Operaatio: eroon silmälaseista

Mä näen!!! Ilman minkäänlaisia apuvälineitä siis. Silmät leikattiin eilen iltapäivällä ja nyt on jo “haukan katse”, kuten lääkärini tämän aamuisessa kontrollissa totesi. Tuntuu kyllä aivan uskomattomalta, kun katselee ympärilleen ja näkee kaiken selvästi. Digiboksin kellon hellan äärestä, television tekstit sohvalta, kaistaopastukset paljon ennen risteystä… Kulta on jo pari kertaa ihmetellyt miten pitkään jaksan hehkuttaa em. asioita. :) Onhan tämä kuitenkin omalla tavallaan ihmeellistä ihmiselle, joka on viimeiset kymmenen vuotta nähnyt kaiken sumeasti!

Palataanpa tämän viikon maanantaihin, jolloin mulla oli varattuna ensimmäinen aika Turun Silmäexperteille. Kyseessä oli esitutkimus, jossa kartoitettiin silmien sen hetkinen tilanne erilaisilla kuvauksilla ja mittauksilla. About tunnin verran kun ronkitaan ja osoitellaan valoilla silmiä niin olo on aika sekava enkä mä ainakaan meinannut saada pidettyä silmiä auki. Inhottavinta oli silmänpaineen mittaus, jossa puhallettiin pieni suihkaus ilmaa muutama kerta kumpaankin silmään. Mielenkiintoisinta oli sarveiskalvon paksuuden mittaus ultraäänellä, silmään kun oli aiemmin laitettu puuduttavia tippoja ja oli hullua, kun tajusi lääkärin koskevan silmän pintaa vähän kynän tapaisella laitteella ainoastaan siitä, että näkökenttä ikään kuin aaltoili. Huvittavinta oli ehdottomasti mustuaista laajentavat tipat, lähinäön sumentumisesta muutamaksi tunniksi huolimatta jaksoin aina hihitellä peilikuvaani – näytin lähinnä pelästyneeltä peuralta lautasen kokoisine pupilleineni.

Esitutkimuksen yhteydessä sain useamman reseptin, ja kotiin meninkin sitten mukanani muovikassillinen erilaisia silmätippoja. Antibioottisilmätippojen käyttö aloitettiin kaksi päivää ennen leikkausta silmätulehdusten ennaltaehkäisemiseksi, kostutustippoja suositeltiin käytettävän päivän tai jopa viikon ajan ennen leikkausta kolmesti päivässä – itse aloitin ne samalla kuin antibioottitippojenkin. Piilolinssit oli unohdettava viikkoa ennen esitutkimusta ja leikkausta samoin, mikä ei mulle ollut mikään ongelma kun toimenpiteet olivat samalla viikolla.

Torstaipäivällä menin paikalle tuntia ennen leikkausaikaa, siinä vielä tiputeltiin lisää silmätippoja olikohan se nyt 10 minuutin välein ja lisäksi sain rauhoittavan lääkkeen, joka rentoutti silmäluomien turhaa jännitystä. Ensimmäiseksi leikattiin oikea silmä ja vasen peitettiin, sen jälkeen osat vaihtuivat. Operaation ajan olin makuuasennossa lämmin peitto päällä ja stressilelu (jota unohdin puristella :P) kädessä, tärkeintä oli keskittyä katsomaan punaista vilkkuvaa valoa. Ajankulusta en osaa varmaksi sanoa, mutta voisin arvioida olleeni leikkauspöydällä suunnilleen vartin verran. Kaikessa lyhykäisyydessään homma meni niin, että ensin silmän pintaan höylättiin läppä, joka siirrettiin syrjään ja sitten sarveiskalvon kudosta haihdutettiin kylmävalolaserilla sopiva määrä. Tuntui kyllä hurjalta, kun laseroinnin aikana nenään tunkeutui vähän kuin palaneen muovin käry! Lopuksi läppä siirrettiin takaisin paikoilleen ja päälle laitettiin vielä piilolinssi suojaamaan läppää ensimmäisen vuorokauden ajaksi. Leikkauksen jälkeen sain nenälleni aurinkolasit, jotka päässä loikoilin lepohuoneessa vajaan tunnin verran. Sinne tuotiin tarjottimella teetä, leipää ja muutama vohvelikeksi (juomatoivomus ja mahdolliset ruoka-aineallergiat oli kysytty aiemmin), olipa tarjottimella pikarillinen konjakkiakin vaikka sanoin etten sitä tarvitsisi. Tunnin kuluttua lääkäri vielä tarkisti silmät ja aurinkolasit vaihdettiin teipattaviin suojakilpiin, jotka päässäni lähdin kotiin.

