Tunniste: Ihkutus
Perjantai 12.02.2010 20:11
Mä näen!!! Ilman minkäänlaisia apuvälineitä siis. Silmät leikattiin eilen iltapäivällä ja nyt on jo “haukan katse”, kuten lääkärini tämän aamuisessa kontrollissa totesi. Tuntuu kyllä aivan uskomattomalta, kun katselee ympärilleen ja näkee kaiken selvästi. Digiboksin kellon hellan äärestä, television tekstit sohvalta, kaistaopastukset paljon ennen risteystä… Kulta on jo pari kertaa ihmetellyt miten pitkään jaksan hehkuttaa em. asioita. :) Onhan tämä kuitenkin omalla tavallaan ihmeellistä ihmiselle, joka on viimeiset kymmenen vuotta nähnyt kaiken sumeasti!
Palataanpa tämän viikon maanantaihin, jolloin mulla oli varattuna ensimmäinen aika Turun Silmäexperteille. Kyseessä oli esitutkimus, jossa kartoitettiin silmien sen hetkinen tilanne erilaisilla kuvauksilla ja mittauksilla. About tunnin verran kun ronkitaan ja osoitellaan valoilla silmiä niin olo on aika sekava enkä mä ainakaan meinannut saada pidettyä silmiä auki. Inhottavinta oli silmänpaineen mittaus, jossa puhallettiin pieni suihkaus ilmaa muutama kerta kumpaankin silmään. Mielenkiintoisinta oli sarveiskalvon paksuuden mittaus ultraäänellä, silmään kun oli aiemmin laitettu puuduttavia tippoja ja oli hullua, kun tajusi lääkärin koskevan silmän pintaa vähän kynän tapaisella laitteella ainoastaan siitä, että näkökenttä ikään kuin aaltoili. Huvittavinta oli ehdottomasti mustuaista laajentavat tipat, lähinäön sumentumisesta muutamaksi tunniksi huolimatta jaksoin aina hihitellä peilikuvaani – näytin lähinnä pelästyneeltä peuralta lautasen kokoisine pupilleineni.
Esitutkimuksen yhteydessä sain useamman reseptin, ja kotiin meninkin sitten mukanani muovikassillinen erilaisia silmätippoja. Antibioottisilmätippojen käyttö aloitettiin kaksi päivää ennen leikkausta silmätulehdusten ennaltaehkäisemiseksi, kostutustippoja suositeltiin käytettävän päivän tai jopa viikon ajan ennen leikkausta kolmesti päivässä – itse aloitin ne samalla kuin antibioottitippojenkin. Piilolinssit oli unohdettava viikkoa ennen esitutkimusta ja leikkausta samoin, mikä ei mulle ollut mikään ongelma kun toimenpiteet olivat samalla viikolla.
Torstaipäivällä menin paikalle tuntia ennen leikkausaikaa, siinä vielä tiputeltiin lisää silmätippoja olikohan se nyt 10 minuutin välein ja lisäksi sain rauhoittavan lääkkeen, joka rentoutti silmäluomien turhaa jännitystä. Ensimmäiseksi leikattiin oikea silmä ja vasen peitettiin, sen jälkeen osat vaihtuivat. Operaation ajan olin makuuasennossa lämmin peitto päällä ja stressilelu (jota unohdin puristella :P) kädessä, tärkeintä oli keskittyä katsomaan punaista vilkkuvaa valoa. Ajankulusta en osaa varmaksi sanoa, mutta voisin arvioida olleeni leikkauspöydällä suunnilleen vartin verran. Kaikessa lyhykäisyydessään homma meni niin, että ensin silmän pintaan höylättiin läppä, joka siirrettiin syrjään ja sitten sarveiskalvon kudosta haihdutettiin kylmävalolaserilla sopiva määrä. Tuntui kyllä hurjalta, kun laseroinnin aikana nenään tunkeutui vähän kuin palaneen muovin käry! Lopuksi läppä siirrettiin takaisin paikoilleen ja päälle laitettiin vielä piilolinssi suojaamaan läppää ensimmäisen vuorokauden ajaksi. Leikkauksen jälkeen sain nenälleni aurinkolasit, jotka päässä loikoilin lepohuoneessa vajaan tunnin verran. Sinne tuotiin tarjottimella teetä, leipää ja muutama vohvelikeksi (juomatoivomus ja mahdolliset ruoka-aineallergiat oli kysytty aiemmin), olipa tarjottimella pikarillinen konjakkiakin vaikka sanoin etten sitä tarvitsisi. Tunnin kuluttua lääkäri vielä tarkisti silmät ja aurinkolasit vaihdettiin teipattaviin suojakilpiin, jotka päässäni lähdin kotiin.
