Loppuviikko

Mulla on hieman taipumusta kotinatseiluun, toisin sanoen siis määrään kaapin paikan kotona. Onneksi kulta osaa sopivasti kestää mun määräilyä ja osaa myös tarvittaessa laittaa stopin, jos menen liian pitkälle. Mun komentelusta onkin kehittynyt meidän suhteen yleinen naljailunaihe, jolla kulta palauttaa mut maanpinnalle diktaattorisfääreistäni. Aiheesta syntyi eilen illalla viereinen kuva, nauruntyrskähdysten kera tottakai. Kullan kynästä peräisin siis, mähän en osaa piirtää en sitten yhtään.

Tämä viikko meni aika tiiviisti Salossa töissä, tein pitkästä aikaa jopa neljä työvuoroa. Toisella varastolla mua ei olla kaivattu sitten helmikuun alun, mutta parempi näin – toinen työ kun on fyysisesti raskaampaa (= ottaa selän päälle turhan paljon) ja huonommin palkattuakin. Vielä kun saisi suunnitteilla olevia työkuvioita vietyä eteenpäin, tässä kohtaa pallo ei tosin ole mulla. Pääasia kuitenkin, että jotain hommaa on ja rahaa tulee, jotta pystyy elämään. Jotain olisi toki mukava saada säästöönkin, mutta näillä mennään toistaiseksi.

Lauantain vastaisen yön olin töissä ja seuraavana päivänä vietin laatuaikaa siskon seurassa. Pyörittiin tovi Salon keskustassa (sisko osti hiusväriä ja mä ihailin mm. Seppälän kevätvaatteita), kunnes lähdettiin Turun kautta kotikotiin. Dharma on häntänsä kanssa jo paljon parempi, enää ei häntä roiku täysin velttona vaan se on jo vähän koholla. Hännäntyvi on edelleen turvonnut, mutta paranemaan päin sekin. Viime viikonlopun unisesta Dharmasta ei ollut tietoakaan, vaan kissaneiti vaikutti olevan taas oma virkeä itsensä ja vietti aikaa meidän seurassakin.

Kent – Röd [2009]

Kissakuulumisia

Dharma on kipeä, tai lähinnä Dharman häntä on kipeä. Neiti oli heti sään lämmettyä viettänyt vuorokauden ulkona ja tullessaan seuraavan kerran sisälle roikottanut häntäänsä kummallisesti. Oli ilmeisesti ottanut yhteen jonkun vieraan kissan kanssa, kun lumihangesta löytyi tappelun jälkiä. Häntä Dharmalla vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta ihan se hännän juuri on aika turvonnut. Saa nähdä täytyykö alkuviikosta käydä eläinlääkärillä näyttämässä kissaneitiä, jos sillä vaikka on joku tulehdus hännänjuuressa. Eilisen jälkeen Dharmis on lähinnä vain nukkunut, mitä nyt välillä käväissyt ruokakupilla mutustamassa raksuja. Toisaalta, uni on varmasti paras lääke kissallekin sairastaessa.

Kivat irtokarvat Dharmalla tuossa, varmaan Miskasta peräisin. Karvanlähdön osalta Miska elää täysillä kevättä jo, tai ainakin pitkää vaaleaa karvaa on kaikki paikat täynnä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa miten hyvin läppäri vetää puoleensa noita karvoja… Voiskin kerätä talteen kaikki irtokarvat ja tehdä niistä koneen kanteen karvapäällyksen. Tai miten ois vaikka tyyny?

Pääsin eilen pitkästä aikaa käymään kunnon saunassa eli siis puulämmitteisessä pihasaunassa uima-altaan vieressä. Ihanat löylyt! Ulkonakin kävin vähän hyppimässä viilentyäkseni, hyiseen uima-altaaseen uskalsin kastaa vain jalan. Harmi vaan, kun silmät eivät leikkauksen jäljiltä oikein tykkää saunomisesta. Varsinainen löylyissä istuminen ei tunnu missään, mutta saunan jälkeen silmät tuntuvat lähes poikkeuksetta kuin niissä olisi roskaa. Kosteutustippojen tehokäyttö auttaa kyllä, aamulla tosin ripsien juuret tuntuvat olevat täynnä kuivunutta töhkää. Toivottavasti tämä ongelma poistuu ajan kanssa, olen kuitenkin suht innokas saunoja eikä roskantunne silmissä ole kovin mukava tunne.

Levi’s ja laser

Silloin blogiristeilyllä viimeisen illan päätteeksi järjestettiin arvonta, jossa palkintona oli mm. Adobe Photshop Elements -ohjelmia sekä Tigin tuotepaketti. Mun arpaonnessa ei yleensä ole kauheasti hurrattavaa, joten yllätyin täysin kun nimeni yhtäkkiä sanottiin. Voitin Levi’s-farkkupaidan, josta sai jopa valita mieleisensä koon, ja eilen hain paketin lähipostista kotiin. Tällaisesta vaatekappaleesta on siis kyse:

Mä en oikein ole lämmennyt farkkupaitatrendille – muistelen vieläkin kauhulla ala-asteen 5. ja 6. luokkaa, jolloin kuljin jatkuvasti jättiteepparissa (mitä suurempi sen parempi!) ja siinä päällä farkku-/flanellipaita. Niiden koosta kertoo hyvin se, että mun kyllästyttyä farkkupaidan otti käyttöönsa äiti, joka kuitenkin on useamman koon mua isompi… On kuulemma vieläkin äipällä kyseinen paita vaatehuoneessaan. Voittamani farkkupaita muistuttaa jossain määrin ala-asteaikaista paitaani, mm. nepparit ovat hyvin samanlaiset, mutta malli ja koko ovat sentään erilaiset. Nähtäväksi jää, päätyykö Leviksen versio mulla käyttöön asti vai onko sillä kenties muunlainen tulevaisuus.

