Shokkipinkki uutuus

Aamupäivän vietin tulevassa kodissa, tyhjensin lähes kaikki keittiötavarat muuttolaatikoista. Laitettiin myös huopatassuja huonekalujen jalkoihin kullan kanssa, kun poika oli tullut ajotunniltaan kämpälle. Paljon on vielä tehtävää ennen kuin koti on asumiskunnossa (tai edes muuttokunnossa), mutta hiljalleen alkaa näyttää paremmalta.

Kuvassa ainoa Jyväskylän ostokseni, Dependin shokkipinkin kynsilakan mulle tarjosi Kicks vajaan kolmen euron hintaan. Testasin Dependin lakkaa ensimmäisen kerran heinäkuussa ja pakko oli todeta, että mulla ainakin toimii loistavasti. Helppo lakata, suti on ehkä vähän pieni mutta sillä saa joka tapauksessa kohtuu hyvää jälkeä aikaan. Lakka pysyy kynsissä useamman päivän eikä mene kamalaksi kuten esimerkiksi Mavalan lakat tuppaavat tehdä. Sivuhuomautuksena: mä en ole koskaan tajunnut miksi Mavalan lakkoja hehkutetaan kaikkialla? Mun kynnet ainakin vaativat kaksi kerrosta Mavalaa ja siltikin lakka alkaa lohkeilla alta aikayksikön. Ainoa toimiva testaamani Mavala on Super Base -aluslakka… Ja takaisin Dependiin. Dependillä on mahtava valikoima kynsilakkasävyjä, putelit ovat sopivan pieniä (5 ml) eikä niillä näin ollen ole niin suurta vaaraa jäädä vuosikausiksi laatikon pohjalle pyörimään. 2,90 euron hinta päälle on pelkkää plussaa.

Seuraavaksi suuntaan tietokoneen ääreltä sohvalle ja napsautan telkkarin päälle, Gossip Girlin loputtua America’s Next Top Model on ainoa sarja viikossa, joka ei saa jäädä näkemättä. Multa jäi armeijan takia edellinen tuotantokausi näkemättä ja nyt pyörivää kautta katsellessa pelottaa koko ajan, että sieltä paljastuu edellisen kauden voittaja. ;) Pitäisi kyllä hoitaa tuo(kin) “epäkohta” joku päivä pois alta. Loppuun vielä erään viime viikon päivän piristys, joka tupsahti sähköpostiini kiitos teetä juovan tätini.

Hengen heikkoudesta kärsivien reppanoiden keskuudessa on yleistynyt raivostuttava taipumus teen juontiin. Siinä missä reipas ja kovaa tulostatekevä sankari nappaa vauhdista mukillisen kahvia, hintelät ja vähäveriset teenjuojat pilkkivät sen helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja tuijottavat mukissa lilluvan haalean nesteen värinvaihtoa kuin mykkä pillua. Väistäisivät edes, mutta ei kun sitä on sitten ihan pakkojäädä pipertämään siihen automaatille kehityksen jarruksi. Ja sitten se arpominen erilaisten teelaatujen välillä, voi että kun ottaisko nyt tänään tota mustaherukka-vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa, tai josko heittäytyisi oikein hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. “Ihan mustaa liptonia mä en saa millään alas,” Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt.

Ju-ma-lau-ta ahrgh.

Ja sitten on vielä näitä kaikkein vastenmielisimpiä elitistejä, haudutetun teen kanssa läträäjiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin rahvasta, joka juo pussiteetä. Pussiteehän on siis ihan hirveetä, koska siinä teenlehdet ovat suodatinpaperin sisällä, eivätkä sellaisessa elegantissa siivilässä vai mikä verkko se nyt sitten on. Kerrassaan barbaarista.

Teenjuoja on muuten suurella todennäköisyydellä myös se sama saatanan hermosaha, jota varten pitää aina firman saunailtoihin varata neljä päärynä-ananas-kirsikka-siideriä, koska sille ei kalja kelpaa ja joka tilaa jonkun perkeleen sinisen enkelin tai muun mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun, jossa on sateenvarjo, sitrushedelmäviipale ja tähtisadetikku, kun kaikki muut ottavat yhden ison.

