Tampereella nääs

Jahas, mun nettiyhteys näköjään katkaistiin justiinsa kun oli tarkoitus päivittää blogi. Tiesin kyllä, että sen oli tarkoituskin katketa tänään, mutta oletin sen tapahtuvan puoliltaöin enkä jo yhdentoista jälkeen. No can do, kirjoitetaan tämä siis offline ja lisätään blogiin heti linjoille päästyä. Onneksi menen huomenna kotikotona käymään.

Piti jo viikonloppuna päivitellä, mutta aika näköjään katosi johonkin. Tehdään siis jälleen aikamatka pari päivää taaksepäin viime perjantaille, jolloin reissattiin porukalla Tampereelle hurvittelemaan. Perille päästiin joskus puoli yhden maissa, saatiin auto ja Cebari parkkiin – sitten ei muuta kuin huvipuiston puolelle.

Siskon jengi (= siskon poikaystävä H ja kaveri S) oli lähtenyt vähän edeltä sisälle ja tytöt kieputtelivat jo jossain laitteessa, joten me samoiltiin hetki kullan kanssa edestakaisin kunnes päädyttiin kevyeen aloitukseen (mun toiveesta): Kantti x Kantti -autot sekä Orlochlessin torni, tuttavallisemmin kummitusjuna. Troika tuntui alkuun niin oudolta, että hetken mietin kykenenkö menemään mihinkään sen hurjempaan laitteeseen. :) Keräsin kuitenkin itseni ja heti perään tuli testattua Aikamatto, Jet Star (= vuoristorata) sekä TakeOff, jonka vemputus aiheutti hetkellisen pahan olon.

Ennen kunnollista vauhtiin pääsyäni treffattiin sisko & co, ensin käytiin kullan kanssa keinukarusellissa (miksi ihmeessä sen nimi on Wave Swinger?!) ja sitten mentiin koko lössi Metkulaan nauramaan. Jotenkin sitä vain itsekin taantui 10-vuotiaan tasolle ja juoksi innoissaan huoneesta toiseen, eksyi labyrinttiin ja siirtyi yläkerrasta alas liukumäen kautta.

Mä en ole koskaan ollut kovin kummoinen hurjapää ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin ihan oikeasti jokaiseen laitteeseen. Tornado oli ehkä se suurin jännitys, mutta sen verran hauskaa oli, että ensimmäisen kierroksen jälkeen ajettiin saman tien toinen perään, kun ei jonoa ollut. Ehkä vähän samaan kategoriaan kuuluivat Trombi ja Half Pipe, jossain määrin myös tämän kesän uutuuslaite Tyrsky.

Edellä mainittujen laitteiden lisäksi tuli vielä Korkkiruuvi, Hurricane, Viikinkilaiva, Tukkijoki ja Vauhtimato (mun suosikki pienenä!) testattua, muissa paitsi Hurricanessa olin ollut aikaisemminkin. Tukkijoessa sai “pikkasen” vettä päälle, viimeisen laskun jälkeen oli kyllä märkä fiilis. Otsatukkakin sai pesun, kuten yllä olevasta kuvasta näkee. Onneksi kesä kuivaa minkä kastelee ja vaatteet olivat kuivat ennen kuin edes tajusi. Ai niin, kävinhän mä kultsin kanssa venelenkillä Taikajoellakin.

Komea letti kaverilla!

Jossain vaiheessa taas erkaannuttiin kahteen porukkaan, heiluttuamme kullan kanssa Half Pipessa kahdesti peräkkäin päätettiin ottaa hetki rauhallisesti ja otettiin (mun pyynnöstä) suunnaksi Lasten Eläintarha. Kierrettyämme kaikki elukat oli kello sopivasti sen verran, että ehdittiin päivän viimeiseen esitykseen Delfinaarioon. Matkalla tuli vastaan H, joka ei ollut niin innostunut kieputuksesta kuin tytöt, ja lähti meidän mukana delfiinejä moikkaamaan. Ihan uskomattomia ne delfiinit kyllä ja aika hurjan kokoisia!

