Deathrical @ S-Osis 19.2.2010

Perjantaina ehdin reissun jälkeen hengähtää muutaman tunnin, kunnes Feline pölähti paikalle ja lähdettiin taas liikenteeseen. Suuntana oli S-Osis, jossa keikan heitti illan aikana yhteensä kolme bändiä. Ensimmäisenä lauteille nousi Deathrical, joka oli syy meidän paikallaoloon – siskon kavereita osa bändin jäsenistä meinaan.

Kamera räpsyi ahkerasti keikan ajan, ensimmäistä kertaa leikittelin suurilla ISO-luvuilla ja jälki yllätti mut täysin. Olin jotenkin ajatellut, että kuvat olisivat luvattoman rakeisia, mutta ainakin keikkakuvissa pieni rakeisuus toi pelkästään mukavan lisän kuviin. Alla näkyy ISO1600:n jälkeä, pystykuvat muutin mustavalkoiseksi kuvankäsittelyssä. Runkona siis vanha tuttu D70s 35mm f/1.8 -objektiivilla varustettuna, aukko kuvissa juurikin tuo suurin f/1.8 ja suljinaika suunnilleen 1/20 sekuntia.

Deathricalin keikan jälkeen siirryttiin istuskelemaan vielä joksikin aikaa, hetken päästä aloittikin sitten jo seuraava bändi. Puolenyön maissa mä aloin olla ihan sippi ja kun siskollakin oli vielä ajomatka Saloon edessä, alettiin tehdä lähtöä jo hyvissä ajoin. Viimeinen keikka jäi siis kuulematta, mutta eipä siinä mitään – ihan hauskaa oli joka tapauksessa. Mä en ole vieläkään uskaltanut meikata silmiä laserleikkauksen jälkeen, joten perjantai-illan lookin täydensin punaisilla huulilla ja toimi omasta mielestä ihan hyvin. Hyvin muuten tuo puna pysyi huulilla eikä edes sotkeentunut millään tavalla muutaman tunnin aikana, toimiva tapaus siis.

(Kuvat © Jose & Feline.)

Kyllä maalla on mukavaa

Viikonloppu on jälleen vierähtänyt maaseudun rauhassa, mun kotikotona siis. Ei me muuten varmaan siellä joka ikinen viikonloppu ravattaisi, mutta arkiöiden patjalla nukkumisen jälkeen on niin mahtava päästä edes yhdeksi tai kahdeksi yöksi sänkyyn nukkumaan. Ei, ötökkäongelma ei edelleenkään ole ratkennut – itse asiassa nyt örkkejä on ruvennut mönkimään jostain raosta esiin vähän väliä. Naapureiden ovilla ollaan käyty eikä kukaan ainakaan tunnustanut kärsineensä samanlaisesta ongelmasta, ilmeisesti siis ovat pelkästään meidän vaivana. Ensi viikolla täytyy varmaan roudata nykyiset patjat ja peitot tuhottavaksi sekä irrottaa lattialistat ja pistorasiat – ja myrkyttää makuuhuone läpikotaisin. Nämä kuukaudet ovat kyllä olleet tuskaisia, tekisi vain mieli polttaa kaikki tavarat ja muuttaa pois. En tahdo edes arvailla, miten pitkään epäluuloisuus jatkuu örkkien lopulta kadottua…

Tänään kävin aamulla pihalla kuvailemassa, taivas oli harmaa mutta ihan mukavaa oli pomppia lumihangessa kameran kanssa. Mitään ihmeellistä kuvasaalista en saanut, vaikka räpsin kymmeniä ruutuja, mutta sellaista se toisinaan on. Odotan jo malttamattomana uuden kameran hankintaa, kun töitä vaan nyt olisi tarpeeksi että pystyisi tekemään tämän vähän suuremman hankinnan. Nikonin D90 vaikuttaa tällä hetkellä lupaavimmalta ehdokkaalta, mutta katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan.

Kohta voisin ruveta tekemään lähtöä kotia kohti, auto tosin täytyy laittaa hetkeksi lämppäriin ennen. Iskä teki fetasalaattia, joten sen kimppuun seuraavaksi – nam! Namia oli myös eilen kaupasta ostamamme sydänmunkit, vaikka marsipaanisydän ei ihan ollut mun makuun. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä pulla, ja suhteellisen suloinen myös ulkoisesti:

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Yhtä upeitahan ne ystävät tosin ovat vuoden jokaisena päivänä, joten muistetaan kertoa se useamminkin kuin kerran vuodessa tänä tiettynä päivänä.

