Nyt kelpaa datailla!

Mulla on parhaillaan pieni kriisi blogin suhteen, siksi päivittäminen on hieman jäänyt. Kovasti tekisi mieli uudistaa tätä jollakin tavalla – joitain ideoitakin olisi, mutta se lopullinen inspiraatio on pysytellyt piilossa. Valokuvausinto on myös laskenut talven pimeyden mukana, nyt tammikuussa on koko ajan ollut pilvistä ja harmaata eikä auringonvalosta tietoakaan. Onneks kohta alkaa helmikuu, luulisi auringonkin ryömivän esiin pilvien takaa.

Viimeviikkoinen flunssa olikin lopulta aika helppo nakki, kuumetta ei ollut missään vaiheessa ja ainoat sairastumisen merkit olivat kurkkukipu sekä vetämätön olo. Tiistaina kurkkukipukin oli kaikonnut, joten keskiviikoksi uskalsin ottaa iltavuoron Salossa. Matkalla sinne soitettiin ja kysyttiin torstaiaamuksi Turkuun varastohommiin, sen kummemmin miettimättä vastasin myöntävästi. Olin keskiviikkoillalla vasta yhdentoista jälkeen kotona enkä tietystikään päässyt heti nukkumaan, yöunet jäivät kovin lyhyiksi ja torstaina väsytti töissä ihan järjettömästi. Töistä tullessa otin päiväunet ja loppuilta menikin sellaisessa päikkäreiden jälkeisessä pöhnässä, tulipahan mentyä suht ajoissa nukkumaan. Tänään aamulla herätyksen soidessa tasan kello viisi ei edes ärsyttänyt herätä, hyvät yöunet takana siis.

Tiistaina sain vihdoin joulun toivelistalla olleen työpöydän, alkuilta sujui rattoisasti kyseistä palapeliä kullan kanssa kootessa. Ihan mahtavaa kyllä datailla tässä uuden pöydän ääressä! Se tuoksuu vielä uudelta plus olohuone näyttää taas pikkasen kivemmalta ja yhtenäisemmältä. Vielä kun sohvan saisi vaihdettua siskolta tarpeettomaksi jääneeseen mustavoittoiseen vuodesohvaan… Tuholaistorjujaa odotellessa.

Viikonlopuksi olisi tarkoitus mennä kotikotiin kissavahdiksi, kun porukat lähtevät huomisaamuna Tampereelle ja tulevat vasta sunnuntaina takaisin. Matkalla voisi ehkä poiketa Myllyssä, paria alejuttua kaipaisin jos niitä vain löytyy vielä. Vanhatkin hankinnat ovat edelleen esittelemättä täällä, hups. Ehkä ensi viikolla.

Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]

Fanitan nykyään vaaleaa

Mua on jo jonkin aikaa vaivannut pieni sisustusahdistus, joka sattuneesta syystä on nyt päässyt paisumaan kohtalaisen suureksi. Ja pakko myöntää, ettei lyhyt tilausjakso Divaania ole helpottanut tuskaani lainkaan – päinvastoin. Tähän saakka olen ollut pienituloinen ja usein muuttava opiskelija, joten sisustus on ollut sen mukaista. Olen suosinut kotoa ja sukulaisten nurkista löytyneitä huonekaluja, jotka sitten eivät tietystikään ole aina ihan täysin mätsänneet keskenään. Nyt siirryttyäni vihdoinkin pois opiskelija- ja varusmieskategorioista olen alkanut katsella huonekalujani uusin silmin. Jotain vaikutusta saattaa myös olla avopuolisollani, jonka mielestä sisustus tulisi olla mahdollisimman simppeliä…

Mä olen aina ollut hamsteri, se ominaisuus on varmistettu geeniperimässäni. Kuitenkin mitä enemmän ikää on kertynyt ja mitä useamman kerran olen muuttanut, hamsterimaisuus on alkanut hellittää enkä enää tuo kotiin jokaista ihanaa koriste-esinettä tai vastaavaa. Nykyään harkitsen kaikki sisustushankinnat huolella, toisinaan vähän liiankin – nimimerkillä käynyt Ikeassa katsomassa Expedit-hyllykön säilytyslaatikkovaihtoehtoja ainakin kolmesti… Itse hyllykköähän himoitsin vuosia ennen kuin tänä syksynä hankin vihdoin omani.

