Keskiviikko 24.02.2010 23:56
Jokohan mä huomenna saisin aikaiseksi kertoa Sonia Rykiel pour H&M -ostoksistani? Niin ja Tampereen hankinnatkin ovat edelleen paljastamatta. Kuvamateriaalihan tässä mättää, muuten olisin taatusti postannut jo. Nappasin kyllä kuvia viime viikonloppuna jo, mutta jotenkin olivat ihan blääh nyt kun uudemman kerran katsoin. Jospa huomenna paistaisi aurinko ja tulisi vähän valoa tähänkin kämppään niin saisin otettua uudet ja toivottavasti paremmat kuvat. Tässä postauksessa on tyydyttävä upeisiin kännykkäotoksiin.
Tuollaisia sovitin ja vähän kyllä muutakin. Musta yksiolkaiminen neulemekko oli ihana muttei niin ihana, että olisin sen ehdottomasti tahtonut. Raidallinen neuletunika oli jätti-iso, koko XS näytti mun päällä lähinnä siltä kuin olisin teltassa. Löysä sellaisen kuuluukin toki olla, mutta ei mun mielestä ihan niin löysä kuitenkaan. Pituuskin taisi olla helposti polviin saakka.
Kulta oli maailman paras ja lähti lauantaiaamulla mun mukaan kaupungille, ehdotti asiaa itse jopa. Rykielin neuleiden keskellä oltiin joskus lähempänä puoli kymmentä, meidän lisäksi paikalla oli muutama ihminen – enimmäkseen keski-ikäisiä naisia, mikä kultaa ihmetytti kovasti että olenko mä nyt innostunut jostain keski-ikäisten vaatteista. :) Turussa ei koko naisten mallistoa ollut, mutta en jäänyt mitään sen kummemmin kaipaamaan. Kokoja oli hyvin ja ostamieni artikkeleiden kohdalla kokeilinkin paria eri kokoa. Aika väljiä malleja vaikuttivat useimmat olevan, kun mullekin taisi kaikista XS olla sopivin ja yleensä kuitenkin valitsen kooksi S tai M.
Mun saatua omat Rykielini mentiin aamupäiväkahville Cafe Braheen, joka oli uudistanut muffinssivalikoimaansa valkosuklaavadelmalla. Sitä oli ehdottomasti maistettava ja oi, namia oli! Brahen muffinssit on ihanan jättimäisiä ja juuri sopivia jaettavaksi kahdestaan, mitä kaikki eivät tunnu tajuavan kun pöytiin näkee niin usein jätetyn puoliksi närpittyjä muffinsseja.
Tiistai 16.02.2010 22:06
Kotikotona viime lauantain kauppareissulla nappasin alekorista mukaani -50 % tarralla varustetun huulipunan, jota olin pyöritellyt käsissäni pari kertaa aiemminkin. Hintaa en löytänyt mistään ja kassaneidin määrittäessä hinnaksi 5e – josta siis lähti puolet vielä pois – ei tarvinnut kauaa jahkailla. Mulla oli ennestään Rimmelin vähän samantapainen huulipuna, jostain superalesta sekin joskus hankittu, joka kuitenkin on punaisuudeltaan vähän liian tumma. Uutukainen on selkeästi kirkkaampi mutta silti suht syvä punainen.
Uusi puna on siis Maybellinen Hydra Extreme -sarjaa, sävyltään 49 Rouge Passion. Ja mikä mahtavinta, huulipuna tuoksuu ihan vesimelonilta! Kulta ei tosin ollut samaa mieltä mun kanssa, tiedä sitten kuvittelenko mä vesimelonifaniudessani koko jutun… Joka tapauksessa, ei tuoksu ainakaan sellaiselta perushuulipunalta.
Lähivuosina olen ollut aika surkea käyttämään huulipunaa, useasti huulille eksyy kiilto helppoutensa ansiosta. Mukavampaakin huulikiilto on silloin kun ollaan kullan kanssa yhdessä liikenteessä, voi vaihtaa pusuja ilman että puna siirtyy pojan huulille/poskille. Tähän en ole keksinyt ratkaisua huulipunan voitoksi, ehkä pitäisi vain olla pussailematta?
Kullan mielestä huulipuna oli “aika överi”, mutta mä tykkään. Kuvassa tosin näyttää vähän oudolta, kun muuta meikkiä ei ole. Mullahan on edelleen menossa laserleikkauksen jälkeinen meikkauskielto, kaikkea muuta voi naamaan tunkea mutta silmät on jätettävä rauhaan. Vaikka eipä Rouge Passion mitään huimaa silmämeikkiä seurakseen kaipaa, muuten saattaisikin tulla vähän överi vaikutelma. Ruotsalaisen Lindan tänään esittelemä meikki on mun mielestä tosi onnistunut, silmät ovat näyttävät mutta eivät kuitenkaan riitele kirkkaan huulipunan kanssa. Oi miksi mä en osaa meikata noin hyvin?!