EDIT 22.13: Lukiessani tuota teejuttua ääneen mieleen tuli ihan Eniten vituttaa kaikki, mutta blogin arkistoista juttua ei ainakaan löytynyt. Pasa & Atpo tosin kirjoittavat City-lehteen ja pari kirjaakin ovat julkaisseet, ehkäpä tuo on jostain niistä peräisin? Jos siis edes on kyseisten herrojen ajatuksista lähtöisin.

Huulipuna toimii asusteena blogissakin

Viimeisen vuorokauden aikana olen jumittanut aika kiitettävästi tietokoneella, tuloksena uusi ulkoasu blogille. Jotenkin edellinen leiska alkoi tökkiä suht pian, mutta nyt vasta oli tarpeeksi inspiraatiota ja aikaa uudistaa blogia. Ilmeen lisäksi havaittavissa on vähän jotain muutakin uutta, esimerkiksi kuvat laitan tästä eteenpäin 100px suurempina. Lisäinfoa ulkoasusta ja blogista muutenkin löytyy edelleen Info-sivulta. Viime kerran tapaan vertailuksi tähän edellinen layout (klik klik isommaksi):

Olen oikeastaan aika tyytyväinen tällä kertaa kätteni jälkeen, nyt voin taas nukkua yöni rauhassa. ;) Niin juu, eräs asia vielä. Kiitos Annin, sain jokin aika sitten vihdoin liityttyä Lookbookiin! Tarkoitukseni ei toki ole laittaa kaikkia mahdollisia asuja sinne, vaan ainoastaan mielestäni kiinnostavimmat kokonaisuudet. Lookbookiani pääsee selailemaan tästä.

Nyt poistun koneelta (ja kroppa kiittää) kaupan kautta siskon luokse. Sisko tuli tänne joku puoli tuntia sitten jo ja on joutunut odottamaan sohvalla Aku Ankan kera, kun mä olen yrittänyt saada tätä kuntoon. Huomenna menen siskon mukana töihin vähän katselemaan ja kuulostelemaan minkälaisesta hommasta oikein on kyse.

Poisonblack – A Dead Heavy Day [2008]

Party doll

Melanie C – This Time [2007]

Tätä hetkeä on odotettu! Jokaisen täällä aiemmin vierailleen aivot ovat varmastikin ehtineet jo rekisteröidä, että jotain on muuttunut. Se jokin on ulkoasu. Leiskan uusiminen on ollut suunnitelmissani viime syksystä asti, mutta Puolustusvoimien lohkaistessa suurimman osan tehokkaasta peliajasta projekti on pitkittynyt luvattoman kauan. Värimaailma on selkeästi erilainen verrattuna blogin ensimmäiseen ulkokuoreen, itse asiassa vastaavia värejä en ole tainnut käyttää koskaan aikaisemmin – yhdessä ainakaan. Vertailun vuoksi edellinen paperinukkeaiheinen layout (klikkaamalla isommaksi):

Lisätietoa (kuvan alkuperä, fontit ym.) uudesta ulkoasusta löytyy Info-sivulta. Tulipa muuten eilen vähän valvottua juurikin näistä uusista tuulista johtuen – ei malttanut mennä nukkumaan, vaikka silmät melkein lupsahtelivat kiinni. Myös naamailuun hujahti aikaa ihan huomaamatta, etsin tuttuja naamoja ja tutkiskelin koko systeemiä ylipäänsä. Kaikki uusihan on aina alkuun jännittävää ja ihmeellistä, kunnes siihen tottuu.

Eilen mietin josko sitä siivoaisi kämpän tänään, mutta taitaa laiskottaa liikaa. Ensi lomilla sitten, silloin on aikaakin siivota vaikka kolmena päivänä peräkkäin. :) Tähän postauksen loppuun voisin kehua yhtä eilen kaupan hyllyltä mukaan nappaamaani tuotetta, Forsman Tean vihreää teetä nimeltä Keisarin malja. Pussin kyljessä oleva kuvaus kertoo:

Ruusukvittenin ja litchihedelmän makuinen Reilun kaupan vihreä tee. Valmis juoma on tuoreen vihreä ja runsaan hedelmäinen. Lisämakua antaa appelsiinin ja ananaksen palat sekä saflor ja liljan terälehdet. Vihreä tee sisältää runsaasti flavonoideja ja mielihyvää tuottavaa L-teaniinia, joka vähentää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä.

