Kumisaappaat! Olen aina ollut perusnokialaisten kannattaja, kotikotona meillä onkin äipän kanssa yhteiskäytössä ihanat punaiset kontiot. Maalla olevat saappaat eivät kuitenkaan auta mua yhtään täällä kaupungissa enkä viitsi niiden käyttöä äitimuorilta evätä, joten päädyin hankkimaan toiset saappaat kaupunkiolosuhteisiin. No okei, myönnän – en kotikotona käydessäni ole koskaan muistanut kumppareitten nappaamista mukaan… Todellisuus iski vasten kasvoja viime viikolla, kun liukastelin ainoilla vettäpitävillä saapikkaillani (korollisilla, kuinkas muutenkaan) kilometrin matkan Puutorille ja takaisin. Sen matkan taisin kirota kaikkea mahdollista hiljaa pääni sisällä, mutta viimeistään Stellan postaus samalta päivältä avasi silmäni kumisaappaiden tarpeen suhteen.

Eilen sitten Cittarissa vilkaisin huvikseni lenkkarivalikoiman (sellaisetkin tarvitsisi hankkia uudet) jälkeen myös kumpparivalikoiman ja kriteerit täyttävät popot osuivat heti silmään. Kirkas väri, check. Kontioita matalammat, check. Joku kiva yksityiskohta, check. Edullinen hinta, check. Lyhyen testailun jälkeen kirkkaansiniset Tretornit lähtivät mukaan ja kassalla lunastin ne itselleni kahtakymmentä euroa vastaan. Nyt saa mun puolesta tulla ihan minkälaiset loskakelit vaan, ei haittaa!

Parin tunnin päästä voinkin alkaa harkita nukkumaanmenoa, mikä tuskin on kovin vaikeaa kun on herännyt neljältä aamulla. Huomenna vielä aamuvuoro Salossa, sitten 8 h vapaata ja yöksi taas töihin. Sen jälkeen voinkin hyvillä mielin aloittaa viikonlopun vieton, liikunnallinen viikonloppu pitkästä aikaa tulossa.

+ huippu arvonta menossa Marin tontilla, älkää vaan muistako osallistua jotta mulla ois paremmat tsäänssit voittaa. ;)

U2 – No Line On The Horizon [2009]

Kuvia piti tietysti räpsiä, olipa oikein kunnon zoomikin kamerassa kiinni. Kauempaa silta ei mun mielestä näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä, mutta läheltä näki selvästi miten keskiosa on notkahtanut. Surullista sinänsä. Olen kyllä niin onnellinen, ettei mulla ole mitään tarvetta ajaa autolla missään niillä main aamu- tai iltapäivänkään ruuhkissa!

Viima oli tosiaan kylmä, mutta onneksi olin turvautunut lopputalven luottolämmittäjiini. Musta tupsupipo löytyi Myllyn Top Sportista, hintaa alennuksen jälkeen muistaakseni seitsemisen euroa. Samalla kertaa ostettiin kultsillekin pari pipoa sekä yksi kevätlakki, kun maksoivat ihan naurettavan vähän alennusten jälkeen. Kevyempää lätsää ajattelin itsekin joskus lainata… Talven yksi parhaimmista ostoksista oli ehdottomasti Selected Femmen jättimäinen villakaulaliina, jonka ostin 12 eurolla Skanssin liikkeen alesta. Alkuperäinen hinta oli 49,90e eli todella edullisesti lähti.

Tupsupipo, rakkautta. Muhkea villahuivi, rakkautta potenssiin kymmenen! Tuntuu muuten tosi höntiltä liikkua ulkosalla aurinkolasit silmillä, kun aurinko on piilossa jossain kaukana pilvien takana. Parempi kuitenkin noudattaa lääkärin ohjeita silmien suojaamisen suhteen, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Huomenna muuten onkin viimeinen kontrollikäynti silmäoperaation jälkeen, saa nähdä millaista palautetta tulee. Pääasiassa silmät ovat kyllä tuntuneet hyvältä, kuivilta nyt tietysti mutta se oli odotettavissa. Himpun verran huonompi näkö vaikuttaisi vasemmassa silmässä olevan, huomenna selviää onko silmä kuitenkin ihan normaalisti parantunut.