Delfinaarion jälkeen H liittyi taas tyttöjen seuraan ja me vaihdettiin rakennusta aukion toiselle puolelle. Mua on aina tähdet ja avaruus kiehtonut, pakkohan Planetaarion ohjelma Tähdet oli mennä katsastamaan. Ihan mielenkiintoinen puolituntinen, vaikkakin loppupuolella päähän alkoi vähän sattua se kattoshow’n tiiraileminen. Planetaarion alakerrassa oleva Akvaario oltiin kierretty läpi jo aikaisemmin, joten tähtien jälkeen paineltiin taas huvipuiston puolelle. Viimeiset hurvittelut Tornadossa ja Tyrskyssä, minkä jälkeen mentiin vielä porukalla Näsinneulaan katselemaan maisemia.

Sisko, H ja S lähtivät ajelemaan kohti kotia, me kultsin kanssa hypättiin prätkän selkään ja otettiin suunta kohti Tampereen reunamia. Huvipuistoilu oli kieltämättä mitä onnistunein: elokuinen aurinko paistoi mukavan lämpimästi eikä ihmisiä ollut nimeksikään, laitteisiin ei siis tarvinnut jonottaa oikeastaan yhtään. Aika lailla täydellistä! Ilta meni Akkikin kanssa jutellessa ja perheen puuhia seuratessa, Onni oli kasvanut ja oppinut heiluttelemaan itseään, pehmoinen vauvatukkakin oli vaalentunut viime näkemästä. Pitkän päivän jälkeen oli ihana kellahtaa vieraspetiin, uni tuli kyllä todella nopeasti.

Lauantaiaamulla ei pidetty kiirettä heräämisen kanssa, vaan nukuttiin melkein yhteentoista saakka. Muutama tunti vietettiin Akkikin ja Onnin seurassa (Akkikin mies P oli lähtenyt jo aamulla töihin), kunnes lähdettiin syömään American Dineriin. Kulta tahtoi ehdottomasti jättimäisen Original Giant Burgerin, mulle riitti Crispy Chicken Sandwich (ristikkoperunoilla) – sekin tosin oli aivan valtava. Mussutettiin annoksiamme pieni ikuisuus, rasvaista oli mutta aivan järjettömän hyvää. Mä jouduin luovuttamaan ennen lautasen tyhjentymistä, onneksi kullan mahaan mahtui vielä vähän munkin annoksesta. On se kyllä niin epäreilua, että toinen voi vetää ihan mitä tahansa safkaa ihan miten paljon vain eikä liho mihinkään! :P

Ruuan jälkeen hurautettiin mahat piukassa takaisin Akkikille, jossa oli pakko ottaa vähän ruokalepoa. Tarkoitus oli lähteä ajoissa ajamaan kotia kohti, mutta mun maha alkoi sattua niin ettei lähtemisestä meinannut tulla mitään. Seitsemän jälkeen päästiin lopulta liikenteeseen ja mun kotikotona taidettiin olla kymmenen pintaan. Jottei ajaminen olisi ollut liian helppoa pelkän pimeyden kanssa, viimeiset 20 km köröteltiin vesisateessa. Ai että miten ihanan paljon näki tietä, Cebarin valot on ihan varmasti tarkoitettu justiinsa pimeäajoon – NOT! Onnellisesti kuitenkin päästiin perille, vaikka välillä vähän pelottikin miten tässä käy.

Huh, tulipahan selostus. Nyt laitan koneen yöpuulle ja painun itsekin peiton alle. Huomiseksi on taas kaikenlaista ohjelmaa ja pakatakin pitäisi, kun eivät ne muuttolaatikot näköjään itsestään täyty. Tämä viikko menee aika tiiviisti muuttopuuhissa ja seuraavat pari viikkoa punkkaan siellä täällä, kun uuteen kämppään päästään vasta syyskuun puolivälissä. Onneksi kotikotona on tilaa kamojen väliaikaissäilytykseen, joten onnistuu nykyisen kämpän jättäminen jo nyt eikä tarvitse maksella mitään vuokria turhaan.