Viime aikoina olen ihastunut syvästi vaaleasävyiseen sisustukseen, jopa ennen kammoksumani valkeavoittoinen sisustus näyttää nykyään houkuttelevalta. Niinalla on aivan ihana vaalea huone, josta myös m!nt cornerissa taannoin inspiroiduttiin. Ja voi vain arvata minkälaisia huokauksia täällä päästeltiin, kun eräänä päivänä eksyin Char & the city -blogiin! Alussa mainitun Divaanin sisustusjutut kruunaavat huokailun, vaikka toki tiedostan että meillä tuskin on koskaan varaa tuhannen euron ruokapöydän tuoleihin.

Ötökkäongelma on saanut sisustusahdistukseni siihen pisteeseen, että kohta on pakko ruveta tekemään jotain – kun vain tietäisi mitä. Nykyinen tietokonepöytäni ainakin saa mennä vaihtoon, vuosikymmeniä sitten pappan tekemä pöytä lienee jo palvellut aikansa. Eikä se sitä paitsi meinaa enää pysyä kasassa, vaan säännöllisesti pitää kiristää ruuveja ja välillä lisätäkin niitä. Kodin Ykkösessä olen pariin otteeseen käynyt pohdiskelemassa ruskeasävyisen työpöydän ääressä, se sopisi kyllä sekä kooltaan että väriltään nykyiseen olohuoneeseemme. Myös Ikean Vika houkuttelee, sarjasta voisi koota mieluisensa pöydän helposti ja edullisesti. Toisaalta värivaihtoehdot musta ja valkoinen ovat ehkä kummatkin vähän huonoja tänne ruskeiden huonekalujen keskelle.

Uusi sänky ajaa kyllä kaikkien hankintojen edelle, viikko patjamajoitusta lattialla vanhan sängyn jouduttua lutikoiden uhriksi on ollut tarpeeksi ja olisin jo erittäin halukas hankkimaan paremman nukkumapaikan. Toisaalta tietysti pelottaa tuoda tänne mitään uutta sänkyä, ettei vaan öttiäiset tule takaisin ja valtaa seuraavaakin petiä. Kullalla tosin on jo ties mitä viritelmiä suunnitelmissa, jottei näin kävisi – tulevaisuudessa nukutaan varmaan sähkökentän tai vastaavan keskellä. ;) Joka tapauksessa seuraava sänky tulee todennäköisesti siskolta, joka vuoden vaihteeseen mennessä lyö hynttyyt yhteen poikkiksensa kanssa ja yksi sopivan leveä (tai kapea, 120 cm) runkopatja jää yli. Samasta osoitteesta pitäisi tänne tulla myös mustavalkoraidallinen sohva, joka muuntuu kätevästi varavuoteeksi. Nykyinen sohvamme on kullan kotikotoa varastosta napattu suhteellisen kulahtanut keltainen yksilö, joka ei mun mielestä oikein sovi tänne mitenkään päin.

Uusi kokovartalopeilikin pitäisi hankkia joskus tulevaisuudessa. Haaveilen kultakehyksisestä krumeluurista, mutta sellainen taitaisi sopia meille kuin neliön muotoinen palikka pyöreään aukkoon. Nykyinen peili on viety kotikotoa siskon vanhasta huoneesta, pikkasen siihen on jotain meikkiä tai muuta jämähtänyt, mutta kyllä siitä läpi näkee.

Ehdotuksia? Ideoita? Kommenttiboksissa on sana vapaa.

Random joululaulut shufflella

Turn on the bright lights

Jahas, se on jälleen uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Mä aloitin viikkoni yövuorolla töissä ja ensi yönä on heti toinen perään. Yövuorot tuntuvat aina menevän ihan mielettömän nopeasti! Välillä tulee sellainen olo, että “häh taasko on tauon aika?!”, vaikka ihan normaalistihan se kello eteenpäin kulkee. On muuten hassua yövuoron jälkeen bussiin astuessa kun kuljettaja toivottaa iloisesti hyvät huomenet – mulla ainakin sisäinen kello näyttää siinä kohtaa yleensä ehkä noin puoltayötä. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin saa nukuttua pitkälle iltapäivään, vaikka ulkona on valoisaa. Tai no, tähän aikaan vuodesta tuntuu kuin koko ajan olisi jos ei nyt ihan pimeää niin hämärää ainakin. Voi miten odotankaan sitä, kun päivä taas alkaa pidentyä eikä pimeys ole enää niin hallitseva!