Kuulostaa hyvältä, eikö? Ja hyvältä myös maistuu, en muista milloin olisin viimeksi juonut yhtä kivasti maustettua vihreää teetä. Forsman Tealla taitaa muuten olla reilu ylivalta keittiöni teevalikoimassa, sillä kotimaisen puljun edulliset ja usein myös Reilun kaupan tuotteet menevät mun teeostoslistalla salamana kärkeen. Yllä olevaa linkkiä googlettaessani pyörähdin ensimmäistä kertaa teefirman nettisivuilla ja huomasin, että niillähän on nettikauppa! Teet ovat hitusen kauppojen hintoja arvokkaampia, mutta valikoima on käsittämättömän laaja. Joku kerta voisi ehkä kokeilla tilaamista, ainakin erikoisempien teemakujen osalta.

Loppualen loppuale

Duffy – Rockferry [2008]

Oltiin viime yö siskon kanssa kotikotona, eilen piti päästä saunomaan ja kissoja oli kiva palluttaa – Miskakin on taas pysynyt tutuilla nurkilla viikkoja kestävien reissujen sijasta. Tänään tullessamme takaisin Turkuun poikettiin Myllyssä, perhana kun piti osua tielle vaikka mitä kivaa heti päivärahojen kolahdettua eilen tilille. :P No, osan kivoista jutuista pystyin sentään jättämään rauhaan.

(Tunikamekko 8,97e / Eve; niittivyö 5e / H&M young, kuvioleggingsit 4,90e / Gina Tricot.)

Gina Tricotin alerekiltä bongatut ruusukuvioiset leggingsit ovat muutaman viikon takaa, tänään sen sijaan mukaan tarttui valkoinen taskullinen tunikamekko JC:stä. Mulla on ennestään samainen mekko mustana (aiemmin tämän talven aleista ostettu) enkä malttanut jättää valkoista versiota kauppaan, hyväksi havaittua vaatekappalettahan sopii kaapissa toki olla parissakin värissä. Tunikan alkuperäinen hinta on muuten ollut kolmekymppiä eli ihan hyvä alennusprosentti oli hintalappuun läiskäisty. Myös kuvassa näkyvä kiiltonahkainen niittivyö on tämän päivän löytö, H&M:n lastenosastolta sattuu aina silloin tällöin silmiin helmiä. Kaksi kertaa vyötärön ympäri ylettyvä yksirivinen niittivyö on ollut haaveissa pitkään, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan – ennen kuin nyt. Vyön lisäksi ostin H&M:ltä kahdella eurolla luumunväriset sukkahousut, jotka ovat sellaista jännää sukkamaista (ei siis sukkahousumaista) materiaalia. Niin joo ja JC:stä ostin myös luumunvärisen perusteepparin, kahden euron hintaan sekin.

Kai sitä saa toisenkin kerran kuukauden sisään hamuta läjän koruja, kun halvalla lähtevät? Ensimmäinen kunnon koruale osui tielleni tammikuussa Seppälässä, tällä kertaa vuorossa oli Myllyn Only/Vero Moda -liike.

Mitäs kaikkea kasassa onkaan:

• ketjurannekoru kivillä 2e (alkup. hinta 12,95e)
• raidallinen rannekoru 2e (alkup. hinta 9,95e)
• nahkaranneke 2e (alkup. hinta 9,95e)
• nappikorvikset 1e (alkup. hinta 4,95e)

Korujen uusiokäytöstä innostunut sisko osti myös tuon ketjuröykkiökorun ja mietiskeli ääneen siitä syntyvän ihanat korvikset. Jospa ne vaikka päätyisivät isosiskon korvia koristamaan..? Ainakin sopisivat tuon rannekorun pariksi täydellisesti. :)

Tapahtuipa muuten sellainen ihme, että luovutin ja liityin naamakirjaan. Runsas vuosi siinä meni taistellessa, sallittakoon tämä erävoitto suuren suosion saavuttaneelle palvelulle. Nähtäväksi jää addiktoidunko täysin vai pystynkö pitämään narut käsissäni enkä ole vartin välein tsekkaamassa profiiliani. Tämän muutoksen myötä syntyi myös blogiin uusi kategoria, Internetin ihmeet.

P.S. En olekaan hetkeen osallistunut arvontoihin, onneksi Linda Sofialla on sellainen kuin tilauksesta.