Lopuksi vielä sarjassamme “jaksaa ihmetyttää”: miten kynsilakkapullon viimeiset tipat on tarkoitus saada pullosta ulos? Kuvassa Mavalan Super Base -aluslakka, joka kyllä yllätti positiivisesti käytössä mutta loppua kohden maku hieman laimeni. Tällä hetkellä lakka on niin vähissä, että korkin ollessa suljettu suti yltää juuri ja juuri jäljellä olevaan lakkaan. Ensimmäiseen kynteen tököttiä tulee siis loistavasti, mutta loput yhdeksän ovatkin sitten pullon kääntelyä ja heiluttamista.
Miksei sutia yksinkertaisesti voida tehdä sen verran pidemmäksi, että viimeisetkin rippeet saisi pullon pohjalta helposti pois? Kysyy nimimerkki “ihmettelenpä vain”.
(Toim. huom. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan tuotteiden hinta on huvennut ihan omasta pussista. En tosin pistä todellakaan vastaan, mikäli jokin taho mulle tahtoo lähettää testattavaksi jotain, sähköpostitse voi ottaa yhteyttä. Kiitos ja hyvää illan jatkoa.)
Lady GaGa – The Fame Monster [2009]
Perjantai 22.01.2010 16:45
Mulla on parhaillaan pieni kriisi blogin suhteen, siksi päivittäminen on hieman jäänyt. Kovasti tekisi mieli uudistaa tätä jollakin tavalla – joitain ideoitakin olisi, mutta se lopullinen inspiraatio on pysytellyt piilossa. Valokuvausinto on myös laskenut talven pimeyden mukana, nyt tammikuussa on koko ajan ollut pilvistä ja harmaata eikä auringonvalosta tietoakaan. Onneks kohta alkaa helmikuu, luulisi auringonkin ryömivän esiin pilvien takaa.
Viimeviikkoinen flunssa olikin lopulta aika helppo nakki, kuumetta ei ollut missään vaiheessa ja ainoat sairastumisen merkit olivat kurkkukipu sekä vetämätön olo. Tiistaina kurkkukipukin oli kaikonnut, joten keskiviikoksi uskalsin ottaa iltavuoron Salossa. Matkalla sinne soitettiin ja kysyttiin torstaiaamuksi Turkuun varastohommiin, sen kummemmin miettimättä vastasin myöntävästi. Olin keskiviikkoillalla vasta yhdentoista jälkeen kotona enkä tietystikään päässyt heti nukkumaan, yöunet jäivät kovin lyhyiksi ja torstaina väsytti töissä ihan järjettömästi. Töistä tullessa otin päiväunet ja loppuilta menikin sellaisessa päikkäreiden jälkeisessä pöhnässä, tulipahan mentyä suht ajoissa nukkumaan. Tänään aamulla herätyksen soidessa tasan kello viisi ei edes ärsyttänyt herätä, hyvät yöunet takana siis.
Tiistaina sain vihdoin joulun toivelistalla olleen työpöydän, alkuilta sujui rattoisasti kyseistä palapeliä kullan kanssa kootessa. Ihan mahtavaa kyllä datailla tässä uuden pöydän ääressä! Se tuoksuu vielä uudelta plus olohuone näyttää taas pikkasen kivemmalta ja yhtenäisemmältä. Vielä kun sohvan saisi vaihdettua siskolta tarpeettomaksi jääneeseen mustavoittoiseen vuodesohvaan… Tuholaistorjujaa odotellessa.
Viikonlopuksi olisi tarkoitus mennä kotikotiin kissavahdiksi, kun porukat lähtevät huomisaamuna Tampereelle ja tulevat vasta sunnuntaina takaisin. Matkalla voisi ehkä poiketa Myllyssä, paria alejuttua kaipaisin jos niitä vain löytyy vielä. Vanhatkin hankinnat ovat edelleen esittelemättä täällä, hups. Ehkä ensi viikolla.
Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]
Sunnuntai 27.12.2009 22:31
Oikeasti mun pitäisi olla jo menossa nukkumaan, mutta päivitän tämän nyt nopsaan kuitenkin. Huomisaamuna siis töihin taas kuudeksi, paluu arkeen neljän päivän lolloilun jälkeen. Saa nähdä miten paljon hommia riittää tulevalla viikolla, kun pahimmat kiireet alkavat hellittää… Perjantaista alkaen on lomaa joka tapauksessa, mikä ainakin mulle passaa vallan mainiosti. Mutta nyt itse aiheeseen eli joululahjoihin!