Amanda Jenssen – Killing My Darlings [2008]

Alastaron ilta-auringossa

Olin tiistaina iskän mukana Alastaron moottoriradalla, kun siellä oli RaMP:n ratavuoro. Itse en päässyt ajamaan (hidas ryhmäkin oli turhan nopea mulle), mutta iskä parempana ja kokeneempana kuskina ulkoilutti Cebaria. Olin ottanut Nikonin mukaan pidemmällä putkella varustettuna, joten mun aika kului pääasiassa radalla kulkevia pyöriä kuvaillen.

Edellisen kerran taisin käydä rata-ajoa kuvaamassa, kun olin juuri saanut hyppysiini upouuden digijärkkärini. Toisin sanoen kolme vuotta takaperin siis. Silloin otin ensiaskeleita Nikonin kanssa ja jälki oli – kuten arvata saattaa – suhteellisen haparoivaa. Netissä julkaistavaksi kelpuutin vähän päälle 20 otosta, en tosin muista yhtään miten paljon ruutuja napsin. Kyseisen keikan kuvasaalis on muuten edelleen nähtävissä Flickrissä, kaikesta huolimatta olen kuvat säilyttänyt julkisina.

Kolmessa vuodessa olen kehittynyt sen verran, että julkaisuun asti selviytyi melkein 100 kuvaa. Kaiken kaikkiaan olin täyttänyt muistikorttia vajaan 400 ruudun verran, joista osa tosin oli yleiskuvaa ynnä muuta ei varsinaisesti yksittäisiin prätkiin liittyvää otosta. Kehitystä siis on, että esimerkiksi tällaisesta tilaisuudesta kelvollisia kuvia on jo neljäsosa!

Alkuviikko meni mukavasti vailla huolen häivää, mutta loppuviikko on valitettavasti ollut hieman synkempää. Työrintamalla näyttää huonolta enkä ole kymmenistä hakemuksista huolimatta onnistunut hommaamaan itseäni edes mihinkään haastatteluun. Kulta täytti yhden työhakemuksen mun kehoituksestani erääseen paikkaan, johon itsekin olin hakenut – arvatkaa vaan kumpi meistä pääsi haastatteluun? En ainakaan mä. Ilmeisesti mä olen ylikoulutettu tiettyihin duuneihin, joihin ihan oikeasti tahtoisin. Omalle alalle taas on aika turha yrittää, kun sinne mulla on liian vähän taitoja sekä kokemusta. Mä en enää tiedä mitä tekisin, yhtäkkiä kaikki itseluottamus on karannut kauas pois ja tilalle on astunut vähemmän mukava kolmikko epävarmuus, itseinho ja alemmuudentunto. Ainoa positiivinen asia tässä on se, että alemmaksi ei voi enää vajota – suunta on siis vain ylöspäin.

Eilen aamulla treenaamaan lähtiessäni tuoksui mun mielestä ihan syksyltä. Onko se ihan oikeasti jo melkein täällä? Tämä kesä on jotenkin ollut ihan älyttömän pitkä, jollain tavalla mä alan kohta olla valmis luopumaan siitä. Syksy tuo tullessaan ainakin uuden kodin, toivottavasti myös jonkin suunnan elämälle. En mä jaksaisi kauaa enää haahuilla kysymysmerkkinä sinne tänne.

The Strokes – First Impressions Of Earth [2006]

Elokuinen kesäpäivä Sebbostiinan kanssa

Hurja väsy taas vaihteeksi, tämän postauksen julkaistuani siirryn kyllä ihan suosiolla peiton alle. Päivä tuntui pitkältä, varmaankin syystä että olin menossa aamusta iltaan. Lähdin aamulla puoli kymmeneltä kotoa ja tulin takaisin seitsemältä illalla – välissä kävin pikaisesti hakemassa tavaroita.

Päivä alkoi sillä, että heitin kullan katsastuskonttorille prätkätunnille (kesän lopussa ollaan toivottavasti kumpikin A-kortillisia!) ja sen jälkeen käänsin pyörän kohti Naantalia. Tehtyäni lenkin Naantalin vanhassa kaupungissa päätin jatkaa vielä eteenpäin, kohti Rymättylää siis. En muistanutkaan miten ihanaa on Särkänsalmen siltaa pitkin! Rymättylän keskustassa laitoin pyörän parkkiin ja kävin hakemassa kaupasta jätskin. Tarkoitus oli ottaa ihan perus-Twister, mutta en sitten malttanut olla kokeilematta tuollaista suklaavaniljaversiota. Ei hullumpaa, vaikkakin se normaali on mun mielestä parempi.

