Rakennetaan ja sisustetaan

Olin tänään iskän ja äitin kanssa Turun messukeskuksessa Rakentaminen & Sisustaminen -messuilla, porukkaa oli liikenteessä ihan järjettömästi. Mielenkiintoisia osastoja riitti, ja tietyllä tapaa näiltä messuilta tarttui käteen paljon enemmän kuin iskän kutsumilta “feministimessuilta” (mm. Osaava nainen), joissa yleensä tulee käytyä. Oman asunnon hankinta alkaa pikku hiljaa olla ajankohtaista, joten siinä mielessä messut tulivat sopivaan saumaan.

Mä olen ollut kovin vastahakoinen lähtemään mihinkään omakotitalon rakennushullunmyllyyn, mutta tajuttuani tänään talopakettien olemassaolon voisin ehkä jopa harkita omakotitalon rakentamista. Kerrostaloasuntoa me tuskin ostetaan, rivitalokämppä on ihan minimi. Toisaalta, ollaan mietitty muuttoa johonkin Turun naapurikuntaan, joten rakentamisvaihtoehtokaan ei välttämättä olisi järkyttävän kallista. Niin tai näin, rahaa palaa joka tapauksessa. Mitä nyt valmistaloja olen netistä katsellut niin ihan näppäriltä ne vaikuttavat eikä ulkonäkökään ole hullumpi. Persoonallisuudesta joutuisi tietysti tinkimään, mutta ehkäpä sen kestäisi.

Olihan messuilla toki kaikkea muutakin, ihastelin mm. tyylikkäitä keittiöitä, upeita tapettikuoseja sekä ihania tuoksukynttilöitä (kuvassa). Vadelmajogurtti oli ehdottomasti paras, raperperipiirakka mielenkiintoisin. Välipalaksi napattiin kahviosta juotavaa ja yhdeltä messuosastolta herkulliset munkit, hillomunkki sellaisella kivalla höhhöllä oli namia!

Ihastuin täysillä yllä olevaan penkkiin, tuollainen pitäisi ehdottomasti olla tällaisen lehtihamstraajan kotona. En tosin tiedä miten sen liittäisin osaksi sisustusta, keittiöön kun kuitenkin ottaisin mieluiten ruokapöydän ihan perustuoleilla. Onneksi ollaan vasta suunnitteluasteella, joten voidaan vaihtaa mielipidettä uuden kodin suhteen vielä monta kertaa. :) Tästä kuitenkin on hyvä lähteä liikkeelle ja alkaa tutkailla eri vaihtoehtoja. Lopulta löydetään varmasti just sopiva paikka ensimmäiseksi omaksi kodiksi.

Mieletön päivä flunssasta huolimatta

Taisin sitten saada sen flunssan, kurkku alkoi eilen illalla tuntua karhealta ja tänään on vähän joka paikkaa särkenyt. Lämmönkin voisi ehkä mitata, vaikka kuumeiselta olo ei tunnu lainkaan. Töitä olen tällä viikolla tehnyt ainoastaan kaksi vuoroa, siinä mielessä ihan hyvä sauma sairastella kun ei hommiakaan ole pahemmin tarjolla. Joitain vireillä olevia nettisivujuttuja voin onneksi tehdä kipeänäkin, kun en niihin tarvitse muuta kuin tietokoneen ja nettiyhteyden.

Päivällä kävin Askelklinikalla alaraajatutkimuksessa, mullahan oli jaloissa ties mitä vaivaa silloin armeijasyksynä ja ne palaavat aina silloin tällöin, kun esimerkiksi enemmän teen varastohommia ja seison/kävelen paljon. Olin iloinen kuullessani, että askellusvirheeni on hyvin pieni, mutta vastapainoksi fysioterapeutti pudotti pommin toteamalla kengistäni niiden olevan vähän liian korkeakorkoiset pidempiaikaseen käyttöön. Eikä Muscateissa edes ole korkoa kuin muutama hassu sentti! Korkeita korkoja mun ei jatkossa kannata käyttää kuin joitakin lyhyitä aikoja silloin tällöin. Yhyy, kaikki mun lempikengät ovat korollisia! Ei taida auttaa muuta kuin ottaa maiharit tehokäyttöön.