(Kuvan nappasi kulta.)

Eikö olekin kivat läpyskät? ;) Kotona menin lääkärin määräyksestä muutaman tunnin päiväunille, heräilin joskus kuuden-seitsemän maissa ja istuin hetken koneella sekä katsoin televisiota. Tekstit näki jo hyvin, mitä nyt suojakilpien takia piti vähän fiksata sopivaa katselukulmaa. Aamulla vihdoin sain ottaa kilvet pois, olo oli vähän pöllämystynyt mutta oli mahtavaa, kun näki selkeästi minne tahansa katsoikaan. Aamupäivällä kävin tosiaan kontrollissa, jossa tarkisteltiin samalla tavalla silmiä kuin silloin esitutkimuksessa ja myös suojapiilarit otettiin pois. Lukiessa katse välillä vähän pomppii, mutta muuten näkö on todella hyvä ja saavuttaa lopulliseen tilansa 1-3 kuukaudessa. Kuukauden päästä on vielä yksi kontrollikäynti, jossa tutkitaan ovatko silmät parantuneet odotetulla tavalla.

Leikkauksesta viikko pidetään suojakilpiä öisin, jottei vahingossakaan ronki silmiä unissaan. Saunaan ei ole asiaa viikkoon, uimahalliin saa mennä kuukauden kuluttua. Tärkeintä on olla hieromatta silmiä kahteen kuukauteen, jottei läppä vahingossakaan liiku paikaltaan. Silmämeikkiä tulee välttää viikon verran, ja sen jälkeenkin meikki on poistettava ylhäältä alaspäin suuntautuvin liikkein. Hikeen asti rasitusta ja pölyisiä/savuisia paikkoja tulee välttää viikon ajan, minkä takia mun varastohommat on nyt viikon verran jäissä.

Sain eräällä messukupongilla kunnon aurinkolasit kaupan päälle, nyt kelpaa kuljeskella kevätauringossa!

Yhteenveto: Näin vuorokauden jälkeen voisin todeta, että hinnastaan huolimatta ehdottomasti kannattavaa! Vaikkei mulla silmälasien vahvuudet olleet suuret, elämä on täysin erilaista ilman laseja. Enää ei tarvitse kärsiä piilareiden kanssa herkistä silmistä taikka päänsärystä sankalaseilla. Aurinkolaseja tottakai täytyy käyttää tiiviimmin kuin ennen (aina ulkona valoisassa etenkin ensimmäisen vuoden ajan), mutta se on vain hienoa kun vihdoin pystyy käyttämään aurinkolaseja! Turun Silmäexperteistä mulla ei ole mitään huonoa sanottavaa ja Minna Sandberg-Lall on ehdottomasti asiansa osaava lääkäri. Mun kohdalla leikkausmenetelmä oli siis LASIK, joka on helpoin ja ainakin Silmäexperteillä yleisin menetelmä. Leikkaus on kivutonta ja parantuminen nopeaa, toisin kuin esimerkiksi PRK-tekniikalla leikattaessa. Kipeää omasta mielestäni teki ainoastaan se, kun operoinnin jälkeen silmän ympäriltä poistettiin suojaavat teipit, ja pakko myöntää, että kyllä hammaslääkärillä on ikävämpää käydä.

The Kooks – Konk [2008]

Cimex lectularius

Alkaa pikku hiljaa pinna todella olla katkeamispisteessä, mitä tulee meidän “ihanaan” ötökkäongelmaamme. Lude-esiintymä löytyi tosiaan jo joulukuun alussa ja asiasta informoitiin saman tien sekä huoltomiestä että isännöitsijää, mutta mitään ei ole vieläkään tapahtunut. Vuodenvaihteen jälkeen isännöitsijä käänsi yhtäkkiä kelkkansa ja totesi ongelman olevan yksin meidän: koska kukaan muu ei ole vastaavaa valittanut, muilla ongelmaa ei siis ole.

Mä en halua pysyä hiljaa tästä asiasta, mieluummin jaan kokemukseni – ehkä siitä saattaa olla apua jollekin. Valitettavasti osa ihmisistä (erityisesti iäkkäämpi väestö) mieltää lutikat jotenkin häpeälliseksi aiheeksi, joka kielii epäsiististä huushollista. Näinhän asia ei kuitenkaan ole, kuten aiemminkin totesin, vaan luteiden pesiytyminen asuntoon on enimmäkseen ehkä huonosta tuurista kiinni. Ei olisi mikään ongelma mennä rinkuttamaan naapurin ovikelloa ja kysyä suoraan onko ötököitä siellä, jos kysymykseen saisi todenmukaisen vastauksen. Olen yrittänyt miettiä keinoja, joilla ihmiset saisi ymmärtämään minkä tason ongelmasta oikeasti on kyse ja miten tärkeää kaikkien olisi olla rehellisiä asian suhteen.