Paketissa oli yllättäen muutakin kuin pelkkä farkkupaita. Punaisella Check-teemalla varustetun henkarin (paitakuvassa), silitysnesteen ja tekstiilisaippuan lisäksi laatikosta löytyi Cat Powerin levy, jonka kansigrafiikka ainakin näyttää houkuttelevalta. Kyseinen artisti ei ole mulle ennestään tuttu, joten mielenkiinnolla odotan hetkeä kun ehdin tutustua nyt hyllystäni löytyvään Jukebox-albumiin.

Tämän postauksen otsikon jälkimmäinen osa viittaa mun elämässä tänään tapahtuvaan muutokseen, silmien laser-leikkaukseen. Runsaan puolen tunnin päästä mun pitäisi olla paikalla (meiltä on siis n. 10 minuutin kävelymatka), ja yhdeltä mun silmät olisi tarkoitus operoida. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että pian voin unohtaa silmälasit vuosiksi! Vähän tässä jo jännittää, mutta eiköhän se ole ihan normaalia.

YleX Tänään

Lauantai-iltana

Kurkku on edelleen hullun kipeä, muita flunssaoireita ei oikeastaan edes ole. Ärsyttävää kyllä, kun muuten olo on ihan jees, mutta kaktukselta tuntuva kurkku estää tekemästä mitään vähänkään raskaampaa. Töihinkin pääsisin maanantaiksi, tällaisena semikipeänä vaan ei oikein viitsisi mennä usemmaksi tunniksi pölyiseen varastoon – ettei ainakaan tulisi enää kipeämmäksi.

Tulin eilen kotikotiin lepäilemään, kulta tuli tänään perässä ja vietetään nyt lauantai-iltaa mun vanhempien sekä niiden tuttavapariskunnan seurassa. Ei kovin villiä, mutta ruoka (lasagnea & kreikkalaista salaattia) oli hyvää ja viinikin maistuu. Seuraavaksi tosin taidan ottaa kupillisen jotain lämmintä, jospa kurkkukipu edes vähän hellittäisi.

Kissat olivat jopa hetkisen pihalla, tulivat kyllä seuraavalla ovenavauksella takaisin sisälle. Dharma katosi jo johonkin yläkertaan vetämään sikeitä, ja Miska löysi paikkansa kultsin sylistä. Ensin se tosin yritti lösäyttää karvaisen olomuotonsa suoraan mun läppärin päälle, mutta sain onneksi karvatassun houkuteltua vieressä istuvan kullan hoiviin. Kivasti muuten tarttuu karvoja läppärin näyttöön tuollaisesta hieman pitempikarvaisemmasta kaverista.

Nyt iltateelle, jospa huomenna saisin aikaiseksi kirjoitella jotain järkevämpää tänne. Suunnitelmia olisi mielessä vaikka mitä, mutta toteuttaminen vielä hieman ontuu… Vi ska se.

Ensimmäiset joululeipomiset

Äh, onnistuin vaihteeksi polttamaan kieleni glögiin. Mikä siinä oikein on, etten ikinä opi odottamaan kuuma juoman jäähtymistä vaan on pakko maistaa heti? Sen kupillisen jälkeen saakin juoda tsiljoona lasia jotain kylmää juotavaa, jotta polttava tunne kielessä hellittäisi edes vähän. Seuraavaksi menen hakemaan jäitä pakkasesta… Pah.

Päätin tänään vihdoin käyttää pakastimeen jostain hyvästä tarjouksesta hamstraamiani torttutaikinalevyjä, ja kauppareissulta nappasin luumuhillon kaveriksi pakastelataasta paketin valmispiparkakkutaikinaa. Joulutortut sain tehtyä ennen Huippiksen alkua, ohjelman alku meni pipareita väkertäessä siinä samalla. Ihan oikea tyttö sieltä muuten putosi tällä kertaa, parempi antaa mahdollisuus niille jotka oikeasti janoavat voittoa.

Tortut näyttivät hyviltä mennessään uuniin, mutta kypsyessään ne jotenkin lässähtivät ja hillot levisivät miten sattuu. Tiedä sitten johtuuko siitä, että “laimensin” valmista luumumarmeladia kotitekoisella omenahillolla, jolloin koostumus muuttui hieman löysemmäksi. Hyvältä maistuivat joka tapauksessa! Pipareitten suhteen kävi pieni kämmi ja viimeinen pellillinen oli valitettavasti syömäkelvotonta. Olin minuuttia aiemmin katsonut uuniin ja todennut, että hetken saavat olla vielä – kunnes sitten haistoin palaneen käryn. Mustiahan niistä tuli:

Saman pellillisen pari extratorttua olivat käyneet uunissa jo aiemmin, mutta nekin olivat ehtineet vähän ruskettua tämän viimeisen piparisatsin kanssa. Onneksi pellillä ei tainnut olla kuin viisi tai kuusi piparia, joten katastrofia ei syntynyt. Mitä nyt kämppä haisi suhteellisen voimakkaasti palaneelta… Onneksi on parveke, jonka ovea auki pitämällä ilma vaihtuu nopsaan.

Yritin tänään ruokaostosten yhteydessä etsiskellä tähtijouluvaloja, mutta ainakaan kyseinen Citymarket ei tarjonnut minkäänlaisia tähtivaloja. Myös Kodin Ykkönen oli yhtä tyhjän kanssa, kun viikonloppuna kävin asiaa tutkimassa. Euromarketissa oli yhdenlaisia tähtivaloja, mutta ne oli höntisti 2 x 10 valon sarjassa. Etsinnät jatkuvat siis edelleen.

Duffy – Rockferry [2008]