Tutkimuksen jälkeen saatoin eksyä Felinen kanssa kaupungille ja siinä sivussa saatoin myös hurahtaa muutamaan alehankintaan… Tyllihameita löytyy kaapista nyt viidessä eri värissä, joista kaksi olen hankkinut tämän talven aleista. Vanhat olenkin kyllä käyttänyt lähes puhki, joten eiköhän uusillekin tulokkaille löydy käyttöä aivan tarpeeksi. Voisin joku päivä esitellä viime aikoina tehtyjä hankintoja täällä blogissa, kunhan vain saisin siedettävät kuvat napattua vaatteista. Turussa ei ole taas hetkeen näkynyt vilaustakaan auringosta, koko ajan vain on pimeää tai muuten vain hämärää.

Illalla oltiin koko perhe Linnateatterissa katsomassa Mieletön Turun lähihistoria. Hulvaton kolmen miehen esitys, jossa ei pystynyt olemaan nauramatta – ihan parasta! Jostain syystä mä aina menen tavallaan vähän vastahakoisena teatteriin, vaikka kuitenkin aina totean myöhemmin että onneksi menin. Kummallista.

Jack Johnson – Sleep Through The Static [2008]

Talven kaunis ihmemaa

Neljän päivän vapaat tuli käytettyä tehokkaasti – rentoutuen. Tai no kyllähän sitä pikkasen tuli viiletettyä paikasta toiseen, mutta mukavasti sai levättyäkin. Lauantaina kyläilin kaverini M:n luona Laitilassa, kamera oli jälleen mukana ja kissat saivat toimia malleina tälläkin kertaa. Kuvamateriaalia mahdollisesti joskus myöhemmin, ei muistikortilta kyllä mitään todella hyvää otosta löytynyt.

Sunnuntaina oltiin kullan kanssa 3-vuotissyntymäpäivillä, joissa oli mahtava Puuha Pete -kakku. Synttärisankarista en valitettavasti saanut napattua mitään julkaisukelpoista kuvaa, lapset viilettivät minkä ehtivät huoneesta toiseen. Lapsikuvaus ei kuulu mun bravuureihin, pitäisi sitäkin joskus ehkä vähän opiskella… Kotiin lähtiessä oli pakko pysähtyä matkalla parkkipaikalle, kun jollain oli ihanasti pusikossa jouluvalot:

Ihan järjettömän paljon lunta jopa täällä Turussa, en edes muista milloin olisi viimeksi ollut yhtä paljon. Ja aivan käsittämättömän kaunista kaikkialla! On se talvi vaan nätti vuodenaika pimeydestään huolimatta. Hyvä syy polttaa iltaisin kynttilöitä ja valaista pimeää talvi-iltaa jouluvaloin. Huomattavasti parempi näin kuin epämääräistä loskakeliä viikosta toiseen.

Lumenea ystäville

Aloitin viikonloppuni nousemalla ajoissa sängystä lauantaiaamulla ja yhdeksältä olin jo matkalla Lumenen ystävämyyntiin Raisioon. Olen käynyt kyseisessä tapahtumassa kerran aiemmin pari vuotta sitten, viime syksynä ei tullut mentyä – olikohan sitten jotain mielekkäämpää puuhaa intin lomilla… Meininki oli tällä kertaa hyvin samanlaista kuin viimeksikin, varhaisesta kellonajasta (tai ehkä jotkut heräävät ihan normaalisti viikonloppuaamuisin reippaasti ennen yhdeksää?!) huolimatta kansaa oli paikalla iso lauma. Tarjontaan pääsi tutustumaan hyvin, mitä nyt välillä saman pöydän antimia oli kurottelemassa useampi käsi. Eniten aikaa kului kassalle jonottamiseen, itse taisin sellaiset 15-20 minuuttia jonottaa ennen kuin ostokseni kirjattiin lapulle ja sain siirtyä maksujonoon. Maksaminen onneksi sujui suhteellisen jouhevasti.

(Quick & Chic sävy Pimeän taa 2,5e; mineraalipuuteri 5e; Eye dramatizer sävy Intense Black 4,5e.)