Aamupäivän ajolenkin jälkeen hain kullan ja heitin sen mun luokse. Ehdin olla kotona sen verran, että haukkasin nopeasti jotain pientä, otin uimaromppeet mukaan ja lähdin taas prätkälle. Nyt suuntana oli Salo, jonka keskustaan onnistuin siskon ohjeistuksesta huolimatta ikään kuin eksymään – mutta jotenkin kummasti päädyin lopulta oikeaan osoitteeseen ilman, että mun täytyi soittaa lisäohjeita. Hypättiin melkein heti mun saavuttua autoon siskon & H:n kanssa ja ajettiin parinkymmenen kilometrin päähän H:n porukoiden mökille.

Jalkakuva on rannasta saunaan menevillä rappusilla otettu, jalassa kesän jumitusvaate nro 1 eli Zaran farkkushortsit sekä ihkut Vagabondin sandaalit. Yläosana taisi olla Desthealta mun omistukseen siirtynyt värikäs toppi. Polvien punaisuus on peräisin nahkapuvusta, jostain syystä sisäkangas hiertää polvia ihan hulluna. Täytynee vaihtaa ajoasun alle jotkut pitkät pökät tähän asti käyttämieni pyöräilyhousujen tilalle, jotta säästyisi polvien iho ärsytykseltä. Ihan off topicina muuten, mä en edelleenkään kykene sulattamaan pyöräilyhousuja muuta kuin 90-luvun kammotuksina – riippumatta miten siedettävältä ne Marian päällä näyttääkin.

Mukavan lämmin päivä kun oli niin uimaan oli tottakai mentävä. Saunassa sai hyvät löylyt ja rannan uimapaikan tarjosi Hirsijärvi, jonka vesi oli suht pinnassa olevan mittarin mukaan 23-asteista. Rannan hiekkapohjassa oli ihan mielettömästi näkinkenkiä, ei varmasti tarvitse erikseen mainita pitikö niillä leikkiä? :)

Ja laiturin nokasta hypittiin ties minkälaisia loikkia! Ihana kerrankin päästä kunnolla hyppelemään, tuossa kun oli vettä jo sen verran ettei edes hypätessä osunut pohjaan – tai ainakaan mulle ei niin tapahtunut. Uinti- ja saunarupeaman jälkeen istuskeltiin vielä tovi H:n isovanhempien kanssa kahvipöydässä, minkä jälkeen ajeltiin takaisin Saloon. Sisko meni kuudeksi töihin, joten lähdin samaa matkaa kotiin. Jonkun matkaa ajettuani oli pakko pysähtyä ottamaan kuva:

Cebarissa tuli 100 000 km täyteen! Matkamittari pyörähti ympäri ja nyt näyttää melkein kuin olisi uusi pyörä alla, kun on muka niin vähän ajettu. ;) Kotona olin siis seitsemän pintaan, sitten ruuanlaittoon ja kahdeksalta telkkarista Huippis, jonka ensimmäisen jakson viime viikolla missasin. Missasin viime syksynä esitetyn 7. kauden, mutta sitä aikaisempiin verrattuna tässä 8. kaudessa kilpailijat vaikuttavat ainakin näin alkuun ihan onnettomilta tapauksilta. Kiljunta ja kaiken ihkutus on kyllä noussut ihan uusiin sfääreihin, vai kuvittelenko mä vaan? Ehkä aika kultaa muistot…

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]

Kesän viimeiset mansikat

Jahas, kuukausittainen siirtokaista näköjään täyttyi ennen kuin kuukausi ehti vaihtua. Kiva yllätys, kun olin aikeissa päivittää. o_O No onneksi puoliltaöin sivuston pitäisi tulla taas näkyviin, noin yhdeksän tunnin kuluttua siis. Täytyy varmaan harkita, josko siirtäisi kesäkuunkin kuvat Flickrin puolelle. Tai ehkä tallennan osan vanhoista kuvista uusiksi vähän heikommalla laadulla, eroa tuskin edes huomaa perussilmäilyllä.

