Tiistai 02.03.2010 19:59
Jes, eilen sen vihdoin sain – nimittäin eBaysta ostamani Essien kynsilakan! Mint candy apple on ehkä herkullisin väri ikinä, tekisi melkein mieli puraista sormenpäistä kun mintunvihreä väri kynsissä näyttää niin namilta.
Huusin jenkkiläiseltä myyjältä helmikuun alkupuolella yhteensä kolme Essien lakkaa muutamaa senttiä vajaan 18 euron hintaan, tämä postikuluineen siis. Pikkupaketti tuli perille viikossa, mutta kirjekuoreen kurkkaaminen tuottikin yllätyksen: Mint candy apple puuttui kokonaan! Kuoressa oli ainoastaan kaksi lakkaa, vaikka olin tilannut ja maksanut kolme. Ei muuta kuin viestiä myyjälle, joka laittoi mukisematta puuttuvan putelin tulemaan saman tien. Helpotuksen huokaus.
Tänään postiluukusta kolahtanut Deko sointui täydellisesti uusiin kynsiin!
Ensimmäisen paketin sisältöä en katsonut tarpeelliseksi kuvata, kun ei siinä ollut mitään jänniä värilakkoja mukana. Itselleni hankin Fill the gap! -aluslakan vanhan Mavalan version korvaajaksi (viimeiset rippeet jämähtivät pullon pohjalle…) ja toinen puteli oli kaikkialla hehkutettu Matte about you, joka ei kuitenkaan ollut mulle vaan siskolle. Essien aluslakka on muutaman käyttökerran jälkeen tuntunut paremmalta kuin edellinen Super Base, levittyy paremmin ja tekee kynsille suht matan pohjan.
Nämä olivat ensimmäiset Essiet kynsilakkakokoelmassani, harvoin tulee hankittua mitään muutamaa euroa kalliimpaa kynsilakkaa. Viime vuonna joulun alla hankin ensimmäisen OPIn kynsilakan, 6e hinta eBayssa (postikuluineen) oli oikein mukava verrattuna esim. Sokoksen 15,50 euroon. Essien hintasoksi löysin pikaetsinnällä Suomessa n. 15e, joten esim. minttulakan (halvin tilauksen lakoista) hinta n. 5,30e ei todellakaan ole paha.
Loppuun pieni vertailu, jossa mukana kuvan kynsilakat eli OPIn turkoosi Teal the Cows Come Home ja Essien nami Mint candy apple. OPIn isompi suti on ehdottomasti parempi, jotenkin Essien kapoisella sudilla lakkaa ei saa kunnolla levitettyä. Essien peittävyys on ihan mahtava jo yhdellä lakkakerroksella, kun taas OPIa tarvitaan kaksi kerrosta ennen kuin sävystä tulee hyvä. Kestävyydestä en vielä osaa sanoa mitään Essien osalta, mutta OPI on pysynyt kynsissä paremmin kuin halpislakat yleensä. Jos jomman kumman kynsilakkaa hankkisin lisää, valintani olisi todennäköisesti OPI – sen verran paljon sivellintuntuma vaikuttaa. Seuraavaksi ehkä jotain oranssihtavaa Stellan inspiroimana?
Bat For Lashes – Two Suns [2009]
Sunnuntai 21.02.2010 22:23
Perjantaina ehdin reissun jälkeen hengähtää muutaman tunnin, kunnes Feline pölähti paikalle ja lähdettiin taas liikenteeseen. Suuntana oli S-Osis, jossa keikan heitti illan aikana yhteensä kolme bändiä. Ensimmäisenä lauteille nousi Deathrical, joka oli syy meidän paikallaoloon – siskon kavereita osa bändin jäsenistä meinaan.
Kamera räpsyi ahkerasti keikan ajan, ensimmäistä kertaa leikittelin suurilla ISO-luvuilla ja jälki yllätti mut täysin. Olin jotenkin ajatellut, että kuvat olisivat luvattoman rakeisia, mutta ainakin keikkakuvissa pieni rakeisuus toi pelkästään mukavan lisän kuviin. Alla näkyy ISO1600:n jälkeä, pystykuvat muutin mustavalkoiseksi kuvankäsittelyssä. Runkona siis vanha tuttu D70s 35mm f/1.8 -objektiivilla varustettuna, aukko kuvissa juurikin tuo suurin f/1.8 ja suljinaika suunnilleen 1/20 sekuntia.