Mulla ei varsinaisesti ollut minkäänlaista ostoslistaa mielessä, kunhan ajattelin hamstrata talven varalle muutamat rasvat (vanhat alkavat uhkaavasti loppua) ja hoitoainetta kaipailin myös. Toiveeni toteutui ja löysin sopivat tuotteet, edullisesti tottakai verrattuna kauppojen hintoihin. Vähän jotain muutakin eksyi ostoskassiin, mm. täydellinen metallihohtoharmaa kynsilakka, Lumene Natural Coden puuteri ja kajaali sekä Arctic Aqua body lotion saman sarjan suihkusaippuan kaveriksi. Kultakin sai osansa saaliista: tuliaisiksi toin reissultani pari herkän ihon tuotetta (Linnaa ja Erisania) sekä niin ikään herkälle iholle tarkoitettu Erisanin pyykinpesuneste.

(Linna-suihkusaippua 1,5e; Arctic Aquat 3,50e/kpl; Erisan-puhdistusgeeli 2e; Cutrin MyCode -hoitoaine 5e.)

Nyt siirryn kohti unimaailmaa, huomenna on taas töitä ja nyt on vaihteeksi aamuvuoroviikko – herätys siis reippaasti ennen kukonlaulua. Keskiviikkona tapahtuu jotain erittäin mukavaa, palataan astialle viimeistään sen tiimoilta. Can’t wait!

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai

Edellisestä päivityksestä on jälleen viikko, pöh. Asiaa olisi kovastikin, mutta kun ei missään välissä tunnu olevan aikaa saada sitä kirjalliseen muotoon tänne blogin puolelle. Viikko meni tiistaita lukuun ottamatta töiden parissa, iltavuoroviikolla ei ikinä ehdi tehdä muuta kuin nukkua ja käydä töissä. Illalla väsyttää aina pirusti ja aamulla tulee vitkuteltua heräämisen kanssa niin, ettei ennen töihin lähtöä sitten ehdikään tehdä muuta kuin syödä ja käydä suihkussa/kaupassa tms. Toisaalta hyvähän se vaan on, että töitä toistaiseksi riittää.

Tasan viikko sitten lauantaina oli tosiaan Apulannan keikka Klubilla. Oltiin kumpikin selvinpäin liikenteessä, mikä sinänsä oli huono vaihtoehto – känniääliöt ärsyttää kahta kauheammin kun on itse vesiselvä. Tällä kertaa pääosan örveltäjistä muodosti nuoremmat kuulijat, mutta mukaan mahtui pari vanhempaakin rasittavaa tapausta – tietystikin juuri siinä meidän lähistöllä. Katosivat onneksi paikalta keikan puolivälin paikkeilla, ei tullut ikävä. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että keikoilla ei pitäisi myydä alkoholia lainkaan tai vaihtoehtoisesti ikäraja olisi jotain tyyliä 20-35… Vaikka taitaa niitä örveltäjiä löytyä ihan jokaisesta ikäluokasta. Mä en vaan jaksa käsittää, miksi joku lähtee keikalle kännäämään – musiikkiahan sinne mennään kuuntelemaan.

Hur som helst, keikka oli hyvä ja jatkossa täytyy kyllä käydä useammin Apista kuuntelemassa muuallakin kuin festareilla. Setti sisälsi mun mielestä yllättävän vähän biisejä uusimmalta albumilta, jotenkin olisin kuvitellut niitä esitettävän useammankin kappaleen verran. Vanhoista mieltä lämmitti erityisesti Teit meistä kauniin, Armo ja Maanantai, joista viimeiseksi mainittu soitettiin ihanassa keltapunaoranssissa valaistuksessa (kuva alla). Kuvamateriaalia ei pahemmin tullut näpsittyä: sijaintimme lavaan nähden ei ollut paras mahdollinen, joten päätin kerrankin ihan oikeasti keskittyä keikkaan enemmän kuin kuvaamiseen.

Niin kirjoitin liikaa eilen taas
Kirjoitin sulle uudestaan
Pitäisi muistaa uskaltaa
Pitäisi muistaa yrittää

Raha kai aina ratkaisee
Odotus viimein palkitsee
Lajinsa parhaat selviytyy
Kun maailma toisin järjestyy

Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu