Love waking up next to you

Stella - Löytäjä saa pitää [2008]

Taas sunnuntai ja taas enää hetki aikaa ennen kuin täytyy lähteä takaisin Säkylään. Tämä oli lyhyt loma: eilen päästiin klo 17 ja tänään jo takaisin. Alun perin meillä piti olla tämä viikonloppu kiinni, joten runsaan vuorokauden loma kelpasi tilalle erittäin hyvin.

Viikko meni tosiaan leireillessä, kyseessä oli muutaman muun prikaatin kanssa yhteinen aselajiharjoitus Varsta08. Itse vietin maanantain ja tiistain kasarmilla, kun kävin jälleen veksissä polven takia, mutta keskiviikkoillalla mutkin vihdoin haettiin mukaan leirille. Mulla oli perjantaihin asti vapautuksena VMTL, joten vietin aikaa enimmäkseen viestipäivystyksessä - mikä todellakin oli hyödyksi, sillä KSL (= keskussanomalaite) oli mulle vielä turhan tuntematon kapistus. Nyt asiat on paremmin ja luonnistuu niin nopeat kuin hitaat rungot + SUC ja ties mitä vielä. :)

VIPAssa oli tylsää, onneksi oli kamera ja otsalamppu mukana.

Ensi viikko on pitkästä aikaa hieman kevyempi, viikko-ohjelma koostuu pääasiassa johtajakurssin oppitunneista. Lisäksi viikko on tavallista lyhyempi, sillä perjantaina on HL ja perään vielä normaali kahden päivän VLV. Torstaina lähdetään lähes koko viesti-AUK:n voimin risteilemään, tulee varmasti kerrassaan hulvaton reissu. Toisaalta vähän ehkä arveluttaa osaavatko pojat käyttäytyä asiallisesti… Heh.

Leirielämää ja vähän siviiliäkin

Amanda Jenssen - Killing My Darlings [2008]

Päättyi se kolmen viikon kinkku lopulta, vaikka tuntuikin pieneltä ikuisuudelta. Lomille nappasin intistä mukaani flunssan, muutama viime päivä on mennyt niistäessä ja yskiessä. Nenän tukkoisuus sentään on helpottanut, mutta yskä tuntuu vain pahenevan. Yskittää muttei tahtoisi yskiä, kun se sattuu niin vietävästi. Jos tämä tällaisena jatkuu, on kai pakko taas vierailla veksissä. Uagh.

Jonkun kerran ampumaradalla taukoilemassa.

Jalka sen sijaan on parantunut oikeastaan kokonaan, enää ei tunnu kipua edes marssiessa. Jättebra, nimittäin maastojuoksu tuli suoritettua ja rästiin jäänyt suunnistuskin meni läpi helposti. Viime viikolla tosiaan leireiltiin maanantaista torstaihin, leirin opetuksellisena päätavoitteena VIPAn (= viestipasi) ja sen viestilaitteiden kanssa toimiminen (…ja insinööri tykkää!). Vartiotakin pidettiin, vaikkei meille jaettu ainuttakaan patruunaa koko leirin aikana. Leiri oli siitä erilainen, että ennen kasarmilta lähtöä kuitattiin itsellemme trangiat ja pari pussia tst-muonaa, eli huolehdittiin itse omasta ruuan saannista. Alla olevassa kuvassa kypsyy pestopasta, joka oli yllättävän hyvää.

Tämä viikonloppu on ollut jotenkin todella sekava, monestakin syystä. Sen tarkemmin en nyt ala mitään eritellä, mutta ajateltavaa on riittänyt. Eilen inttikaverit houkuttelivat SuFoon (= sunnuntaina Forteen) ja tarkoitus oli käydä ihan vaan parilla, kun mulla oli flunssan ansiosta äänikin kadoksissa. Paria enempää en juonut, mutta kotiintulo venähti aamuneljään… Hups. Noh, kerrankos - tai toisenkin - sitä.