(Kuvan nappasi kulta.)
Eikö olekin kivat läpyskät? ;) Kotona menin lääkärin määräyksestä muutaman tunnin päiväunille, heräilin joskus kuuden-seitsemän maissa ja istuin hetken koneella sekä katsoin televisiota. Tekstit näki jo hyvin, mitä nyt suojakilpien takia piti vähän fiksata sopivaa katselukulmaa. Aamulla vihdoin sain ottaa kilvet pois, olo oli vähän pöllämystynyt mutta oli mahtavaa, kun näki selkeästi minne tahansa katsoikaan. Aamupäivällä kävin tosiaan kontrollissa, jossa tarkisteltiin samalla tavalla silmiä kuin silloin esitutkimuksessa ja myös suojapiilarit otettiin pois. Lukiessa katse välillä vähän pomppii, mutta muuten näkö on todella hyvä ja saavuttaa lopulliseen tilansa 1-3 kuukaudessa. Kuukauden päästä on vielä yksi kontrollikäynti, jossa tutkitaan ovatko silmät parantuneet odotetulla tavalla.
Leikkauksesta viikko pidetään suojakilpiä öisin, jottei vahingossakaan ronki silmiä unissaan. Saunaan ei ole asiaa viikkoon, uimahalliin saa mennä kuukauden kuluttua. Tärkeintä on olla hieromatta silmiä kahteen kuukauteen, jottei läppä vahingossakaan liiku paikaltaan. Silmämeikkiä tulee välttää viikon verran, ja sen jälkeenkin meikki on poistettava ylhäältä alaspäin suuntautuvin liikkein. Hikeen asti rasitusta ja pölyisiä/savuisia paikkoja tulee välttää viikon ajan, minkä takia mun varastohommat on nyt viikon verran jäissä.
Sain eräällä messukupongilla kunnon aurinkolasit kaupan päälle, nyt kelpaa kuljeskella kevätauringossa!
Yhteenveto: Näin vuorokauden jälkeen voisin todeta, että hinnastaan huolimatta ehdottomasti kannattavaa! Vaikkei mulla silmälasien vahvuudet olleet suuret, elämä on täysin erilaista ilman laseja. Enää ei tarvitse kärsiä piilareiden kanssa herkistä silmistä taikka päänsärystä sankalaseilla. Aurinkolaseja tottakai täytyy käyttää tiiviimmin kuin ennen (aina ulkona valoisassa etenkin ensimmäisen vuoden ajan), mutta se on vain hienoa kun vihdoin pystyy käyttämään aurinkolaseja! Turun Silmäexperteistä mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa ja Minna Sandberg-Lall on ehdottomasti asiansa osaava lääkäri. Mun kohdalla leikkausmenetelmä oli siis LASIK, joka on helpoin ja ainakin Silmäexperteillä yleisin menetelmä. Leikkaus on kivutonta ja parantuminen nopeaa, toisin kuin esimerkiksi PRK-tekniikalla leikattaessa. Kipeää omasta mielestäni teki ainoastaan se, kun operoinnin jälkeen silmän ympäriltä poistettiin suojaavat teipit, ja pakko myöntää, että kyllä hammaslääkärillä on ikävämpää käydä.
The Kooks – Konk [2008]
Torstai 04.02.2010 22:27
Jo kolmas perättäinen postaus ostoskategoriaan, o-ou. Tämän päivän löydön jälkeen en usko ihan oikeasti enää kaipaavaani mitään enää tänä talvena. Keväällä/kesällä sitten ehkä, vaikka niiltä osin vaatekaappi näyttää ihan hyvältä – kevyttä vaatetta piisaa kyllä. Ai niin, paitsi se uusi digirunko pitää jossain vaiheessa ostaa… Sitähän ei vaatteeksi lasketa, onneksi.
Kiikutin tänään kaupungilta kotiin mustan laatikon, jollaisia mulla on muutama ennestäänkin. Laatikossa lukee Vagabond, kuinkas muutenkaan. Jotain mustaa laatikosta pilkistää, jotain mitä olen salaa ihaillut siitä saakka, kun Vagabondin viime syksyn mallisto julkistettiin. Saanko esitellä, maailman kauneimmat kiilakorot mallia Thelma:
Thelmoja ei Turun liikkeissä ole näkynyt missään muualla kuin Nilsonissa, sieltä mut onkin voinut säännöllisin väliajoin bongata luomasta kaipaavia silmäyksiä kyseisiin kiilakorkoihin. Tänään olin muilla asioilla kaupungissa ja päätin ohimennen poiketa KOP-kolmiossa ajatellen, että jos Thelmoja vielä on mun kokoa alehyllyllä jäljellä niin tällä kertaa vien ne kotiin asti. Olikohan se maanantaina, kun viimeksi kaupungilla pyörin ja silloin popoja oli muutama pari -30 % hyllyssä. Nyt siinä kohtaa liikettä oli jo uutta mallistoa esillä, mutta sitten kengät osuivat silmiini – yksi pari ja puoleen hintaan. Yksi koko normaalia suurempi hieman epäilytti, pohjallisen kanssa tuntuu kuitenkin pysyvän tarpeeksi napakasti jalassa. Pyörin peilin edessä hetken ja tuumailin sitten, että jäisi ihan varmasti harmittamaan mikäli en kenkiä ostaisi. Ja niin runsaalla viidelläkympillä Thelmat tulivat osaksi elämääni.
Pakko vielä mainita eräästä hassusta jutusta, joka kenkäseikkailullani tapahtui. Liikeen myyjä tuntui niin kovin tutulta, että aloin jo pohtia mistä mä voisin sen tuntea. Kelasin mielessäni uudet tuttavuudet ja kavereiden tutut, bloggaajakollegaakin ehdin epäillä. Yhtäkkiä tajusin, että tyttöhän oli Suomen Muodin huipulle -ohjelmasta tuttu Olga. Katsoin sarjasta jokaikisen jakson, ei ehkä ihme että kilpailijoiden puhetyylit jäivät mieleen. :)
Huomenna on viikon viimeinen työpäivä, oi onnea! Viikonlopun aion pyhittää loikoilulle, talviliikunnalle sekä nettijutuille. Töissä iski tänään inspiraatio monenkin asian suhteen, toivottavasti saan kaivettua kaikki ideat päästäni ja ehkä jopa toteutettuakin ne.
Maanantai 01.02.2010 22:41
Jes, sain kuin sainkin käsiini H&M Dividedin ihanaiset sydänsukkahousut! Tukholmassa bongasin sukkikset mallinuken päältä, mutten löytänyt niitä myynnistä kummastakaan käymästämme liikkeestä. Eilen klikkailin pitkin poikin blogimaailmaa ja yllättäen kyseiset sukkikset hyppäsivät verkkokalvoilleni – ostopaikkana Jyväskylä. Tänään ei sitten auttanut muu kuin mennä tsekkaamaan Turun myymälät ja onneksi KOP-kolmion yläkerrasta sukkikset löytyivät. Himoittiin niitä kumpikin siskon kanssa, mutta 8e hinta sai meidät lopulta ostamaan paketin puoliksi. Hyvä että ollaan suurin piirtein samankokoisia, että voidaan käyttää samoja vaatteita!