Huomenna suunnataan kullan, siskon ja siskon poikkiksen kanssa Pirkanmaalle. Tarkoitus olisi käydä Ideaparkissa vähän jouluostoksilla ja sieltä sitten ajella Tampereelle moikkaamaan Akkikia ja Onnia, pikkumies kuulemma konttailee hurjasti jo ympäriinsä. Edellisestä tapaamisesta taitaa olla jo useampi kuukausi, on se 150 km matka suuntaansa jotenkin vain niin pitkä, ettei tule useammin ajeltua sitä edestakaisin. Ihan mahtava kyllä nähdä taas, ystävää on jo ehtinyt tulla ikävä!

Sain viikonloppuna kaivettua valosarjan kaapista valaisemaan pimeää joulunalusaikaa. Ensin suunnittelin noita valoja parvekkeelle, mutta kunnon kiinnitysmahdollisuuksien puuttuessa päädyin ripustamaan valot seinälle ruokapöydän yläpuolelle. Voisi sinne parvekkeellekin hommata jonkinlaisen valoköynnöksen, kunhan vain saisi aikaiseksi laittaa koukut tms. ensin. Jossain blogissa näin ihanat tähtijouluvalot, samantapaiset kuin Exquisite Chills -blogissa mutta en ole ihan varma olivatko ne samat valot. Roikkuva tähtivaloköynnös näyttäisi varmasti tosi kivalta parvekkeella, pitää ehkä harkita ihan oikeasti sellaisen hankkimista.

Anna Abreu – Just A Pretty Face? [2009]

Muuttopuuhissa

Oho, viikko taas hujahti ohi enkä edes muistanut/ehtinyt kirjoitella tänne maanantain jälkeen. Viikon parhaimman uutisen sain tiistaina, jolloin mulle soitettiin että pääsisin töihin! Torstaiaamulla olinkin kahdeksalta valmiina perehdytyspäivään, ihan mielenkiintoiselta tuleva duuni vaikuttaa. Kyseessä on siis osa-aikatyö ja työvuorojen määrä riippuu paljolti eräästä isosta puljusta, välillä voi hyvinkin olla ihan normaaleja 40-tuntisia työviikkoja. Vielä ei ole tietoa lähiaikojen vuoroista, mutta toivotaan että ensi viikolla pääsisi edes päiväksi tai pariksi töihin.

Tällä viikolla ollaan ahkerasti järkkäilty uutta kotia asumiskuntoon, ja tänään mennään sinne ensimmäistä kertaa yöksi. Tavarat on siis suurimmaksi osaksi jo siellä, porukoiden luokse jää toistaiseksi vielä mm. laatikollinen kirjoja, pari lamppua sekä kasvit (joiden määrää ajattelin edellisen kämpän kahden lisäksi kasvattaa ehkä jopa kolmella turnipsilla). Eilen haettiin Ikeasta kullalle halpa tietokonepöytä (kaikki vanhat olivat liian isoja, höh) ja mulle Expedit-hylly, jollaista olen himoinnut siitä saakka kun kuulin Ikean olemassaolosta. Olen viime kuukaudet tsekkaillut säännöllisesti Huuto.netiä käytetyn Expeditin toivossa, mutta niistä kaikki ovat olleet pääkaupunkiseudulla tai jossain vielä kauempana. Kauempaa hakeminen maksaisi enemmän kuin uuden ostaminen täältä, joten ei auttanut muuta kuin mennä ensimmäisen kerran elämässäni pööpöilemään Ikean varaston hyllyväleihin. Mutta on se hylly vaan niin hieno!

