Vastakohtien värimaailmat

Tarkoitus oli tänään tehdä kaikenlaista, mutta johonkin päivä taas hujahti. Aamupäivä meni mukavasti jutustellessa, kun Sansu oli käymässä. Edellisestä tapaamisesta oli vaihteeksi kulunut ihan liian kauan, vaikka kotiemme välillä on matkaa vaivaiset muutama kilometri. Iltapäivällä jumautin takapuoleni tietokonetuoliin ja väsäsin siskolle uuden blogileiskan. Vähän siinä vielä on fiksattavaa, mutta kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen lopputulokseen ja ilmeisesti niin on siskokin.

Mulla on ollut joku ihmeen inspiraatiopuuska, pää on koko ajan täynnä erilaisia ideoita eikä aika meinaa millään riittää toteuttamaan niitä. Tällä viikolla työn alla on ollut oma portfolioni, jonka avulla olisi helpompi hakea oman alan töitä – sellaiset houkuttaisivat kovasti nyt pienen tauon jälkeen. Vielä ei ole portfolio ihan julkaisukelpoinen, mutta hyvin lähellä ollaan jo.

Pukeutumisen suhteen olo ei ole ihan niin inspiroitunut, vaikka uusia vaatekappaleita odottaa useampikin kaapissa käyttöön pääsyä. Tällä hetkellä mielessä pyörivät eräs Cheap Mondayn reikäneule sekä JC:n seminahkaleggingsit, joita on hehkuttanut ainakin Piret. Kyseinen Lainahöyhenissä-blogi on muutenkin ihan käsittämättömän inspiroiva!

En ole tainnut koskaan julkaista blogissani minkään sortin muotikuvia, mutta törmätessäni näihin Object Collectors Itemin kuviin merkin Facebook-sivulla mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kuvissa on kerrassaan upea värimaailma! Tuossa ylemmässä kuvassa linnut tekevät kuvasta täydellisen, viimeaikainen innostus lintuihin ei ainakaan helpottanut tämän kuvan jälkeen. Alla olevan kuvan neule taas on aivan ihana, voisin mä tuollaisenkin ottaa sen CM:n reikäpaidan sijasta. Tai miten olisi molemmat? :)

Jospa nyt olisin ylikäyttänyt ihana-sanaa tarpeeksi… Vielä nopea tsekkaus lemppariblogien päivityksiin ja sitten unten maille. Huomisaamuna suunnataan kultsin kanssa auto kohti Tamperetta ja mennään moikkaamaan Akkikia perheineen. Viime kerrasta on jo muutama kuukausi, ihan superia siis nähdä taas pitkästä aikaa! Onni-vauvakin täytti viime viikolla vuoden, hurjaa miten nopeasti aika on mennyt. Nyt adjö!

(Kuvat: Object Collectors Item)

Bloggaajat merellä (ja vähän maissakin)

Terkkuja Tukholmasta! Väsyttää ihan hulluna, vaikka kumpanakin yönä tuli sentään jonkun verran nukuttua. Ruokaa on mätetty oikein kunnolla: kaksi buffet-illallista, kaksi aamiaista. Söin hetki sitten nuudeleita ja avokadoa, tuntui jokseenkin köyhältä sapuskalta kun parina aamuna on saanut tankata mm. tällaisella setillä:

Illallisilla oli aina niin karmiva nälkä, ettei herkkuruokien kuvaamista muistanut edes ajatella. Mä en tainnut reissulla oikein muuta syödäkään kuin matkan hintaan kuuluvat ruuat, mitä nyt hytissä saattoi vähän napostella karkkia. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä ostin muuten tosi vähän karkkia, sen sijaan hullaannuin viineihin ja täytinkin meidän viinivarastoa neljällä punaviini- ja yhdellä valkoviinipullolla.

Tukholma oli kaunis kuten yleensä. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja aurinko paistoi, olisi sittenkin pitänyt pakata aurinkolasit mukaan. Käytettiin maissaoloaika Desthean kanssa keskustassa pyöriessä, lähinnä kierrettiin kaikki pakolliset peruskaupat läpi. Monki hurmasi sisustuksellaan – ja mustavalkoraidallisilla alekiilakoroilla, jotka eivät valitettavasti mun jalkaan sopineet. Onneksi toisaalla asiat olivat paremmin, joten sain ihastella kenkiä vielä takastulomatkalla laivallakin. Sovitin myös superihanaa H&M Divided Exclusiven nahkatakkia, mutta niin ihana se ei ollut että olisin lunastanut sen noin 75 euron hintaan itselleni.