Tämä viikko meni aika tiiviisti Salossa töissä, tein pitkästä aikaa jopa neljä työvuoroa. Toisella varastolla mua ei olla kaivattu sitten helmikuun alun, mutta parempi näin – toinen työ kun on fyysisesti raskaampaa (= ottaa selän päälle turhan paljon) ja huonommin palkattuakin. Vielä kun saisi suunnitteilla olevia työkuvioita vietyä eteenpäin, tässä kohtaa pallo ei tosin ole mulla. Pääasia kuitenkin, että jotain hommaa on ja rahaa tulee, jotta pystyy elämään. Jotain olisi toki mukava saada säästöönkin, mutta näillä mennään toistaiseksi.

Lauantain vastaisen yön olin töissä ja seuraavana päivänä vietin laatuaikaa siskon seurassa. Pyörittiin tovi Salon keskustassa (sisko osti hiusväriä ja mä ihailin mm. Seppälän kevätvaatteita), kunnes lähdettiin Turun kautta kotikotiin. Dharma on häntänsä kanssa jo paljon parempi, enää ei häntä roiku täysin velttona vaan se on jo vähän koholla. Hännäntyvi on edelleen turvonnut, mutta paranemaan päin sekin. Viime viikonlopun unisesta Dharmasta ei ollut tietoakaan, vaan kissaneiti vaikutti olevan taas oma virkeä itsensä ja vietti aikaa meidän seurassakin.

Kent – Röd [2009]

Huusin jenkkiläiseltä myyjältä helmikuun alkupuolella yhteensä kolme Essien lakkaa muutamaa senttiä vajaan 18 euron hintaan, tämä postikuluineen siis. Pikkupaketti tuli perille viikossa, mutta kirjekuoreen kurkkaaminen tuottikin yllätyksen: Mint candy apple puuttui kokonaan! Kuoressa oli ainoastaan kaksi lakkaa, vaikka olin tilannut ja maksanut kolme. Ei muuta kuin viestiä myyjälle, joka laittoi mukisematta puuttuvan putelin tulemaan saman tien. Helpotuksen huokaus.

Tänään postiluukusta kolahtanut Deko sointui täydellisesti uusiin kynsiin!

Ensimmäisen paketin sisältöä en katsonut tarpeelliseksi kuvata, kun ei siinä ollut mitään jänniä värilakkoja mukana. Itselleni hankin Fill the gap! -aluslakan vanhan Mavalan version korvaajaksi (viimeiset rippeet jämähtivät pullon pohjalle…) ja toinen puteli oli kaikkialla hehkutettu Matte about you, joka ei kuitenkaan ollut mulle vaan siskolle. Essien aluslakka on muutaman käyttökerran jälkeen tuntunut paremmalta kuin edellinen Super Base, levittyy paremmin ja tekee kynsille suht matan pohjan.

Nämä olivat ensimmäiset Essiet kynsilakkakokoelmassani, harvoin tulee hankittua mitään muutamaa euroa kalliimpaa kynsilakkaa. Viime vuonna joulun alla hankin ensimmäisen OPIn kynsilakan, 6e hinta eBayssa (postikuluineen) oli oikein mukava verrattuna esim. Sokoksen 15,50 euroon. Essien hintasoksi löysin pikaetsinnällä Suomessa n. 15e, joten esim. minttulakan (halvin tilauksen lakoista) hinta n. 5,30e ei todellakaan ole paha.

Loppuun pieni vertailu, jossa mukana kuvan kynsilakat eli OPIn turkoosi Teal the Cows Come Home ja Essien nami Mint candy apple. OPIn isompi suti on ehdottomasti parempi, jotenkin Essien kapoisella sudilla lakkaa ei saa kunnolla levitettyä. Essien peittävyys on ihan mahtava jo yhdellä lakkakerroksella, kun taas OPIa tarvitaan kaksi kerrosta ennen kuin sävystä tulee hyvä. Kestävyydestä en vielä osaa sanoa mitään Essien osalta, mutta OPI on pysynyt kynsissä paremmin kuin halpislakat yleensä. Jos jomman kumman kynsilakkaa hankkisin lisää, valintani olisi todennäköisesti OPI – sen verran paljon sivellintuntuma vaikuttaa. Seuraavaksi ehkä jotain oranssihtavaa Stellan inspiroimana?

Bat For Lashes – Two Suns [2009]

Kivat irtokarvat Dharmalla tuossa, varmaan Miskasta peräisin. Karvanlähdön osalta Miska elää täysillä kevättä jo, tai ainakin pitkää vaaleaa karvaa on kaikki paikat täynnä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa miten hyvin läppäri vetää puoleensa noita karvoja… Voiskin kerätä talteen kaikki irtokarvat ja tehdä niistä koneen kanteen karvapäällyksen. Tai miten ois vaikka tyyny?