Ollaan nyt oltu yhteydessä huoltomiehen ja isännöitsijän lisäksi taloyhtiön hallitukseen, kaupungin terveystarkastajaan sekä yhteen myrkytysfirmaan. Kaikki ovat sitä mieltä, että luteista tulisi päästä eroon, mutta ketään ei kiinnosta tehdä asian eteen mitään. Myrkytysfirman varmasti saisi hoitamaan ongelman sen omilla keinoilla, mutta valitettavasti meillä ei tässä kohtaa ole muutamaa satalappusta lyödä tiskiin vastineeksi kemiallisesta avusta. Ja mitä sitten jos örkit tulevatkin jostain toisesta asunnosta? Muutama kuukausi kalliin myrkytysrumban jälkeen luteet tulisivat todennäköisesti takaisin. Ymmärrän kyllä, että rahastahan tässä on kyse – niin kuin aina kaikessa on. Ihmettelen kuitenkin sitä, ettei kukaan tahdo selvittää onko ylimääräisiä kämppiksiä muissakin asunnoissa – kai se vaan on helpompi syyttää meitä, kun olemme kerran asian tuoneet esiin.

Tällä hetkellä en toivo mitään muuta yhtä paljon kuin sitä, että joskus vielä pystyisi elämään normaalia elämää. Sitä, että kotona olisi lattialla olevan patjan sijasta kunnon sänky, jossa nukkua. Sitä, ettei heräilisi öisin ja kuvittelisi näkevänsä luteita kipittämässä seinillä. Sitä, että kotiin tuleminen ja kotona oleminen olisi ihanaa.

Jotain kivaa ja jotain vähemmän kivaa

Eilen sain puhelun liittyen työpaikkaan, johon olin jossain vaiheessa hakenut. Olen aina välillä täytellyt useampia hakemuksia, lähinnä silloin kun Salossa on ollut hintelästi vuoroja tarjolla. Mietin ensin mistäköhän paikasta nyt mahtaa olla kyse, mutta visiitti vuokrafirmaan selvitti kaiken ja tunti puhelun jälkeen mulla oli työsopimus allekirjoitettuna. Nopeaa toimintaa, sanoisinko! Osa-aikaista työtä tämäkin on, mutta tuli juuri sopivaan saumaan, sillä Salon suunnalla on ollut kovin hiljaista viime päivinä ja todennäköisesti vilkastuu vasta ensi vuoden puolella.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä, seonneen päivärytmin takia nukuin yöllä vähän ja huonosti. Oli kuitenkin niiiiiin mahtava herätä vasta vähän ennen viittä kuudelta alkavaa työvuoroa varten, aikaisemmin olen siihen aikaan melkeinpä jo lähtenyt kotoa kohti Saloa. Noin 10 km työmatka on yhtä juhlaa verrattuna 50+ km työmatkaan! Päivä meni väsymyksestä huolimatta mukavasti ja uudet työkaverit vaikuttivat todella mukavilta. Toivottavasti tätä työtä nyt riittäisi jonkun aikaa, huomenna ainakin menen taas.

*************

Iloisista uutisista siirrytään sujuvasti vähemmän mukaviin juttuihin, joista sunnuntaina olikin ohimennen puhetta. Muuton jälkeen alettiin toisinaan kullan kanssa vuorotellen raapia itseämme kamalasti nukkumaan mennessä ja välillä käsiin ym. ilmestyi pieniä punaisia paukamia. Googlesta katsottiin vinkkejä kotiörkkeihin, mutta mitään merkkejä ei kotona huomattu eikä minkään sortin ylimääräisiä asukkeja näkynyt. Viime viikolla tilanne kuitenkin räjähti käsiin ja eräänä aamuna sänky näytti siltä kuin sen yläpuolella olisi heiluteltu öljyistä pensseliä. Mulla ei ollut pitkään aikaan ollut minkäänlaisia näppylöitä, mutta seuraavana yönä yhtäkkiä toista olkapäätä oli nakerrettu useammasta kohtaa. Perjantaina käännettiin sitten sänky ympäri ja pohjasta löytyi kuin löytyikin merkkejä noista vihoviimeisistä kämppiksistä eli luteista. Sänky siirrettiin parvekkeelle pakkaseen saman tien ja tarkempi tutkimus osoitti lutikoiden perustaneen yhteisön runkopatjan sisuksiin. Pääpuolen päädyssä näkyi selvästi ruskeita ötököitä, eivät onneksi olleet viimeisessä kehitysvaiheessa (= aikuisia) vielä. Myös makuuhuoneessa sängyn paikalla lattialistoissa oli selviä merkkejä luteiden läsnäolosta.

