaisena jatkuu, on kai pakko taas vierailla veksissä. Uagh.
Jonkun kerran ampumaradalla taukoilemassa.
Jalka sen sijaan on parantunut oikeastaan kokonaan, enää ei tunnu kipua edes marssiessa. Jättebra, nimittäin maastojuoksu tuli suoritettua ja rästiin jäänyt suunnistuskin meni läpi helposti. Viime viikolla tosiaan leireiltiin maanantaista torstaihin, leirin opetuksellisena päätavoitteena VIPAn (= viestipasi) ja sen viestilaitteiden kanssa toimiminen (…ja insinööri tykkää!). Vartiotakin pidettiin, vaikkei meille jaettu ainuttakaan patruunaa koko leirin aikana. Leiri oli siitä erilainen, että ennen kasarmilta lähtöä kuitattiin itsellemme trangiat ja pari pussia tst-muonaa, eli huolehdittiin itse omasta ruuan saannista. Alla olevassa kuvassa kypsyy pestopasta, joka oli yllättävän hyvää.
Tämä viikonloppu on ollut jotenkin todella sekava, monestakin syystä. Sen tarkemmin en nyt ala mitään eritellä, mutta ajateltavaa on riittänyt. Eilen inttikaverit houkuttelivat SuFoon (= sunnuntaina Forteen) ja tarkoitus oli käydä ihan vaan parilla, kun mulla oli flunssan ansiosta äänikin kadoksissa. Paria enempää en juonut, mutta kotiintulo venähti aamuneljään… Hups. Noh, kerrankos - tai toisenkin - sitä.
Julkaistu: La 23.08.2008 13:37
Kat DeLuna - 9 Lives [2007]
Neljän päivän viikko oli ihanan lyhyt ja parin raskaamman viikon jälkeen ihanan kevyt. Tiistaina meillä oli suojelukoulutusta, käytiin mm. kyynelkaasukopissa testaamassa suojanaamareiden tiiveys. Heitettiin myös muutaman kilometrin lenkki tst-varustuksella, jalassa maihareiden sijasta kumisaappaat. Mun jalat eivät ainakaan tykänneet, takaisin yksikköön tultaessa jalat olivat paljon kipeämmät kuin esim. 22 km marssin jälkeen.
Tiistaina mun pari viikkoa oikutellut jalka kipeytyi sen verran, että keskiviikkoaamulla painelin veksiin. Elämää vaikeutti myös edelliseltä viikolta mukaan tarttunut yskä, joka piti mua tehokkaasti öisin hereillä ja lisäksi juostessa läjäytti limaa kurkkuun niin ettei henki meinannut kulkea. Kolmen tunnin odottelun jälkeen lähdin takaisin yksikköön parin lääkepussukan kera, loppuviikoksi hoitsu löi mulle VMTL:ää (vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) ja käski tulla ensi viikolla uudestaan jos ei helpota. Jalka on ollut parempi, yskää on edelleen mutta pystyn sentään jo nukkumaan öisin. Mä en kyllä voi käsittää miten jotkut vemppaavat vapaaehtoisesti, on se sen verran turhauttavaa! Olin kolme päivää vemppana ja viimeisenä päivänä lojuminen oli niin tylsää, että seurasin pari tuntia loppujoukkueen jalkapallopeliä sekä siivosin tupaa vaikkei olisi tarvinnut. Ainoa positiivinen asia vapautuksessa olemisessa on se, että aamulla saa rauhassa laittaa varustuksen ja punkan kuntoon.
Päästiin torstaina pitkästä aikaa sotkuun (viestissä ei vapaa-aikaa ole tainnut kolmannen viikon jälkeen pahemmin näkyä), kun Porilaisaukiolla oli VMTK:n (= Varusmiestoimikunta) järjestämä viihdeilta. Kyseessä oli Kristiina Braskin keikka, aika erilaiselta tyttö kuulosti livenä kuin levyllä. Kameraa mulla ei ollut mukana, mutta kännykällä yritin ikuistaa keikan loppupuolen tunnelmaa:
Kävin eilen kotikotona saunomassa ja särmäämässä barettia, ensi viikolla on vala ja baretti saisi olla mahdollisimman nätti silloin. Ensi viikonloppuna onkin pidempi loma, kun perus VLV:n (= viikonloppuvapaa) perään on vielä HL. Sen jälkeen sanotaan heiheit p-kaudelle ja aloitetaan jatkokoulutus kukin omalla tahollaan, mä siis AUKissa. P2-kokeen mukaan olisin sopimaton johtajaksi, mutta pääsin kuitenkin AUKiin, koska sinne halusin. Kaikkien muiden arvostelukohtien mukaan tosin olisin oikein sopiva johtajaksi, tiedä sitten mitä mä oikein P2:ssa olin vastaillut. RUK-haaveet taisi kaatua tähän, mutta en anna sen haitata - pääasia, että saan jonkun johtajakoulutuksen.
Kohta voisin piipahtaa vähän kaupoissa tutkailemassa digikameratarjontaa. Mulla on jo pitempään ollut tarkoituksena hankkia joku kiva pikkupokkari, jota voisi kantaa taskussa tilanteessa kuin tilanteessa. Vedenkestävä kamera voisi olla kätevä, sellaisia on ainakin Pentaxin ja Olympuksen mallistoissa. Täytyypä hieman tutkailla netistä kokemuksia ja vinkkejä ennen kuin mitään oikeasti menen ostamaan.