Uusi vuosi, samat vanhat jutut

Blogimaailmassa kuohuu, mutta täällä kaikki säilyy tuttuna ja turvallisena. Mitä nyt kuvanlaatu saattaa parantua alkavana vuonna, kahdestakin syystä. Otin eilisillan juhlintaan mukaan vanhan Nikonin filmijärkkärini irtosalaman, möhkäle taitaa olla peräisin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolelta. Hyvin toimii myös digikameran parina ja vielä kun eilen ymmärsin unohtaa suoran salaman ja heijastaa sen katon kautta – perfect! Eihän siinä sitten mennytkään kuin muutama vuosi… Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta tälle vuodelle voin luvata ainakin yhden asian: hankin uuden digirungon. Kesästä ‘06 palvellut D70s alkaa olla tullut vanhaksi, minkä huomaa niin kameran ominaisuuksista kuin käyttäytymisestäkin (pientä sekoilua ollut havaittavissa viimeisen vuoden ajan).

Sitten eilisiltaan. Kuvassa näkyy sekä eilisillan asuani että mainitsemani ihanuuspanta, johon taisin rakastua palavasti. Löysin sulkaisen ystäväni Vilasta, joskin tämä on Objectin tuotantoa. Hintaa oli huimat viisi euroa, ja tuon vihreäturkoosin lisäksi pantaa oli persikkaisena. Ei ihan mun väri, mutta sopisi kyllä piristämään muuten hillityn väristä asukokonaisuutta. Pitäisiköhän kotiuttaa persikkaversiokin?

Vanhan vuoden viimeistä iltaa aloiteltiin siis siskon ja tämän poikkiksen H:n luona, joista muuten tänään tuli ihan virallisesti avopari. :) Ensin oli tarjolla dippailtavaa, sipsiä ja vähän vihreätäkin. Sitten mussutettiin perunasalaattia ja nakkeja, itse tosin söin kanapuikkoja kun en nakeista piittaa. Lopuksi pöytään iskettiin siskon väsäämä limejuustokakku, joka oli juuri niin suussasulavaa kuin kuvasta voi päätellä. Saatiin kullan kanssa kakkua kotiinkin, valitettavasti meillä ei ole lupaa syödä sitä itse vaan viedään se huomenna eteenpäin äitille ja iskälle.

Puoli yhdentoista maissa siirryttiin H:n kaverin järjestämiin pirskeisiin. Porukkaa ei ollut paikalla yhtä paljon kuin Halloweenina, mutta ihan kivasti kuitenkin. Vähän ennen puoltayötä mentiin pihalle, mitään hurjan isoja ilotulituksia ei missään näkynyt. Rakettien jälkeen meininki vähän lässähti, ihmiset kai lähtivät suurin osa baariin jatkamaan. Savukone villiintyi ja meidän poistuessamme paikalta kahden paikkeilla koko mesta oli jo savun valtaama. Hyvä kun salin puolella ei meinannut nähdä edes keskustelukumppaniaan, niin paljon savua lopulta oli!

Mua alkoi univelat painaa bilepaikalla jo, eikä mikään baariin lähteminen olisi todellakaan houkuttanut. Kolmelta päästiin vihdoin nukkumaan, kun piti vähän vielä yöpalaa syödä. Mä vedinkin onnellisesti yksitoista tuntia unta palloon, kun muut nousivat aamupäivän puolella. Haettiin kiinalaisesta safkaa, friteeratut pallurat veivät jälleen kielen mennessään. Katsottiin Madagascar 2, jota en ollut aiemmin nähnyt – veti kyllä vertoja ykkösosalle. Illalla ajeltiin kullan kanssa takaisin Turkuun, kotona en ole oikein muuta tehnyt kuin rentoutunut. Ihanaa kun on vielä kaksi vapaapäivää jäljellä!

P.S. Tässä eilisillan asu kokonaisuudessaan, if you’re interested.

Milow – Milow [2009]

Loppuviikon härdelli

Jälleen yksi viikonloppu alkaa olla lopuillaan, kellotkin on siirretty talviaikaan. Huomenna alkaa jo lokakuun viimeinen viikko, hurjaa! Päivät, viikot ja kuukaudetkin tuntuvat katoavan johonkin salamannopeasti nykyään. Työrintamalla kulunut viikko oli hiljainen enkä lopulta tehnyt ainoatakaan vuoroa. Ensi viikko on onneksi iltavuoroviikko ja luulisi hommia riittävän, huomisillaksi ainakin pitäisi mennä. Hassua miten viikossa alkaa jo kaivat töihin.