Pääsin eilen pitkästä aikaa käymään kunnon saunassa eli siis puulämmitteisessä pihasaunassa uima-altaan vieressä. Ihanat löylyt! Ulkonakin kävin vähän hyppimässä viilentyäkseni, hyiseen uima-altaaseen uskalsin kastaa vain jalan. Harmi vaan, kun silmät eivät leikkauksen jäljiltä oikein tykkää saunomisesta. Varsinainen löylyissä istuminen ei tunnu missään, mutta saunan jälkeen silmät tuntuvat lähes poikkeuksetta kuin niissä olisi roskaa. Kosteutustippojen tehokäyttö auttaa kyllä, aamulla tosin ripsien juuret tuntuvat olevat täynnä kuivunutta töhkää. Toivottavasti tämä ongelma poistuu ajan kanssa, olen kuitenkin suht innokas saunoja eikä roskantunne silmissä ole kovin mukava tunne.

Valintani tein siis WeSCin ja Skullcandyn välillä. Jälkimmäisen merkin nappikuulokkeethan sain vuosi takaperin joululahjaksi ja niistä olen kyllä tykännyt. Nettitutkailut kuitenkin saivat mut kääntymään WeSCin puoleen, kyseisiä Oboe-kuulokkeita on vilahdellut kiitettävästi ainakin ruotsalaisissa blogeissa ja kovasti ovat olleet kommentit positiivisia. Kuponki kourassa tein sitten visiitin One Wayhin täällä Turussa, mutta jouduin pettymään – vielä kuukausi sitten seinällä olleet kuulokkeet olivat kaikki loppuneet! Onneksi reissu Tampereelle tuli sopivaan väliin ja pääsin käymään siellä One Wayssa, jossa kuulokkeita oli useammassakin värissä. Vaikka olin alusta asti himoinnut punaisia, Tampereella kirkkaankeltaiset melkein veivät voiton herkullisen keväisellä värityksellään.

Kaikesta huolimatta mukaani lähtivät punaiset Oboet alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mätsäävät ainakin kännykkään hyvin. :) Jonkun verran olen kuulokkeet korvilla istunut koneella ja tuntuvat kaikin puolin oikein onnistuneelta hankinnalta. Toinen Tampereelta kotiuttamani asia näkyy kuvassa kuulokkeiden taustana: tekonahkahousut 12 eurolla (norm. 39,90e) Lindexiltä. Muutama postaus sitten mainitsemani JC:n semitekonahkaleggarit saivat siis jäädä multa hankkimatta, Lindexin pökät veivät voiton. Housut (tai ehkä ne ovat tosi paksut leggingsit?) ovat kiiltävät ja niissä menee koristesaumat hauskasti keskellä lahkeita, me likes. Pääsivät jalkaankin (hyvin toimivat myös sukkikset alla lämmittämässä) heti reissua seuraavana päivänä keikalle, jossa keräsivät saman tien ensimmäisen kehunsa.

Seuraavaksi sitten Sonia Rykielin ja H&M:n yhteistyömallistoon. Kokeilin tosiaan yhtä sun toista vaatekappaletta, vaikka mitään eri varsinaisesti ollut tarkoitus viedä kotiin asti. Neuleshortsit päätyivät mukanani sovituskoppiin hetken mielijohteesta, mutta tykästyin niihin aika lujaa ja kullan kommentit sinetöivät ostopäätöksen. Nyt ei enää palele peppu kylmälläkään kelillä, sen verran paksua ja lämmintä materiaalia ovat nuo!

Toinen haaleanpunaiseen paperikassiin tiensä löytänyt vaatekappale oli raidallinen neule venepääntiellä. Heti vedettyäni paidan päälleni rakastuin täydellisen pehmoiseen materiaaliin – yllätyksekseni lappu paljasti neuleen olevan 100% villaa. Ensimmäistä kertaa törmäsin villatuotteeseen, joka ei kutittanut edes pienesti paljaalla iholla. Hyvin usein asia on toisin, mm. tänä talvena hankkimani jättimäinen villakaulahuivi vähän tuppaa kutittamaan paksuudestaan ja superlämpimyydestään huolimatta.

Arvoin hetken kokojen XS ja S välillä, lopulta otin mukaani isomman koon jotta sitä voi pitää leggingsien kanssa. Olen useasta blogista lukenut, että kyseinen neule olisi todella lyhyt, mutta omasta mielestäni S oli ihan tarpeeksi pitkä leggarikäyttöön eikä mulla tietääkseni ole mitenkään superlyhyt selkä tai mitään… Tiedä sitten olisivatko näin kommentoineet vain tahtoneet helman olevan reilusti pidempi. Mun paita yltää takapuolen alle ja katson sen riittäväksi, kuten tunikoiden kanssa yleensäkin. Ohuiden sukkahousujen kanssa en ehkä pelkästään tuota käyttäisi.