Mähän hajosin tietysti aivan täysin, tämäkö on kiitos siisteysintoilusta ja viikottain siivoamisesta?! Google onneksi osasi kertoa, etteivät kyseiset örkit ole likaisuuden merkki – niitä esiintyy jopa viiden tähden hotelleissa. Netistä löytyi myös uutisartikkeleita tämän vuoden alkupuolelta, joissa käsiteltiin ludeongelmaa Turussa ja ovat kuulemma jälleen yleistymään päin. Lutikoista eroon pääseminen ei ole mitenkään helppoa hommaa eikä onnistuneesta tuhoamisesta voi olla varma kuin vasta kuukausien kuluttua. Soitettiin tietysti huoltoyhtiöön saman tien, neuvoivat siellä yrittämään hävittämistä kotikonstein ja jos tulevat takaisin tai niitä löytyy toisestakin asunnosta niin sitten hommataan paikalle ammattilaiset.

Sänky muovitettiin ja vietiin mun kotikotiin poltettavaksi, sohva sai toistaiseksi jäädä kun siitä ei mitään löytynyt. Lakanat pesin 95 asteessa, vierastyynyt ja -peitot kaapista sekä yksi patja viettivät parituntisen 80-asteisessa saunassa. Jossain vaiheessa pitäisi vielä roudata kaikkien makkarin kaappien sisällöt joko saunaan tai pakkaseen (niitä -15° pakkasia vain jos olisi…) pariksi tunniksi. Lattialistan ja pistorasioiden takaa on jo tsekattu, ne olivat kaikki puhtaita mutta saivat myrkytyksen osakseen joka tapauksessa. Toistaiseksi uusia esiintymiä tai edes yksittäisiä öttiäisiä ei ole tullut vastaan, mutta uutta sänkyä ei kuitenkaan viitsi tänne vielä tuoda.

Mistä luteet meille päätyivät, siitä meillä ei ole mitään käsitystä. Ulkomaanreissuilta sellaisia joskus tulee salamatkustajina mukana, mutta me ei olla Suomen rajojen ulkopuolelle poistuttu aikoihin. Vastaavaa ongelmaa tässä talossa ei huoltoyhtiön mukaan ole ollut aiemmin, tämähän on vasta 2003 valmistunutkin. On mahdollisuus, että ötökät tulivat meille jostain toisesta kämpästä – ehkä joku ei vain ole katsonut asiakseen ilmoittaa huoltofirmaan/taloyhtiölle epämiellyttävistä kanssa-asujistaan. Saattaa myös olla, että lutikat olivat jo valmiiksi sängyssä, mikä kuitenkin olisi outoa, sillä sama sänky oli mulla käytössä viime jouluun saakka eikä silloin mitään örkkiongelmaa ollut. Seuraavat kuukaudet ovat meillä siis tilanteen seuraamista ja tutkailua, löytyykö ongelman alkulähde jostain.

Syy miksi ylipäänsä päätin kirjoittaa aiheesta blogissa on se, että luteiden yleistyessä tulisi mahdollisimman monen olla tietoinen mahdollisesta ongelmasta. Jos siis huomaat ihollesi ilmestyvän öisin kutisevia punaisia näppyjä kolmen tai useamman ryppäässä, kannattaa mahdollisimman pian tsekata makuuhuone läpi. Sängyssä pääty ja pohja ovat ensimmäiset tarkastettavat, sillä lutikat elävät mahdollisimman lähellä (nukkuvaa) ihmistä. Itse ötökät ovat vaaleita tai punaruskeita, mutta niitä ei välttämättä heti missään näe. Lutikat paljastavat kuitenkin itse itsensä, kuinkas muutenkaan kuin kakalla: pienet mustat pisteet seinässä, lattialistassa tai sängyn puuosissa kielivät näiden örkkien olemassaolosta. Mitä aiemmin ongelman huomaa, sitä mahdollisempaa on päästä siitä eroon. Ja kerrostaloasujat, löydettyänne luteita muistakaa aina ilmoittaa huoltomiehelle ja/tai taloyhtiöön!