Deathricalin keikan jälkeen siirryttiin istuskelemaan vielä joksikin aikaa, hetken päästä aloittikin sitten jo seuraava bändi. Puolenyön maissa mä aloin olla ihan sippi ja kun siskollakin oli vielä ajomatka Saloon edessä, alettiin tehdä lähtöä jo hyvissä ajoin. Viimeinen keikka jäi siis kuulematta, mutta eipä siinä mitään – ihan hauskaa oli joka tapauksessa. Mä en ole vieläkään uskaltanut meikata silmiä laserleikkauksen jälkeen, joten perjantai-illan lookin täydensin punaisilla huulilla ja toimi omasta mielestä ihan hyvin. Hyvin muuten tuo puna pysyi huulilla eikä edes sotkeentunut millään tavalla muutaman tunnin aikana, toimiva tapaus siis.
(Kuvat © Jose & Feline.)
Maanantai 07.09.2009 19:58
Aamupäivän vietin tulevassa kodissa, tyhjensin lähes kaikki keittiötavarat muuttolaatikoista. Laitettiin myös huopatassuja huonekalujen jalkoihin kullan kanssa, kun poika oli tullut ajotunniltaan kämpälle. Paljon on vielä tehtävää ennen kuin koti on asumiskunnossa (tai edes muuttokunnossa), mutta hiljalleen alkaa näyttää paremmalta.
Kuvassa ainoa Jyväskylän ostokseni, Dependin shokkipinkin kynsilakan mulle tarjosi Kicks vajaan kolmen euron hintaan. Testasin Dependin lakkaa ensimmäisen kerran heinäkuussa ja pakko oli todeta, että mulla ainakin toimii loistavasti. Helppo lakata, suti on ehkä vähän pieni mutta sillä saa joka tapauksessa kohtuu hyvää jälkeä aikaan. Lakka pysyy kynsissä useamman päivän eikä mene kamalaksi kuten esimerkiksi Mavalan lakat tuppaavat tehdä. Sivuhuomautuksena: mä en ole koskaan tajunnut miksi Mavalan lakkoja hehkutetaan kaikkialla? Mun kynnet ainakin vaativat kaksi kerrosta Mavalaa ja siltikin lakka alkaa lohkeilla alta aikayksikön. Ainoa toimiva testaamani Mavala on Super Base -aluslakka… Ja takaisin Dependiin. Dependillä on mahtava valikoima kynsilakkasävyjä, putelit ovat sopivan pieniä (5 ml) eikä niillä näin ollen ole niin suurta vaaraa jäädä vuosikausiksi laatikon pohjalle pyörimään. 2,90 euron hinta päälle on pelkkää plussaa.
Seuraavaksi suuntaan tietokoneen ääreltä sohvalle ja napsautan telkkarin päälle, Gossip Girlin loputtua America’s Next Top Model on ainoa sarja viikossa, joka ei saa jäädä näkemättä. Multa jäi armeijan takia edellinen tuotantokausi näkemättä ja nyt pyörivää kautta katsellessa pelottaa koko ajan, että sieltä paljastuu edellisen kauden voittaja. ;) Pitäisi kyllä hoitaa tuo(kin) “epäkohta” joku päivä pois alta. Loppuun vielä erään viime viikon päivän piristys, joka tupsahti sähköpostiini kiitos teetä juovan tätini.
Hengen heikkoudesta kärsivien reppanoiden keskuudessa on yleistynyt raivostuttava taipumus teen juontiin. Siinä missä reipas ja kovaa tulostatekevä sankari nappaa vauhdista mukillisen kahvia, hintelät ja vähäveriset teenjuojat pilkkivät sen helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja tuijottavat mukissa lilluvan haalean nesteen värinvaihtoa kuin mykkä pillua. Väistäisivät edes, mutta ei kun sitä on sitten ihan pakkojäädä pipertämään siihen automaatille kehityksen jarruksi. Ja sitten se arpominen erilaisten teelaatujen välillä, voi että kun ottaisko nyt tänään tota mustaherukka-vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa, tai josko heittäytyisi oikein hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. “Ihan mustaa liptonia mä en saa millään alas,” Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt.
Ju-ma-lau-ta ahrgh.
Ja sitten on vielä näitä kaikkein vastenmielisimpiä elitistejä, haudutetun teen kanssa läträäjiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin rahvasta, joka juo pussiteetä. Pussiteehän on siis ihan hirveetä, koska siinä teenlehdet ovat suodatinpaperin sisällä, eivätkä sellaisessa elegantissa siivilässä vai mikä verkko se nyt sitten on. Kerrassaan barbaarista.