Perjantaina ensimmäiseksi saadut goodiebageissa riitti tavaraa, kuten kuvasta näkee. Aussien shampoo, hoitoaine ja tehohoito olivat iloinen yllätys, kun en ole vielä päässyt paljon kehutun merkin tuotteita testaamaan. Tigin pieni hiuslakka pääsee varmasti käyttöön, mutta muut hiusjutut taidan luovuttaa suosiolla eteenpäin. Blistexin lip massage -huulirasva on muuten aivan mahtava tapaus, pakko sanoa.

Sitten varsinaisiin ostoksiin. Tukholmassa oli alet mukavasti lopuillaan ja paljon näkyi -75 % alennusprosentteja – kuten yllä mainituissa Monkin kengissä, jotka n. 13 euron hinnalla olisi ehkä pitänyt ostaa vaikka sitten sisustuselementiksi. Kuvassa näkyy kaikki muut ostokset paitsi H&M Dividedin ihanat raitasukkikset, jotka oli pakko laittaa heti illalla jalkaan, sekä siskon ja kullan tuliaiset.

Gallerianissa oli erillinen H&M Divided -liike, josta mukaan tarttui sukkahousujen lisäksi repaleinen farkkuliivi niiteillä (150 kr) ja vesimelonilaukku (69,50 kr). Laukku oli niin tajuton, etten voinut jättää sitä ostamatta! Myöhemmin näin vielä vesimelonikukkaroitakin, mutta sellaista en sentään kiikuttanut kassalle asti. Vihreä painijaselkäinen toppi on JC:stä (39 kr), musta MTWTFSS-hakashame Weekdaysta (62,50 kr) ja printtipaita Monkista (40 kr). Tuohon liiviin olen aivan lääpälläni, vihdoinkin mulla on farkkuliivi!

Kaiken kaikkiaan reissu oli mukava, vaikka muihin bloggaajiin tutustuminen mulla vähän tökkikin. Onnistuin kehittämään itselleni jonkun ihmeen ujousolotilan, minkä seurauksena olin huomattavasti normaalia hiljaisempi. Myös valokuvaamisen suhteen olin ihan jumissa enkä kahden päivän matkan aikana ottanut kuin alle sata kuvaa, joista osa tietysti joutui roskakoriin. Pikkasen harmittaa oma nyhveröinti, mutta ehkä vielä tulee toisia tilaisuuksia. Onneksi sentään lauantai-illan buffetissa pöytäseurana oli puheliaat ja nauravaiset Jenni, Aurora, Irene ja Johanna, joiden kanssa tuli istuttua ruokapaikassa siihen saakka kunnes paikka meni kiinni.

Nyt voisin alkaa harkita untenmaille siirtymistä, silmät lupsuvat jo kiinni väsymyksestä. Hartiatkin on jumissa tavaroiden kantamisesta, ne miljoonat viinipullot ja hiushässäkät ja muut eivät olleet ihan mitään kevyitä kannettavia. Loppuun vielä tämän aamun piristys, aamiaisliput tarkastava häiskä ihmetteli että mikäs ihmeen yliviivaus kortissa oli ja piirsi toisen viivan tilalle sydämen. :)

Backyard Babies – People Like People Like People Like Us [2006]

Ja elämä helpottuu taas vähäsen

Scars On Broadway – Scars On Broadway [2008]

Ulkona on mitä mahtavin kevätpäivä ja täällä mä vaan jumitan koneen ääressä. Tarkoituksena oli kullan kanssa mennä iltapäiväkävelylle Aurajoen rantaan, mutta kulta lähtikin “piipahtamaan” kotona ja jumiutui sinne pariksi tunniksi. Nyt odottelen, että herra saisi roudattua persiinsä takaisin tänne, jotta voidaan lähteä ulkoilemaan.