Stam1na – Viimeinen Atlantis [2010]

Tuollaisia sovitin ja vähän kyllä muutakin. Musta yksiolkaiminen neulemekko oli ihana muttei niin ihana, että olisin sen ehdottomasti tahtonut. Raidallinen neuletunika oli jätti-iso, koko XS näytti mun päällä lähinnä siltä kuin olisin teltassa. Löysä sellaisen kuuluukin toki olla, mutta ei mun mielestä ihan niin löysä kuitenkaan. Pituuskin taisi olla helposti polviin saakka.

Kulta oli maailman paras ja lähti lauantaiaamulla mun mukaan kaupungille, ehdotti asiaa itse jopa. Rykielin neuleiden keskellä oltiin joskus lähempänä puoli kymmentä, meidän lisäksi paikalla oli muutama ihminen – enimmäkseen keski-ikäisiä naisia, mikä kultaa ihmetytti kovasti että olenko mä nyt innostunut jostain keski-ikäisten vaatteista. :) Turussa ei koko naisten mallistoa ollut, mutta en jäänyt mitään sen kummemmin kaipaamaan. Kokoja oli hyvin ja ostamieni artikkeleiden kohdalla kokeilinkin paria eri kokoa. Aika väljiä malleja vaikuttivat useimmat olevan, kun mullekin taisi kaikista XS olla sopivin ja yleensä kuitenkin valitsen kooksi S tai M.

Mun saatua omat Rykielini mentiin aamupäiväkahville Cafe Braheen, joka oli uudistanut muffinssivalikoimaansa valkosuklaavadelmalla. Sitä oli ehdottomasti maistettava ja oi, namia oli! Brahen muffinssit on ihanan jättimäisiä ja juuri sopivia jaettavaksi kahdestaan, mitä kaikki eivät tunnu tajuavan kun pöytiin näkee niin usein jätetyn puoliksi närpittyjä muffinsseja.

Kamera räpsyi ahkerasti keikan ajan, ensimmäistä kertaa leikittelin suurilla ISO-luvuilla ja jälki yllätti mut täysin. Olin jotenkin ajatellut, että kuvat olisivat luvattoman rakeisia, mutta ainakin keikkakuvissa pieni rakeisuus toi pelkästään mukavan lisän kuviin. Alla näkyy ISO1600:n jälkeä, pystykuvat muutin mustavalkoiseksi kuvankäsittelyssä. Runkona siis vanha tuttu D70s 35mm f/1.8 -objektiivilla varustettuna, aukko kuvissa juurikin tuo suurin f/1.8 ja suljinaika suunnilleen 1/20 sekuntia.

Deathricalin keikan jälkeen siirryttiin istuskelemaan vielä joksikin aikaa, hetken päästä aloittikin sitten jo seuraava bändi. Puolenyön maissa mä aloin olla ihan sippi ja kun siskollakin oli vielä ajomatka Saloon edessä, alettiin tehdä lähtöä jo hyvissä ajoin. Viimeinen keikka jäi siis kuulematta, mutta eipä siinä mitään – ihan hauskaa oli joka tapauksessa. Mä en ole vieläkään uskaltanut meikata silmiä laserleikkauksen jälkeen, joten perjantai-illan lookin täydensin punaisilla huulilla ja toimi omasta mielestä ihan hyvin. Hyvin muuten tuo puna pysyi huulilla eikä edes sotkeentunut millään tavalla muutaman tunnin aikana, toimiva tapaus siis.

(Kuvat © Jose & Feline.)

Keskustassa sain tehtyä pari hankintaa, jotka ovat olleet mielessä jo jonkin aikaa, mutta niistä mahdollisesti joskus myöhemmin. Tänä viikonloppuna tuli muutenkin vingutettua korttia, kun eilen tuli myyntiin Sonia Rykiel pour H&M -neulemallisto, josta löytyi pari helmeä… Mutta niistä tosiaan joskus toiste. Tampereen keskustasta ajettiin Akkikin luokse, jossa vietettiin loppupäivä. Yksivuotias Onni joutui taas kerran kameranlinssin eteen useaan otteeseen, ja muistikortille tallentui mm. tällaista:

Alkuun vieraat kasvot vähän epäilyttivät poikaa, mutta hetken päästä olikin käynnissä jo kunnon show. :) Ilta meni äkkiä jutustellessa ja Onnin puuhailuja seuratessa, Onnin nukahdettua syötiin Akkikin miehen tekemää herkkuruokaa. Opiskeluaikoina kävin usein kyläilemässä Akkikin ja P:n luona heidän vanhassa kämpässään ja hyvin usein mussutettiin iltapalaksi rasvakeittimessä tehtyä ruokaa: kanaa, mozzarellatikkuja, ranskiksia, jalapenoja jne. Rasvaista mutta ah niin hyvää!