Teenjuoja on muuten suurella todennäköisyydellä myös se sama saatanan hermosaha, jota varten pitää aina firman saunailtoihin varata neljä päärynä-ananas-kirsikka-siideriä, koska sille ei kalja kelpaa ja joka tilaa jonkun perkeleen sinisen enkelin tai muun mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun, jossa on sateenvarjo, sitrushedelmäviipale ja tähtisadetikku, kun kaikki muut ottavat yhden ison.
EDIT 22.13: Lukiessani tuota teejuttua ääneen mieleen tuli ihan Eniten vituttaa kaikki, mutta blogin arkistoista juttua ei ainakaan löytynyt. Pasa & Atpo tosin kirjoittavat City-lehteen ja pari kirjaakin ovat julkaisseet, ehkäpä tuo on jostain niistä peräisin? Jos siis edes on kyseisten herrojen ajatuksista lähtöisin.
Lauantai 01.08.2009 17:48
Kuvia viime keskiviikolta, joka oli kaikin puolin oikein tekemisen täyteinen päivä. Aamulla käytiin siskon kanssa Elixiassa, jossa siirrettiin siskon loppujäsenyys mulle. Sisko kun muuttaa Saloon eikä pysty hyödyntämään jäsenyyttään elokuussa lainkaan, joten saatiin se kätevästi siirrettyä mulle. Kävinkin jo torstaiaamulla VoimaTotalStepissä, minkä seurauksena mulla on edelleen lihakset hellinä… Huomaa, ettei ole hetkeen treenannut. Siitä kieli selkeästi myös se, etten meinannut millään pysyä askelsarjoissa mukana – jäin useamman kerran ihmettelemään monttu auki mitenkäs noi jalat nyt oikein pitäisikään mennä.
Elixiasta suunnattiin Skanssiin, jossa käytiin muutamassa vaate- sun muussa liikkeessä sekä aurajuustocroissanteilla Cafe Brahessa. Sain mm. ostettua uuden kalenterin, liityttyä Kicks Clubiin ja lisäksi toin mukanani kotiin jotain aivan ihanaa, johon palaan myöhemmin. Kokeilin Lindexillä pitsileggingsejä (kuvassa), mutta M-koko oli sen verran väljä, etten vitosen hinnasta huolimatta napannut pöksyjä mukaani.
Päästessäni takaisin kaupunkiin soitin ystävälleni Sansulle, joka tuli mun luona käymään jäätelökakulla (oli niin hyvä tarjous Citymarketissa että oli pakko ostaa). Päivä oli aurinkoinen, joten suunnattiin jätskien jälkeen kaupungille yksille. En ollut pitkään aikaan käynyt Kukassa, joten mentiin Kukan mahtavalle “terassille” nauttimaan siiderit. Oli kyllä niin kiva höpötellä kaikesta mahdollisesta, kunpa vain saisi aikaiseksi nähdä ihania ihmisiä useammin. Kukassa on muuten ehkä siistein vessa ikinä:
Illalla tosiaan oltiin kullan kanssa katsomassa Ice Age: Dawn of the Dinosaurs, joka ainakin mun mielestä oli edellisten osien tapaan aivan mahtava. 3D-kokemus oli oikein positiivinen, oli älyttömän hienoa kun hahmot tuntuivat hyppivän ihan nenän edessä. Niille 3D-laseille en tosin antaisi kovin hyvää arvosanaa, sillä ne tahtoivat pudota mun päästä koko ajan. Sitten vasta pysyivät paremmin, kun tajusin laittaa sangat sojottamaan yläviistoon sen sijaan, että ne olisivat olleet normaalisti korvien takana.
Nyt on aika nostaa takapuoli tästä koneen äärestä, sillä täksi illaksi on suunnitteilla jotain supermukavaa: Down By The Laituri! Maj Karma on jo aloittanut, joten lähdetään tästä saman tien jokirantaan, jotta kuullaan edes muutama biisi. Seitsemällä lavan ottaa haltuun pitkäaikainen suosikkini Viikate, jota olen ollut joka vuosi laiturilla katsomassa vuodesta 2005 saakka. Ulkomuodoltani olen tänään tyttö-Viikate, eli asuni mukailee Viikatteen häiskien tyyliä parin vuoden takaa. Kuvaa toivottavasti myöhemmin. Hauskaa lauantaita kaikille, erityisesti DBTL-rokkaajille!