On unohtunut kokonaan hehkuttaa pitkään hankintalistalla ollutta asiaa, jonka sain vihdoin hommattua! Siskon onnistuttua jotenkin kosauttamaan vanhan Canonin pokkarini mulle ei jäänyt yhtään digiä, jossa olisi kaukolaukaisin (PowerShot G5:ssa sellainen tuli mukana paketissa), tuo säännöllisesti tarvittava pieni lisäkilke. Ei jäänyt siis muuta vaihtoehtoa kuin kaukolaukaisimen hankkiminen digijärkkäriin, Pentaxin pokkariin kun sellaista ei tietääkseni ole edes mahdollista saada. Kauppaan mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, sillä ostin Fotomikiltä pois ylimääräisen laukaisimen ja torstaina lomille tullessani pikkuruinen Nikon ML-L3 odotti mua kuplamuovipedissä eteisen matolla. 2nd handia parhaimmillaan!

Eilen tehtiin kullan kanssa iltapalaksi ehkä maailman yksinkertaisinta sapuskaa, joka myös maistui hyvältä. Idea on peräisin ystäväni Akkikin kokkimieheltä, jollain mun Tampereen reissulla herkuteltiin nachomätöllä ja jopa mä totesin kykeneväni onnistumaan sen teossa. Aloitetaan paistamalla jauheliha, jonka voi toki korvata muullakin lihalla tai vaikka kasviksilla. Vuokaan laitetaan pohjalle kerros maissilastuja, joiden päälle levitellään purkillinen salsaa (tulisuusaste oman maun mukaan) sekä purkillinen juustokastiketta/-dippiä (vai mitä se nyt on). Sitten jauhelihat ja lopuksi vielä ohuelti lisää nachoja. Noin kymmeneksi minuutiksi uuniin (200°C) ja siinä se:

Äh nyt tuli nälkä, täytyy varmaan tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen käydä lämmittämässä vähän eilistä mättöä. Toimii muuten myös lämmitettynä, vaikka parhaimmillaan maku on toki uunituoreena. Ja varsinkin baarireissulta kotiutumisen yhteydessä maistuu erinomaiselta. :)

En ole tainnut muistaa mainita, että tämä blogi mainittiin maaliskuun lopulla ilmestyneessä Ruotuväessä? Verkkoversiossa juttua ei pääse lukemaan, mutta paperipainoksessa juttu oli lehden loppupuolella. Artikkelin nimeä en nyt kuollaksenikaan muista ja meidän tuvan lehdestä nappaamani palakin on edelleen mun kaapissa kasarmilla, inttileskiin se taisi ainakin liittyä. Joka tapauksessa. Trafiikki blogissa ei ole jutun jälkeen kasvanut juuri yhtään, mutta inttikaverit ovat kuulemma käyneet täällä lueskelemassa. Terkkuja vaan pojille! Loppuun vielä kissakuva tämän viikonlopun visiitiltä kotikotiin, omistettu kahdelle viime harjoituksen AS13:n alikersantille, jotka niiiin tykkäävät mun kissakuvista. ;)

No nyt se yks tuli vihdoinkin takaisin, seuraavaksi syömään…

Päivä kuvina: 180209

Lily Allen – It’s Not Me, It’s You [2009]

Tykkään lueskella blogeista “päiväni kuvina” -tyyppisiä postauksia, mutten ole koskaan tehnyt sellaista itse. Näin lomaillessa on hyvää aikaa toteuttaa pitkään mielessä pyörineitä ideoita, joten eilisen tuoksuesittelyn perään läjäytän heti koko eilispäiväni kuvamuodossa (ja vähän tekstiäkin).

Klo 11.29
Edellisillan baarireissu vaati veronsa ja sain kammettua itseni ylös sängystä vasta vähän ennen puoltapäivää. Luonani yötä ollut sisko lähti kotiinsa joskus puolenpäivän maissa.

Klo 12.18
Villivadelmalla maustettu kivennäisvesi sai olon selvästi raikkaammaksi siinä sivussa, kun tsekkasin Blogilistan suosikkieni päivitykset. Eilen Blogilista oli vielä vanhanlaisensa, tänään ruudulle pamahti uudistettu versio. Vielä en ole ehtinyt sen enempää tutustua uuteen sivustoon, mutta ainakin ulkoasu on vanhaa tyylitellympi.