Milow – Milow [2009]

Pienikin hymy piristää päivää

Olen nauttinut täysin siemauksin näistä vapaapäivistä, dataillut mielin määrin ja nukkunut hyvin. Vielä kun olisi saanut revittyä itsensä ulos ihan vaikka vain kävelylle, mutta sen suhteen on laiskottanut. Muutenkin syyskuu meni todella laiskoissa merkeissä verrattuna elokuuhun, jolloin kävin useamman kerran viikossa Elixiassa rehkimässä. Sinne on pikkasen ikävä, mutta ei auta kun rahaa katoaa tarpeeksi ilman kyseisen firman jäsenyyttäkin – ilman on pärjättävä. Pakko kyllä myöntää, ettei itsekseen liikkumisesta tahdo mun kohdalla tulla yhtään mitään. o_O Tuntuu kuin ei olisi riittävästi hyviä syitä lähteä liikkumaan, vaikka tiedän lenkkeilystä tulevan hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Kohta tosin luulisi inspiraation iskevän, mikäli paljon tästä vielä suurenen… On meinaan armeijan jälkeen muutama kilo tullut lisää ja osa vaatteista kiristää jo. Ärgh.

Äitiltä saatu kaktus alkoi tällä viikolla pukata kukkaa! Ihania pinkkejä kukkia, joita digikameran oli tietysti kamalan vaikea tallentaa oikean sävyisenä. Mulla taitaa tällä hetkellä olla ennätysmäärä kasveja kodissani, jopa viisi kappaletta yhteensä. Äiti on oikea viherpeukalo, mutta mulle innostus mullan kanssa leikkimiseen ei ole periytynyt. Toivotaan, että saan nuo turnipsit pidettyä hengissä.

Käväistiin tänään Myllyssä kullan kanssa, saatiin laajakaistan tilaamisen yhteydessä lahjakortti Veikon Koneeseen ja käytettiin siitä nyt kuulokkeiden verran. Kyseiset luurit tulivat siis kultsin käyttöön, itse vielä jahkailen minkälaiset oikeastaan tahtoisin. Olen vertaillut lähinnä Skullcandyn mallia Lowrider ja WeSC:n mallia Oboe keskenään, vähän ehkä WeSC houkuttaisi enemmän. Olisi kiva päästä kokeilemaan kumpiakin miltä tuntuvat päässä, mutta ainakin Veikon Koneessa olivat kaikki Skullcandyt tiukasti paketeissaan. WeSCia ilmeisesti kannattaa metsästää Stockalta, vaikka tuskin sielläkään kuulokkeita saa testata ennen ostopäätöstä.

Viimeisenä etappina oli Prisma, josta haettiin vähän sapuskaa sekä tuparilahja kavereiden lauantaisiin tupareihin. Kodinkoneosastolla käppäillessä tuli vastaan jotain mieltä piristävää, josta oli pakko napata kuva muistoksi:

Mallikappalelieden pölyiselle pinnalle oli joku piirtänyt hymynaamoja – pieni ja mitättömältä tuntuva asia, joka kuitenkin sai tällaisen höpöstelijän hymyilemään. Kulta piirsi viereisen lieden pölyihin omat versionsa, vähän erilaisia naamoja. :) Nyt täytyy mennä pesemään hiusväri pois, palaillaan astialle.

Kotiteollisuus – Ukonhauta [2009]

Taapertaa kuin ankka

Hyi että on lihakset jumissa! Orastava lihaskipu tuntui jo illalla nukkumaan mennessä ja yritin kyllä venytellä, mutta eipä näyttänyt auttavan. Yöllä nukuin jotenkin tosi raskaasti ja näin todella kummallisia unia, aamulla olo oli vähän sekava. En meinannut millään jaksaa herätä, joten tulikin vedettyä joku vajaa 11 h unta palloon. Herätessä joka paikkaa särki, pääkin tuntui raskaalta ja tukkoiselta. Päivä on mennyt samoissa fiiliksissä, paitsi nyt on lihasten lisäksi niskakin jumissa (vaikken ole edes koneella istunut hetkeä kauempaa). Taidan kohta haluta jo nukkumaan… Vai auttaiskohan sauna jumeihin?!

Niinjuu ja syy, miksi olo on sellainen kuin se on? Olin eilen aamulla Elixiassa, tunti oli Power (kuin BodyPump siis) – yli vuoden tauon jälkeen. Koitin kyllä ottaa iisisti painojen kanssa, olisi näköjään kannattanut käyttää pelkästään jotain kilon kiekkoja. o_O No, tuntuupahan ainakin siltä että on jotain tehnyt! Jospa huomenna olo olisi parempi, vaikkakin todennäköisesti se vain pahenee. Uhh.