Näpyttelen nyt siis Muistiolla ja siirrän postauksen palvelimelle kunhan blogi taas tupsahtaa näkyviin. Tultiin eilen kullan kanssa mun kotikotiin, jossa ollaan edelleen. Illalla oli vielä hyvä keli ja tehtiin pihahommia ulkosalla, nyt pysytellään sisätiloissa sateen ropistessa ikkunoihin. Mä datailen parhaillaan kissa sylissä, Dharmakaan ei sateesta innostu vaan loikoilee onnellisena sisällä kuivassa ja lämpimässä. Miska muuten on jälleen kerran ollut puolitoista kuukautta omilla teillään, toivottavasti poika tulee pian takaisin kotiin. Aika outoa, kun Miska on viime kesästä lähtien tehnyt pidempiä retkiä – aiemmin se ei koskaan ollut muutamaa päivää kauempaa poissa. Ja kissat ovat kuitenkin olleet meillä keväästä 2001 saakka. Ilmeisesti joku antaa Miskalle ruokaa jossain, se kun ei ole mitenkään turhan välkky tuon metsästämisen suhteen.

Viime maanantaina oli ihana aurinkoinen päivä, jolloin kotikotona oli äipän koko sisarkatras (niitä on siis yhteensä viisi sisarusta) puolisoa ja/tai lasta mukanaan sekä mummi ja vaari viettämässä iltaa. Ennen vieraiden tuloa kävin vihdoinkin testaamassa uuden nahkaisen ajopukuni, jonka iskä talvella osti mulle Saksan eBaysta. Puku on edelleen jäykkääkin jäykempi, edellisen omistajan hoivissa sitä tuskin on muuten käytetty kuin kokeiltu päälle. Tällä hetkellä asu on mulle suht jämpti, ei siis sovi lihota yhtään – ainakaan ennen kuin jäykkyys on edes vähän kadonnut. Täydellisesti matchaavat hanskat ovat siskon ratahanskat, maanantaisella ajolenkillä huomasin niiden olevan valitettavasti sen verran pienet, että mun sormiin alkaa sattua.

Mansikoistakin ollaan päästy viime aikoina nauttimaan, sillä äippä osti 5 kg laatikon kahteen otteeseen. Ensimmäisen satsin mä siivosin lähes kokonaan, ja siitä tehtiin Pirkka-ohjeen mukaan Britatorttu Romanovin tapaan. Oli muuten älyttömän hyvää! Toinen satsi haettiin maanantaina, joten kahvipöydässä oli ihana kermavaahtoinen mansikkakakku – oikein namia sekin.

Syksy alkaa olla jo vakituinen puheenaihe blogeissa, vaikkei elokuu ole edes alkanut kuten Stella eilisessä postauksessaan totesi. Mulle syksy merkitsee muutoksia, joista ainakin yksi on täysin varma: yhteinen koti kullan kanssa. Nykyisen asuntoni olen jo irtisanonut ja uuteen muutto on edessä syyskuun puolivälissä. Tuleva koti on 46-neliöinen kaksio hieman Turun keskustan ulkopuolella, 2000-luvulla rakennetussa talossa. Eihän se paljoa nykyistä kämppääni (39 m²) suurempi ole, mutta siinä on ihana avokeittiö nykyisen ahtaan keittokomeron sijaan ja mikä parasta, iso parveke ja sauna! Odotan jo innolla muuttoa, vaikka toisaalta tuntuukin niin kovin haikealta jättää puolitoista vuotta kotinani toiminut pikkukaksio.

Lakkasin tällä viikolla kynteni ensimmäistä kertaa ikinä Dependin lakalla, ja parin päivän jälkeen vaikuttaa ihan lupaavalta. Oikean käden etusormesta on lähtenyt pieni pala lakkaa, mutta muut kynnet ovat edelleen kuin vastalakatut. Ihanan leiskuvan oranssin kynsilakan sain Desthealta, ja tämän kokemuksen perusteella voisin ostaa itsekin joskus.