Klo 12.40
Sansu tuli käymään ja toi mukanaan laskiaispullia. Keitettiin kannullinen suklaateetä, jonka kera mussutettiin ihanat hilloiset ja kermavaahtoiset pullat, naminam! Puolitoistatuntista pidempäänkin olisi voinut pölistä, mutta Sansun piti lähteä takaisin kouluun ja mulla oli kampaaja-aika.

Klo 14.23
Istuin mukavasti kampaajan tuolilla vakiokampaajani Kristiinan leikellessä tukkaani siistimpään kuosiin. Mulle on tärkeätä käydä aina samalla kampaajalla, sillä niin jutustelu sujuu ongelmitta plus kampaaja osaa tehdä hiuksilleni juuri sitä mitä toivonkin. Kristiina on äidin tuttu vuosien takaa ja hoitanut meidän perheen naisten hiusasioita jo vuodesta nakki (eli jostain 90-luvulta saakka ellei peräti kauemminkin).

Klo 14.42
Kampaajalta painelin Hansan suuntaan ja kävin tarkistamassa Lindexit* hajottamieni sukkisten varalta (ei löytynyt :/). Piipahdin myös Seppälässä* ostamassa vanulappuja sekä sähkönsinistä halpiskynsilakkaa (täydellisen väristä mutta vähän heikkolaatuista).

Klo 15.20
Sisko soitti ja pyysi mukaansa Jimm’s PC-Storeen*, jonne oli poikaystävänsä H:n kanssa menossa. Tarkoitus oli mennä hakemaan H:lle tuuletinta, mutta ainoa ostos oli söpö pinkki mp3-soitin siskolle (tuuletin kyllä tilattiin myös).

Klo 16.07
Kuvasin hajuvesiäni postausta varten. Kommenteissa muuten oli puhetta hajuvesien säilyttämisestä, mitä en ole koskaan tullut sen tarkemmin ajatelleeksi. Itse säilytän ne kuvassa näkyvällä tavalla, onkohan se huono vaihtoehto? En mä kyllä ole koskaan huomannut mitään muutoksia tuoksuissa.

Klo 16.33
En ollut syönyt muuta kuin sen laskiaispullan silloin päivällä, joten maha kaipasi kunnon ruokaa. Päädyin helppoakin helpompaan sapuskaan: nuudeleita tonnikalatomaattikastikkeella sekä fetaa, avokadoa ja kaurapaahtoleipää. Juomaksi tietysti lasillinen rasvatonta maitoa, maito on mun mielestä ehdottomasti paras ruokajuoma. Ruuan seuraksi nappasin pöydälle postiluukusta edellispäivänä kolahtaneen Olivian*.

Klo 17.01
Ruuan jälkeen oli tiskien vuoro. Mä en pienenä joutunut kotona kiitos tiskikoneen pahemmin tiskaamaan, joten en koe tiskaamista mitenkään vastenmielisenä. Ehkä pikemminkin päinvastoin, jossain määrin se on rauhoittavaa puuhaa.

Klo 17.51
Yksi niistä varmaan viidestä kerrasta päivän aikana, kun puhuin kullan kanssa puhelimessa. Kamala ikävä, onneksi poika huomenna tulee lomille. ♥ Tuon luurin ostin muuten jokin aika sitten, kun vanha kännykkäni alkoi oikutella. Nokian malli 2680 slide* oli edullinen, mutta nätti se on ja kaikin puolin toimiva kapistus.

Klo 17.55
Puhelun jälkeen laitoin hiusvärin* päähäni ja jäin jännityksellä odottamaan lopputulosta. Sävy oli joku extrasupervaalentava, joka vaalensi hiusteni punertavaa väriä eikä pelkojeni vastaisesti edes juuresta tullut liian vaaleata. Vielä kun saisi keltaisen sävyn pois pehkosta niin oltaisiin aika lähellä toiveitteni väriä.

Klo 20.14
Istahdin suihkunraikkaana koneelle ja mm. päivitin blogin. Taisipa kultakin soittaa siinä välissä ja roikuin puhelimessa jonkin aikaa. Dataamisen lomassa yritin parannella aamusta saakka kipeältä tuntunutta kurkkuani vihreällä teellä.