Suunnittelin, että oltaisiin tänään päästy ajoissa lähtemään Turkuun, mutta iltaanhan se näköjään meni. Nukuttiin tosin kahteentoista saakka ja sen jälkeen mä vielä jumahdin useammaksi tunniksi koneelle, joten ei kai mikään ihme. Onneksi elämän ei tarvitse olla liian aikataulutettua, vaan suunnitelmat muuttuu sen mukaan kuin viisarit kulkee kellossa eteenpäin. :) Ihanaa huomenna alkavaa uutta syysviikkoa kaikille!

Inspiraatiota etsimässä

Herättiin aamulla kello seitsemän siihen, kun kimalainen lennähti avoimesta ikkunasta sisään pörisemään. Vedettiin verhot ikkunan eteen, josko se olisi tajunnut mennä samaa kautta ulos, mutta vielä mitä, siinä se surisi vielä parin tunnin kuluttuakin. Vasta ikkunan avaaminen tuuletusasentoa isommalle auttoi pörrinkäistä ymmärtämään miten päästä takaisin raittiiseen ulkoilmaan. Ylimääräinen herääminen aiheutti sen, ettei unimaailmasta olisi millään jaksanut herätä todellisuuteen, joten onnistuttiin koisimaan puolillepäivin.

Iltapäivällä kullalla oli C-teoriakoe katsastuskonttorilla, mä menin siksi aikaa Manhattanin Kirppis-Centerille kiertelemään. Etsiskelin lähinnä sopivaa farkkutakkia mielessä olevaan projektiin ja sellaisen löysinkin 2,5 euron hintaan. Lisäksi ostin äipälle eurolla söpöt punavalkoraitaiset shortsit, taisivat olla Nansoa jopa ja hintalapun mukaan käyttämättömät. Äiti hihitteli puhelimessa mun kuvailulle, kun soitin kysyäkseni nappaanko pökät mukaani.

Kultsin kokeen jälkeen ajettiin Ikeaan inspiroitumaan tuleva yhteinen koti mielessä. Tarvittaisiin kumpikin kivat simppelit työpöydät tietokoneille, toinen olohuoneeseen ja toinen makkariin. Mun koneen kanssa ei sinänsä ole ongelmaa, kun se menee aika pieneenkin tilaan, mutta kullan kaksi näyttöä vaativat jo vähän suuremman tilan. Onneksi ovat sentään littuskaisia näyttöjä eivätkä siis vie niin paljon tilaa. Niinalla on uusitussa huoneessaan tyylikäs pöytä, mutta taitaa tuollainen 140 x 70 cm -kokoinen pöytälevy olla meidän tulevaan kämppään turhan iso. Tyhjin käsin ei Ikeasta lähdetty, ideoiden lisäksi mukaan tarttui keittiövälineistöä – mm. sellainen omenan pilkkomiseen tarkoitettu vehje. Ehkä kätevintä ikinä!

Kotimatkalla poikettiin tulevassa asunnossamme allekirjoittamassa vuokrasopimus, nyt vuokralaisuus on siis virallisesti paperillakin. Siellä ollessa alkoi yhtäkkiä tulla vettä taivaasta kuin saavista kaatamalla, ja samaan aikaan kuitenkin paistoi aurinko. Tuloksena tietysti sateenkaari eikä edes vain yksi, vaan oikein kaksin kappalein! Yllä oleva kuva sateenkaarista on otettu tulevalla parvekkeellamme, eli tuollainen maisema meillä syyskuusta eteenpäin on.

Myös Kuisma-kissa tuli ihmettelemään sadetta, turvallisesti tädin sylistä kylläkin.

Tämä päivä meni jotenkin ihan kamalan äkkiä, nytkin kello tikittää kovaa vauhtia jo kohti uutta vuorokautta. Älyttömän nopeasti aika kyllä kuluukin, vaikkei ole töissä eikä mitään. Kotiutumisesta on tänään tasan kuukausi, toisaalta taas tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Kuukauden aikana olen täyttänyt varmaan 10-15 työhakemusta, joista yhdestäkään ei ole kuulunut mitään. Ottaisi nyt joku mut edes osa-aikatöihin, että saisi vähän jotain rutiinia tähän elämään.

Death Cab For Cutie – Narrow Stairs [2008]