Esittelen samaan syssyyn nyt joitakin tämän talven alennusmyynneistä tekemiäni löytöjä. Yllättävän paljon olen kaikenlaista löytänyt, aina alennusten aikaan ei kaupoissa tunnu olevan mitään mieleistä. Ihanaa kun pitkästä aikaa on voinut oikeasti käyttää vähän rahaa vaatekaapin uudistamiseen, vuoden varusmiespalveluksen ja sitä edeltävän hyvin töidettömän vuoden aikana ei paljoa ollut laittaa mihinkään ylimääräiseen.
(Tyllihameet 9e/kpl, paljettihame 5e ja trikoohame 5e / kaikki H&M Divided.)
Rakastan noita H&M:n tyllihameita! Ensimmäisen ostin joitakin vuosia sitten jo, ja pari seuraavaa tarttui matkaan alennuksesta. Tämän talven alennusmyyntien seurauksena tyllihamekokoelmani käsittää yhteensä viisi (tosin tuo violetti on siskon kanssa yhteinen) hametta, jokaisesta tykkään ihan mielettömästi. Valkoisen kun vielä saisi niin olisi kokoelma täydellinen. Paljettihameen meinasin ostaa jo vuosi sitten, mutta jätin jostain syystä kauppaan. Olen harmitellut sitä useasti sen jälkeen, nyt voin lopettaa kun hame vihdoin löysi tiensä vaatekaappiini. Farkkumaisen näköinen trikoohame lähti sovitukseen ihan vain huvin vuoksi, mutta ihastuin siihen niin etten malttanut olla kiikuttamatta sitä kassan kautta kotiin. Hame on ihanan paksua trikoota, just sopivan jämäkkä eikä yhtään lörppä päällä.
(Violetti t-paita 4,90e ja pitsipaita 9,95e / Gina Tricot; Purppura t-paita 6e / Selected Femme;
paljettitoppi 5e / H&M Divided; niittisukat 4,95e / Lindex.)
Yläosien suhteen olen saanut täydennettyä kaappiani parilla peruspaidalla, sekä GT:n että Selected Femmen t-paidat ovat ihanasti laskeutuvia ja supermukavia päällä. Pitsipaita oli alunperin siskon ostos, joka päätyi lopulta mulle – ja johon olen kovin ihastunut tällä hetkellä. Paita pääsi mukaan viikonlopun risteilyllekin, vaaleanpunaiseen tyllihameeseen yhdistettynä. Viimeisessä kuvassa on tuubitoppi, jossa on siis etuosa paljettia ja takaosa perustrikoota, sekä polvisukat (melkein ylipolven jopa) niittikoristeilla.
Viimeisenä syy miksi ylipäänsä laitoin jokin aika sitten tilauksen menemään H&M:n nettikauppaan: H&M Dividedin tekonahkaliivi. Huokailin liivin perään jo täysihintaisena ja bongailtuani sen paristakin blogista (mm. täällä) järjettömän hyvännäköisenä en enää kyennyt olemaan klikkaamatta ihanuutta itselleni nettikaupasta. Paketti saapui luokseni muutamassa(!!) päivässä, ja ihastukseni liiviä kohtaan vain syveni. Viime talvena ostamani bikertakin myin loppujen lopuksi kaverille, kun se jotenkin näytti niin typerältä mun päällä, mutta tämän liivin kanssa en usko käyvän samalla tavalla.