Bat For Lashes – Two Suns [2009]

Viikko täynnä liikkumista

Euroviisut ‘09 [telkkarissa]

Ei oikeasti voi väsyttää näin paljon! Tulin lomille torstaina ja sekä sinä iltana että eilen olin jo kymmenen jälkeen aivan valmista kauraa nukkumatin korjattavaksi. Eilen illalla itse asiassa simahdin sohvalle kullan viereen tämän dataillessa läppärillä… Oli taas pojalla tekemistä, kun yritti herättää mut ja saada siirtymään sänkyyn nukkumaan. Hups. Tänään sentään menee vähän paremmin, kello on jo yli yksitoista enkä ole vielä nukahtanut. Silmät tosin tuntuvat lyijynraskailta ja olo on muutenkin aika nuutunut.

Kerrataanpa vähän kulunutta viikkoa. Marssi ei tuntunut kropassa sen enempää missään vaiheessa, mikä oli helpotus sillä tällä viikolla liikuttiin tavallista enemmän. Tiistaina pyöräiltiin ampumaradalle ja takaisin, lisäksi piti iltapäivällä vielä käydä lenkillä tms. kun ei oikein muuta ohjelmaa ollut. Ammunnoista sen verran, että kotiuttamisammuntana ammuttiin ampumataitotesti kahteen kertaan. Kiitettävä napsahti jo ensimmäisellä kerralla, vaikken ollut ampunut rataolosuhteissa sitten viime syksyn. Olin ihmeissäni mutta iloinen.

Keskiviikkopäivä oli tarkoitus käyttää viestikoulutukseen, mutta aamupäivän oppituntien päätyttyä suunniteltua aiemmin kouluttaja komensi meidät lenkille tai salille. Iltapäivän oppituntien (laskettiin mm. IP-verkkoja sekä Broadcasteja) jälkeen oli vuorossa kotiuttamiscooper, josta sain tulokseksi 2200 m – parisataa metriä paremmin kuin aikaisemmin. Kaukana mistään hyvästä tuloksesta, mutta sai luvan riittää mun kohdalla. Torstaina sitten oli lihaskuntotestin vuoro: vatsat hyvä, punnerrukset kiitettävä, selät kiitettävä, vauhditon pituus hyvä, leuanveto tyydyttävä. Testin jälkeen olin tyytyväinen, varsinkin kun melkein heti oli aika lähteä lomille. :)

Torstai-illalla menin kotikotiin yöksi, pääsi saunaan ja sai pestyä pyykkiä. Seuraavana aamuna kävin luotto-optikollani ja sain testiin parit erilaiset kuukausipiilarit, joista toisia pitäisi pystyä käyttämään yötäpäivää. Nämä pari päivää linssit ovat olleet silmissä pelkästään päivisin – en ole pitkään aikaan piilareita pitänyt, joten pikkasen saa taas totuttaa silmiä sellaisiin. Ensi viikon leirillä testaan tuleeko linssien kanssa jatkuvasti elämisestä yhtään mitään. Optikkoreissun jälkeen käväisin vielä moikkaamassa tänään syntymäpäiväänsä viettävää kummitätiäni ennen kuin päräytin Cebarilla Turkuun, nyt vaikuttaisi akkukin kestävän.

Ajokausi on siis avattu, eilen ja tänään onkin ollut aivan mahtava keli ajella. Kävin aamupäivällä hakemassa siskon luota prätkäkamoja lainaan, jotta sain kullankin mukaan ajelemaan. Heitettiin pieni lenkki Naantalin suunnalla ja samalla poikettiin sekä kullan kotona että mun kotikotona. Huomenna mun olisi tarkoitus suunnata Säkylään pärrällä, sillä torstai-illan lomille lähdön venymisestä ei taas tiedä, koska tullaan leiriltä vasta sinä päivänä. Saa nähdä.

Nyt on pakko mennä kaivamaan jääkaapista jotain syötävää, minkä jälkeen höyhensaaret todennäköisesti kutsuvat. Huomenna olisi vielä vaikka mitä tehtävää ennen Säkylään lähtöä, toivottavasti sitä jaksaa herätä ajoissa. Öitä!