Perjantai 31.07.2009 15:12
Jahas, kuukausittainen siirtokaista näköjään täyttyi ennen kuin kuukausi ehti vaihtua. Kiva yllätys, kun olin aikeissa päivittää. o_O No onneksi puoliltaöin sivuston pitäisi tulla taas näkyviin, noin yhdeksän tunnin kuluttua siis. Täytyy varmaan harkita, josko siirtäisi kesäkuunkin kuvat Flickrin puolelle. Tai ehkä tallennan osan vanhoista kuvista uusiksi vähän heikommalla laadulla, eroa tuskin edes huomaa perussilmäilyllä.
Näpyttelen nyt siis Muistiolla ja siirrän postauksen palvelimelle kunhan blogi taas tupsahtaa näkyviin. Tultiin eilen kullan kanssa mun kotikotiin, jossa ollaan edelleen. Illalla oli vielä hyvä keli ja tehtiin pihahommia ulkosalla, nyt pysytellään sisätiloissa sateen ropistessa ikkunoihin. Mä datailen parhaillaan kissa sylissä, Dharmakaan ei sateesta innostu vaan loikoilee onnellisena sisällä kuivassa ja lämpimässä. Miska muuten on jälleen kerran ollut puolitoista kuukautta omilla teillään, toivottavasti poika tulee pian takaisin kotiin. Aika outoa, kun Miska on viime kesästä lähtien tehnyt pidempiä retkiä – aiemmin se ei koskaan ollut muutamaa päivää kauempaa poissa. Ja kissat ovat kuitenkin olleet meillä keväästä 2001 saakka. Ilmeisesti joku antaa Miskalle ruokaa jossain, se kun ei ole mitenkään turhan välkky tuon metsästämisen suhteen.
Viime maanantaina oli ihana aurinkoinen päivä, jolloin kotikotona oli äipän koko sisarkatras (niitä on siis yhteensä viisi sisarusta) puolisoa ja/tai lasta mukanaan sekä mummi ja vaari viettämässä iltaa. Ennen vieraiden tuloa kävin vihdoinkin testaamassa uuden nahkaisen ajopukuni, jonka iskä talvella osti mulle Saksan eBaysta. Puku on edelleen jäykkääkin jäykempi, edellisen omistajan hoivissa sitä tuskin on muuten käytetty kuin kokeiltu päälle. Tällä hetkellä asu on mulle suht jämpti, ei siis sovi lihota yhtään – ainakaan ennen kuin jäykkyys on edes vähän kadonnut. Täydellisesti matchaavat hanskat ovat siskon ratahanskat, maanantaisella ajolenkillä huomasin niiden olevan valitettavasti sen verran pienet, että mun sormiin alkaa sattua.
Mansikoistakin ollaan päästy viime aikoina nauttimaan, sillä äippä osti 5 kg laatikon kahteen otteeseen. Ensimmäisen satsin mä siivosin lähes kokonaan, ja siitä tehtiin Pirkka-ohjeen mukaan Britatorttu Romanovin tapaan. Oli muuten älyttömän hyvää! Toinen satsi haettiin maanantaina, joten kahvipöydässä oli ihana kermavaahtoinen mansikkakakku – oikein namia sekin.
Syksy alkaa olla jo vakituinen puheenaihe blogeissa, vaikkei elokuu ole edes alkanut kuten Stella eilisessä postauksessaan totesi. Mulle syksy merkitsee muutoksia, joista ainakin yksi on täysin varma: yhteinen koti kullan kanssa. Nykyisen asuntoni olen jo irtisanonut ja uuteen muutto on edessä syyskuun puolivälissä. Tuleva koti on 46-neliöinen kaksio hieman Turun keskustan ulkopuolella, 2000-luvulla rakennetussa talossa. Eihän se paljoa nykyistä kämppääni (39 m²) suurempi ole, mutta siinä on ihana avokeittiö nykyisen ahtaan keittokomeron sijaan ja mikä parasta, iso parveke ja sauna! Odotan jo innolla muuttoa, vaikka toisaalta tuntuukin niin kovin haikealta jättää puolitoista vuotta kotinani toiminut pikkukaksio.
Lakkasin tällä viikolla kynteni ensimmäistä kertaa ikinä Dependin lakalla, ja parin päivän jälkeen vaikuttaa ihan lupaavalta. Oikean käden etusormesta on lähtenyt pieni pala lakkaa, mutta muut kynnet ovat edelleen kuin vastalakatut. Ihanan leiskuvan oranssin kynsilakan sain Desthealta, ja tämän kokemuksen perusteella voisin ostaa itsekin joskus.
Bat For Lashes – Two Suns [2009]