Torstain kauppareissulla ostin kimpun ihania vaaleanpunaisia Reilun kaupan ruusuja, kun olivat tarjouksessa. Pikkasen ovat jo ehtineet nuupahtaa, mutta muutama onneksi näyttää ihan nätiltä vielä. En perjantaina muistanut pukeutua pinkkiin, joten nuo ruusut olkoot mun pinkkiyteni tässä kohtaa.

Ollaan viimeiset kolme yötä vietetty kullan kanssa mun kotikotona, ihana päästä tänään taas omaan sänkyyn nukkumaan. Miskakin on nyt pysytellyt kotomaisemissa, ja mm. viime yönä karvapallo nukkui mun vieressä. Oli muuten hassua eilen illalla: olin juuri vaipumassa uneen, kun pelästyin sitä, että Miska säpsähti yhtäkkiä. Puoliunessa oleva kulta mutisi kissan pelästyneen mua, enkä mä lopulta enää tiennyt kumpi oli säpsähtänyt kumpaa, minä vai kissa.

Uutta objektiivia oli tietysti pakko päästä testaamaan kissakuvauksessa, kyllä niitä ruutuja tulikin räpsittyä. Miska on sinänsä paljon kuvauksellisempi eikä myöskään yhtä hankala kameralle kuin Dharma, tumma kohde kun valottaa kuvan yleensä aika metsään. Mikäli jollakulla on jakaa hyviä vinkkejä mustan kissan kuvaamiseen liittyen, niitä otetaan mieluusti vastaan kommenttiosiossa. Ylin kuva on kultsin ottama, Miska siinä makoilee allekirjoittaneen sylissä. Samaisesta kuvasta on bongattavissa myös eräs asia, joka on mulle epätyypillinen ja jonka tulos on hyvin vaiheessa vielä. Arvaako joku?

Tänään satoi. Lähdettiin aamupäivällä jo ajamaan takaisin Turkuun, äitikin tuli mukana. Iltapäivä vietettiin äipän ja siskon kanssa Osaava Nainen -messuilla, josta mukaan tarttui pellavasiemenrouhetta, älyöljyksi tituleerattuja kapseleita sekä aimo annos tietoa silmien laserleikkauksista. Vähän houkuttaisi korjata näkö niin ettei tarvitsisi enää silmälaseja tai piilareita käyttää, kun on silmät jotenkin herkistyneet viime vuosina. Asia jää mietintään toistaiseksi.

Muse – The Resistance [2009]

It must be love

Kulta kävi tänään hakemassa puuttuvat osat pyykinpesukonetta varten ja toi samalla Halloween-donitsit Arnoldsilta – yllätyksenä siis. Viime aikoina on tullut mussutettua kaiken maailman herkkuja siihen malliin, etten kohta mahdu mihinkään vaatekaapista löytyvään artikkeliin, mutta olen liian heikko sanomaan ei lahjuksille. Onneksi marraskuun alku ja 50 päivän karkkilakko häämöttää jo, jospa vaikka saisin silloin otettua itseäni niskasta kiinni muunkin kuin karkinsyönnin suhteen.

Iltapäiväkahvien jälkeen oltiin sentään pienellä kävelylenkillä. Tai no ehkei sitä ihan lenkiksi voi tulkita, koska mulla oli kamera mukana ja kultsin mukaan pysähdeltiin keskimäärin 8 metrin välein. Mutta ainakin siinä sai raitista ilmaa! Niin ja kivoja kuvia, joista pari tuossa alla ja lisää täällä.

Objektiivikokeilut jatkuvat siis ja olen koko ajan enemmän lääpälläni uuteen kumppaniini – tässä kohtaa ei enää voi puhua pelkästään ystävästä. Jälki on aivan mahtavaa, oi niitä värejä ja sitä terävyyttä! Varsinkin suurimmalla aukolla kuvaaminen on ihanaa, pieni syväterävyysalue vain on niin kaunis. Hieman ihmetyttää kyllä yllättävän äänekäs automaattitarkennus, vaikka sitä on tuossa objektiivissa kehuttu todella hiljaiseksi. Jostain netin keskustelusta tosin luin, että suurimmalla osalla putki pitää meteliä ja osa on sitä korjauttanutkin takuun piikkiin.

Töissä olisi nyt yövuorojen viikko menossa, mutta töitä on kovin hintelästi. Viime yönäkin oli kuulemma porukka laitettu neljän tunnin jälkeen kotiin. Alkaa hiljalleen muakin ketuttaa tällainen, kun ei yhtään meinaa työvuoroja saada. Laitoinkin tänään muutaman hakemuksen menemään, jopa oman alan hommiin. Kaikki kuulostivat mielenkiintoisilta, joten toivotaan että johonkin edes pääsisi haastatteluun.

CMX – Pedot [2005]