Em. paketissa oli myös muutama muu juttu, jotka pääosin lähtevät palautukseen. Huhtikuussa pitäisi vielä tulla tilauksen loppuosa, raidallinen neule sekä korviksia kevään mallistosta. Tästä ekasta paketista tekonahkaliivin lisäksi meille jäivät seeprakuvioiset pikkupyyhkeet, jotka suunnittelin laittavani keittiöön. Nyt on pakko hilpaista nukkumaan, huomisaamuna täytyy taas herätä virkeänä kuudeksi töihin. Öitä!
Pakito – Video [2006]
Sunnuntai 29.11.2009 19:28
Pitipä jälleen kerran napata omaankin blogiini kysymyssarja, jonka on voinut bongata ainakin Lindalta, Niinalta sekä Pupulandiasta. Olen kyllä pikkasen myrtsi siitä, ettei kukaan ikinä haasta mua mihinkään. Pöh ja höh.
1. Kolme viimeistä ostostani: Juotavaa (mehua & tarjouscolaa) ja kissanraksuja Citymarketista, pari kurkkua ja pussillinen paprikoita torilta, Lumenen yövoide vitosella Vapaa Valinnasta.
2. Isoin julkkis, jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni: Varmaankin Kilven heput.
3. Viimeksi googlasin 5730 XpressMusic etsiessäni tuotesivua englanniksi LiveJournalini postaukseen.
4. Kaikkien aikojen huonoin ostokseni: Tämä ei nyt varsinaisesti ole ostos, mutta eilen testailin mielenkiinnosta uuden puhelimeni nettiä ja sain muutamassa minuutissa aikaiseksi yli 10 euroa lisää puhelinlaskuun. Ketutti kuin pientä hamsteria!
5. Käsilaukussani on juuri tällä hetkellä: Vaihtelen veskaa mielen/pukeutumisen mukaan ja parhaillaan kaikki käsilaukkuni ovat tyhjillään kaapissa.
6. Suosikkikatuni koko maailmassa: Se missä koti on.
7. Tyypillisin asuni: Töissä farkut/farkkuleggingsit ja joku random pitkähihainen trikoopaita, kotona lököhousut ja huppari/hupparitakki.
8. Hienoin/kallein ostokseni: Kesällä ‘06 digijärkkäripaketti, joka sisälsi rungon ja kittiobjektiivin lisäksi zoomiputken sekä kamerarepun.
9. Olen riippuvainen halauksista, internetistä, huuli- ja käsirasvasta sekä hiusharjasta.
10. Tyylini kuvailtuna yhdellä sanalla: Sekalainen.
11. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vain yhdessä putiikissa, se olisi vaikkapa H&M, kun sieltä kuitenkin saa vaatetta erilaisiin tarpeisiin.
12. En ole ikinä ostanut mitään Topshopista, Weekdaysta, Americal Apparelilta enkä Nelly.comista.
13. Parhaat outlet-löydöt tekisin ehkä Jyväskylän Jim&Jillissä, sieltä ainakin olen toistaiseksi parhaimmat alejutut löytänyt.
14. Jos saisin periä jonkun koko garderobin, valitsisin Jag lever -blogin Rachelin tai Taylor Momsenin.
15. Seuraava suuri hankintani on todennäköisesti laserleikkaus näön parantamiseksi.
16. Tyyli-ikonini on kuka tahansa tyylikäs persoona.
17. Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän vedenkestäviä syyskenkiä.
18. Unelmieni laukku on Miu Miun Bow Bag tai Patchwork Tote.
19. Käytän kuukaudessa vaate- yms. shoppailuun vaihtelevan summan rahaa, mutta hyvin harvoin yli 50 euroa. Tässä kuussa raja meni kylläkin paukkuen rikki, kun löysin vihdoin unelmieni villakangastakin.