KappAhlin paljettibaskeria olin käynyt mallailemassa päähäni useaan otteeseen, mutten osannut päättää ostaako vaiko ei. Siskon poikaystävän kysellessä lahjatoiveita heitin ilmaan muutaman ehdotuksen, joista yksi oli kyseinen lätsä. Tykkään kovasti, joskin yllättävän isolta lastenpuolen koko 54/56 tuntuu päässä. Myös hauska possutaskulamppu taisi olla H:lta peräisin, ihan huippu! Kärsän kaksi valoa valaisevat tehokkaasti eikä paristoja tarvita, sillä virtaa saa itse tuotettua lisää. Kaunis sydänkaulakoru on Felinen tekemä, mun silmiin sydämen sisällä on aivan kuin jäätä. Ihana!
Punainen kuuluu jouluun tottakai, tällä kertaa sitä mulle tarjoilivat Desthea possupariskunnan sekä Sansu kynttilälyhdyn muodossa. On muuten hieno tuo sydänlautanen, jos sitä nyt lautaseksi voi sanoa. Alusta? No, joka tapauksessa. Lyhdyn sisällä olleista karkeista osa on jo kadonnut parempiin suihin, omnomnom.
Siskon toisesta lahjasta kääriytyi paketti, jossa oli limenväriset apinakoukut. Olen monesti jossain kaupassa katsonut, että huolisin tuollaiset kotiinkin – ja nyt sain ne! Tarkoitushan on siis laittaa nuo oven päälle, meillä ovat ainakin toistaiseksi makuuhuoneen liukuoven päällä. Dream about tomorrow, remember yesterday, life now -tiskirätti oli osa kummitädiltä saatua pakettia, säästynee vielä sillä ostin jokin aika sitten kolmen rätin paketin. Tylsät ensin käyttöön. :)
Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä kaksi pitkään toivomaani juttua. Iittalan Kartio-kaadin paljastui totaalisena yllätyksenä äidin veljen perheen paketista, hihkuin ihan hulluna tajuttuani paketin sisällön. Seuraavan hihkunan aiheutti kuvan toinen esine, teepannu. Olen kaivannut tuollaista teenkeitintä koko syksyn, vihdoinkin saan kunnon teetä! Pannun sisällä oli myös paketti minttusuklaairtoteetä, nams.
Olin ilmeisesti ollut kiltimpi kuin luulinkaan, kun niin paljon sain ihania lahjoja. Edellä mainittujen lahjojen lisäksi tuli mm. pari konvehtirasiaa, palohälytin, vähän rahaa ym. joita en katsonut tarpeelliseksi kuvata. Iskän lupaama työpöytä on edelleen kaupassa, voisi vaikka ensi viikolla koittaa saada aikaiseksi hakea sen. Kultsi saa pienen piristyksen yhteen tylsään työttömään päivään, kun nakuttelee pöydän kasaan. ;) Nyt nukkumaan, good night.
Keane – Perfect Symmetry [2008]
Torstai 26.11.2009 22:47
Piti jo aiemmin tulla kertomaan mitä kivaa eilen tapahtui, mutta eilen illalla olin liian väsynyt ja tänään onnistuin kadottamaan kokonaisen vapaapäivän johonkin enkä ehtinyt koneelle kuin vasta nyt. Ja oikeastihan mun pitäisi olla jo nukkumassa, sillä huomisaamuna on jälleen herätys neljän jälkeen… No, ei auta muuta kuin naputella nopeasti entry kasaan.
Olin keskiviikkona siis kampaajalla! Viime kerrasta oli useampi kuukausi, joten kampaajan käsittely oli enemmän kuin tarpeen. Olin ehtinyt hieman jo tympääntyä hiusteni väriin ja malliin, päätavoitteena oli nyt muuttaa pehkoa toisenlaiseen suuntaan. Vaalea sai väistyä keskiruskean tieltä, liian tummaksi en väriä tahtonut. Toinen uudistus on otsatukka, jollainen mulla on viimeksi ollut keväällä 2007. Aiemmin otsatukkani on ollut suhteellisen liru, joten tällä kertaa pyysin vähän erilaista leikkausta. Paksummilla hiuksilla näyttäisi varmasti vielä paremmalta, mutta toimii hyvin näinkin kun ei ole mahdollisuutta muuttaa hiuslaatua. Otsis myös jätettiin pidemmäksi kuin ennen, täytyy sitten houkutella vaikka äippä leikkelemään tätä aina parin viikon välein, jos en enää meinaa nähdä hiusteni takaa. :) Ja on tämä sellainen malli, jonka kanssa saa tehdä enemmän töitä jotta se näyttäisi hyvältä. Tyytyväinen olen joka tapauksessa, juurikin jotain tällaista muutosta kaipasin ulkonäkööni.