Tällä kertaa illan menu koostui kanasta tulisessa kastikkeessa, ranskalaisista, mozzarellatikuista, porkkanatikuista sekä majoneesista ja aurajuustodipistä, jälkiruuaksi oli mutakakkua jäätelön ja mansikoiden kera. Aivan järjettömän hyvää! Aterian jälkeen maha oli niin pullollaan, että hyvä kun pystyi olemaan. Silloin tuntui ettei tarvitse syödä moneen päivään, mutta yllättäen seuraavana päivänä oli taas nälkä – myöhään illalla tosin vasta.

Perjantaiaamulla lähdettiin ajoissa ajelemaan kohti Alastaron moottorirataa, jossa pidettiin Porin Prikaatin saapumiserän I/10 valatilaisuus. Tuuli puhalsi kylmästi ja teki kelistä todella kirpsakan, mekään ei viitsitty koko valaa seisoa ulkona kuuntelemassa vaan käytiin välillä lämmittelemässä ratakahviossa. Vala oli siitä erikoinen, että alokkailla oli yllään lumipuvut eikä valaa vannoessa otettu lakkia pois päästä vaan huppu pysyi päässä koko ajan. Tilaisuuden jälkeen mentiin vielä Huovinrinteellekin, käytiin moikkaamassa kullan palveluksensa tammikuussa aloittanutta kaveria ja lisäksi vietettiin pari tuntia rakkaassa Viestikomppaniassa. Paikalla oli enemmänkin meitä II/08 reserviläisiä, oli hauska nähdä sakkia pitkästä aikaa! Väliaikaisessa sotkussa ei käyty lainkaan, mutta pihalla olevasta sotkuautosta käytiin hakemassa kahvia ja munkkia. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä saada järkättyä jotain häppeningiä, että saisi koottua inttiporukkaa kasaan ja tehtyä yhdessä jotain.

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Mulla on ollut joku ihmeen inspiraatiopuuska, pää on koko ajan täynnä erilaisia ideoita eikä aika meinaa millään riittää toteuttamaan niitä. Tällä viikolla työn alla on ollut oma portfolioni, jonka avulla olisi helpompi hakea oman alan töitä – sellaiset houkuttaisivat kovasti nyt pienen tauon jälkeen. Vielä ei ole portfolio ihan julkaisukelpoinen, mutta hyvin lähellä ollaan jo.

Pukeutumisen suhteen olo ei ole ihan niin inspiroitunut, vaikka uusia vaatekappaleita odottaa useampikin kaapissa käyttöön pääsyä. Tällä hetkellä mielessä pyörivät eräs Cheap Mondayn reikäneule sekä JC:n seminahkaleggingsit, joita on hehkuttanut ainakin Piret. Kyseinen Lainahöyhenissä-blogi on muutenkin ihan käsittämättömän inspiroiva!

En ole tainnut koskaan julkaista blogissani minkään sortin muotikuvia, mutta törmätessäni näihin Object Collectors Itemin kuviin merkin Facebook-sivulla mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kuvissa on kerrassaan upea värimaailma! Tuossa ylemmässä kuvassa linnut tekevät kuvasta täydellisen, viimeaikainen innostus lintuihin ei ainakaan helpottanut tämän kuvan jälkeen. Alla olevan kuvan neule taas on aivan ihana, voisin mä tuollaisenkin ottaa sen CM:n reikäpaidan sijasta. Tai miten olisi molemmat? :)

Jospa nyt olisin ylikäyttänyt ihana-sanaa tarpeeksi… Vielä nopea tsekkaus lemppariblogien päivityksiin ja sitten unten maille. Huomisaamuna suunnataan kultsin kanssa auto kohti Tamperetta ja mennään moikkaamaan Akkikia perheineen. Viime kerrasta on jo muutama kuukausi, ihan superia siis nähdä taas pitkästä aikaa! Onni-vauvakin täytti viime viikolla vuoden, hurjaa miten nopeasti aika on mennyt. Nyt adjö!

(Kuvat: Object Collectors Item)