Klo 22.17
Semikipeä olotila sai mut kaipaamaan sohvan lämpöä, joten kellahdin sohvalle fleecehuopaan kääriytyneenä ja laitoin kaapista löytyneen leffan pyörimään. Mulla tosiaan on telkkari muttei digiboksia, eli tv-ohjelmat jäävät multa katsomatta. Ennen töllö nökötti suljettuna suurimman osan ajasta, mutta alettuani seurustella – ja pleikkarin muutettua mun luokse – telkkarillakin on taas jotain virkaa.

Klo 00.01
Elokuvan katsottuani lueskelin hetken Oliviaa, kunnes sammutin valot ja siirryin unten maille. Unikaverina toimi kullan puuttuessa possupalleroni Chloé, jonka joku saattaa muistaa vanhasta blogistani. :)

* TOIM. HUOM. Tämä ei ole maksettu mainos. Jos mainittu taho (tai kuka tahansa muu) tahtoo tämän postauksen hyvästä antaa mulle rahaa ja/tai tuotteitaan, en laita vastaan. Sähköpostilla voi ottaa yhteyttä.

(Mp3-soittimen kuva: Creative Zen Stone 1GB.)

Viikko pääasiassa pakkiruualla

51koodia – Mustat sydämet [2008]

Tämä viikko oli ehdomasti raskain tähän mennessä, tosin se oli odotettavissakin viikko-ohjelmassa olleen “rasitus: erittäin raskas” perusteella. Maanantai vielä meni suht iisisti, mutta tiistaina alkoi härdelli. Herätys oli viideltä ja aamupalan jälkeen hypättiin taisteluvarustus niskassa pasien kyytiin. Aamupäivä oltiin ampumaradalla, mun kohdalla kyseisestä ATT-ammunnasta saatava kuntoisuusloma jäi yhden osuman päähän (sain 10 tauluun ja lomapäivä olisi irronnut 11 osumalla). Iltapäivällä päästiin ampumaan ensimmäistä kertaa maastossa kovilla, kun oltiin hyökkäysradalla: radalla edettiin taistelijapareittain ja ammuttiin maasta nousevia vihollista kuvaavia tauluja.

Illalla siirryttiin yöpymispaikalle ja kasattiin teltta, minkä jälkeen iltamyöhällä oli vielä rastikoulutusta mm. kertasingosta sekä käsikranaatista. Kieltämättä tuntui vähän höntiltä paiskoa harjoituskäkrejä pilkkopimeässä, kun sen etsimiseen meni sitten aina useampi minuutti… Nukkumaan päästiin vasta joskus yhden jälkeen yöllä, koska meidän joukkueella alkoi kouluttajan haastattelut vasta puolenyön jälkeen. Itse en raadin edessä seisonut muutamaa minuuttia kauempaa: p-kauden jälkeen suuntana AUK.

Keskiviikko oli tietyltä osin aika leppoisa päivä. Aamu alkoi käsikranaateilla, heitettiin ns. kunnollisia (ts. räjähtäviä) harjoituskranaatteja seisomapoterosta. Käkrit on mulle selkeästi hankalimpia, sillä a) en saa heitettyä sellaista tarpeeksi kauas ja b) en pääse taisteluvyön kanssa poterosta 2 sekunnissa ylös (jos siis kranaatti sattuisi putoamaan poteron pohjalle ja räjähtämään siellä). B-kohdasta johtuen en saanut radalle edes mennä tst-vyön kanssa, paremmin kyllä heittäminenkin sujui ilman. Käsikranaateista siirryttiin sinkoradalle, jossa päästiin ampumaan kevyellä kertasingolla (harjoitus- sellainen). Ei se varmasti ole mitään verrattuna kunnon KESiin, mutta todenmukaisempi kuitenkin kuin panoksettomat muovisingot, joilla me pääasiassa harjoitellaan.

Viimeisenä oli vuorossa puolustusrata, jossa ammuttiin seisomapoterosta hyökkäävää vihollista – niitä esiin putkahtelevia tauluja jälleen. Radat oli suoritettu joskus iltapäivällä, minkä jälkeen löysäiltiin metsän siimeksessä useampi tunti. Illalla oli runsaan puolen tunnin esitys taistelukentän valoista ja äänistä, oli mielenkiintoista nähdä mm. konekiväärillä ampuminen hämärässä.