20. Verkossa shoppailen mieluiten eBayssa.
21. Suosikkimuotiblogini on löydettävissä sivupalkin linkkilistasta – vain yhtä olisi täysin mahdoton päättää.
22. Olen kauneimmillani silloin, kun olen itse tyytyväinen ulkomuotooni.
23. Makutuomarinani toimii useimmiten minä itse, mutta välillä myös kulta taikka sisko.
24. Hiukseni ovat ruskeat ja ärsyttävän taipuisat.
25. Toiveammattini on sellainen, että töihin on aina mukava mennä.
Ehdittekin varmaan jo bongata kuvista erään tuoreehkon ostoksen? Menin jokin aika sitten siskon kanssa käymään Kodin Ykkösessä erään lamppuasian tiimoilta. Lampun suhteen ei päästy puusta pitkälle (ai niin pitäisi sekin saada hoidettua), mutta matkalla ulos bongasin eläinpulleroita ja nähtyäni “pikkupulleron” possuversion ei auttanut muu kuin mennä kassan kautta. Pari vuotta sitten jouluna ostamani Chloé sai pikkusiskon, jonka nimeksi tuli Felinen ehdotuksesta Nafnaf. On ihana olla 25-vuotias pehmoleluja osteleva possufani! ♥
Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]
Lauantai 14.11.2009 18:30
Tämä viikko todellakin tuntui vain katoavan johonkin, sillä tein kaiken kaikkiaan viisi yövuoroa peräkkäin. Milloinkohan viimeksi olen mahtanut edes tehdä täyden työviikon, varmaan vuoden 2006 kesätöissä… Noh, seuraava palkkakuitti ainakin näyttää hyvältä! Parempi onkin, sillä joulukuun alussa pitäisi maksaa vajaan 200 euron mätkyt, kun ehdin kuitenkin jonkun verran toiminimelläni tienata viime vuonna ennen inttiin lähtöä. Toiminimellekin tulee muuten taas käyttöä, kun pääsen auttelemaan yhtä mainostoimistoa nettiprojekteissa – mikä on kerrassaan mahtavaa. Mikäli työtilanne alkaa selvästi parantua, niin kohta voin vihdoin ilmoittaa työkkäriin, etten enää ole vain osa-aikaisesti töissä.
Yöt siis olin töissä ja aamupäivästä iltapäivään nukuin, joten vapaahetkeni sijoittuvat alkuiltaan. Eräänä iltana päätin vihdoin testata äipältä saamaani lasista piirakkavuokaa – ja taitojani, mä kun en ole pahemmin kokkaillut oikeastaan mitään muuta kuin perussapuskaa. Sain viikonloppuna omenoita, jotka nyt ovat pilkottuina pakastimessa. Helppo sulattaa ja käyttää esim. piirakkaan milloin vain.
Ensimmäinen omin käsin tekemäni omenapiirakka oli ulkomuodoltaan ehkä hieman epäilyttävä, mutta maku ei ollut hullumpi. Maistui töissä aamuyön ekoina tunteina ja lopusta huolehti kulta kotona, ei meinaan ollut seuraavana päivänä kuin pari hassua palasta jäljellä. :) Onnistunut kokeilu siis, seuraavan kerran yritän sitten saada tuotosta vähän nätimmän näköiseksi. Juustopiirakkaakin voisi tehdä joku päivä, ehkä jopa kinkun kera. Tässähän alkaa ihan innostua leipomisesta!
Viime yönä tuli vedettyä unta palloon kevyet 12 tuntia, ehkä ensi yönä riittäisi jo normaalit yöunet. Tänään en tosin pääse ajoissa nukkumaan, sillä tämän lauantai-illan ohjelmaan kuuluu Apulannan keikka inttikaverin kanssa. Olen nähnyt Apiksen muualla kuin festareilla tasan kerran ja sekin taisi olla joskus vuonna -98, joten odotan mielenkiinnolla minkälaisen setin heittävät illalla.
Zen Café – Laiska, tyhmä ja saamaton [2005]