Puoliltaöin heitettiin reput pasien kyytiin ja lähdettiin marssille taisteluvarustuksessa, ilman kypärää tosin. “Kevyt” 22 km marssi kesti läpi yön, takaisin kasarmilla oltiin kahdeksan maissa aamulla. Ensimmäiset tunnit olivat tuskaisia, sitten helpotti ja viimeinen tunti oli taas aika tappavaa. Marssi alkoi muutaman kilometrin suo-osuudella, jonka aikana hypittiin varmaan 15 enemmän tai vähemmän leveän ojan yli. Väsymyksen ja pimeyden yhteisvaikutuksesta silmiä särki ja näin koko ajan harhoja, mikä onneksi helpotti tupakaverin tarjoaman kofeiinitabletin avulla. Aamun sarastaessa oli oikeastaan todella hyvä fiilis ja lihaskivuista huolimatta en olisi halunnut jättää tuota yötä kokematta.

Jotenkin sitä kuvitteli, että kassulla saisi kiskottua unta palloon – turha toivo. Ehdin koisia pari-kolme tuntia, kunnes tuli minuutit ruokailuun ja ruokailun jälkeen oli taas ohjelmaa. Osa jäi huoltamaan telttavarustusta, kun osa (allekirjoittanut mukaan lukien) siirtyi johtajatehtävärasteille. Iltapäivä hujahti erilaisten johtamiseen liittyvien tehtävien parissa, pääosa ajasta tietysti oli odottelua.

Perjantaina lähdettiin jälleen maastoon, tällä kertaa muutaman kilometrin päähän ja kannossa oli kenttävarustus (n. 40 kg). Marssista kipeytyneet lihakset huusivat hoosiannaa saman tien ja silmissä näkyi välillä tähtiä, mutta jotenkin onnistuin selviytymään perille. Iltapäivällä kaivettiin jokainen oma seisomapotero, sillä “vihollinen” oli hyökkäämässä seuraavana yönä leiriin. Ensimmäinen hälytys tuli jo puolenyön pintaan, jolloin ei oltu ehditty vielä edes nukkumaan – ei paha. Se olikin ainoa kunnon hyökkäys, sillä yön tunteina olleet pari hälytystä olivat aiheettomia ja siis lyhyitä. Mulle osui poterovartio kello 02-03, joten aamuyöstä ehdin jopa nukkua pari tuntia, kun ei hälytyksiäkään tullut. Lauantaiaamupäivällä tuli toinen oikea hyökkäys, mikä oli huomattavasti helpompaa päivänvalossa.

Lomille päästiin eilen viideltä, Turusta jatkoin suoraan kotikotiin saunomaan. Sauna auttoi lihaskipuihin, mistä oli hyvä jatkaa takaisin Turkuun ja baanalle. Olin liikenteessä siskon, siskon poikaystävän ja tämän veljen A:n kanssa, oltiin Gigglingissä pilkkuun asti ja kotiin päin mennessä törmättiin Destheaan kävelykadulla. Olin muuten saanut tytöltä oikealla näkyvän tunnustushässäkän, tack så mycket! Itse olen nyt sen verran tylsä, etten jakele korttia enää eteenpäin. Tuskin haittaa ketään. :)

Tarkoitus oli mennä vielä hakemaan ruokaa jostain, mutta normaaliin aamuyön tuntien tyyliin kaikki ruokapaikan jonot olivat armottoman pitkiä. Mentiin koko lössi A:n kämpille (se asuu kämppiksensä kanssa n. 100 m mun luota), jossa mä onnistuin simahtamaan sohvalle. Heräsin siitä puoli seitsemän pintaan, siskon poikaystävä koisi myös lähistöllä ja sisko sekä A löytyivät keittiön pöydän äärestä pälisemästä. Selvisin lopulta seitsemän jälkeen kotiin, muutaman tunnin nukuin omassa sängyssäni – miten olenkaan kaivannut sitä! Lopun sunnuntaista olen ottanut iisisti, käväisin tädin luona kylässä ja A:n luonakin pyörähdin pikaisesti. Säkylään suuntaan vasta huomenna, sillä uusi viikko alkaa HL-päivällä.