Tänään jäljellä 279 aamua

Kaksi viikkoa kiinnioloa takana, yksi vielä edessä. Nyt on menossa muutaman tunnin vapaa-aika, huomenna vapaata pitäisi olla mahtavat neljä tuntia. Sisko ja kai porukatkin ovat tulossa moikkaamaan mua, kiva nähdä niitä pitkästä aikaa. Täällä on ihan hullua se, että läheisiä ihmisiä näkee niin vähän… Omaa perhettä tietysti about joka lomilla, mutta esim. kavereita loppujen lopuksi todella harvoin. Tulevilla lomilla on kyllä pakko joku kerta käydä Tampereella Akkikin luona, ja kotipuoleen mennessä Sansu olisi ehdottomasti nähtävä. Odottakaas vaan, tytöt, kyllä mä joskus täältä vielä vapaudun ja tulen tervehtimään! :)

Viime viikolla oltiin koko alkuviikko leirillä, maanantaiaamun ja torstai-illan välillä nukuin yhteensä ehkä kuusi tuntia - loppuviikon yritinkin sitten tasata univajetta edes vähäsen. Viikonlopun olin vapautuksessa, sillä leiriltä takaisin kasarmille marssiessa (kenttävarustus + ryhmän telttakamat, viimeinen pätkä pikamarssia) jalka alkoi sattua sen verran, että jokainen askel teki kipeää. Tämän viikon alkupuolen sinnittelin KP:nä (= kykenee palvelukseen), mutta torstaina tipahti taas pari päivää lisää VMTL:ää jalan takia. Mikäli kipu jatkuu vielä viikon verran, jalka kai kuvataan, vaikkei siinä todennäköisesti mitään murtumaa olekaan (jalan painelu ei satu). Huomenna olen taas normaalisti mukana, tiedossa mm. maastojuoksukilpailu, ja maanantaina lähdetään muutamaksi päiväksi leireilemään. Saa nähdä miten jalka kestää, toivotaan parasta.

Viikon päästä lauantaina pitäisi päästä lomille, ellei mulle tule enempää mitään rästittävää. Viime viikon vapautuspäivistä jäi suunnistus rästiin, joten se olisi saatava suoritettua ennen seuraavaa viikonloppua. Kyllä täällä nyt on sen verran oltu putkeen, että olisi ehkä maailman parasta päästä hetkeksi siviiliin!

Aliupseerikurssin pari ekaa viikkoa

Tämä on nyt aika pikainen päivitys, sillä kohta mun pitäisi pakata romppeet autoon ja huristella Turkuun. Olen nyt siis kotikotona käymässä, tulin eilen saunomaan ja pesemään pyykkiä. Takana on kahden viikon kiinniolo, eilen tuntui kieltämättä vähän kummalliselta nähdä maisemaa kasarmin porttien ulkopuolella. Oudolta mutta kerrassaan mahtavalta. Harmi, kun meillä on nyt ihan normaali VLV ja huomenna täytyy jo mennä takaisin.

Kahteen ensimmäiseen AUK-viikkoon mahtuu kaikenlaista kuten aamuliikuntaa, viestikoulutusta ja n. 12 km marssi kenttävarustuksessa (taitaa olla suunnilleen 30 kg). Aamuliikunta on ehkä hajottavinta, kun kiskaistaan suoraan sängystä pihalle kylmään ja pimeään juoksemaan hullua tahtia joku vartti. Enhän mä oikeastaan koskaan pysy siinä vauhdissa edes mukana, silmissä sumenee ja oksettaa vähemmästäkin. Hyvin se kyllä herättää.

Marssin jälkeen hartiat ja selkä oli useamman päivän täysin jumissa, jaloissa ei onneksi tuntunut kamalasti. Armeijan varustus ei todellakaan ole paras mahdollinen kannettava, tosin ei sitä kai varsinaisesti marssimiseen ole tarkoitetukaan ergonomiansa puolesta. Tämän viikon viestikoulutus oli ihan mielenkiintoista, opeteltiin mm. rakentamaan kaapelointia sekä käyttämään sanomalaitetta ja radioita. Ensi viikolla on neljän päivän koulutushaaraleiri, jolloin päästään kai käyttämään laitteita maasto-olosuhteissa. Muuten leiri taitaa olla todellinen hajotusleiri, saa nähdä kestääkö sitä ikinä hengissä.

Tänään pyörin hetkisen pihalla ja kuvailin mitä eteen sattui osumaan. Puintihommat on vihdoin saatu alkuun ja keli onneksi näyttää hyvältä jatkossa puinnin suhteen. Kamalan kylmää nyt on ollut, ihan kuin viime vuonna syyskuu olisi ollut lämpimämpi ainakin Jyväskylässä. Tai ehkä aika vain kultaa muistot.

Alokkaasta viestimieheksi

Tänään koitti vihdoin peruskoulutuskauden viimeinen päivä, joka Säkylässä osui tällä kertaa samalle päivälle sotilasvalan kanssa. Herätys oli aamulla viiden jälkeen, ja aamupalan jälkeen harjoiteltiin vielä ohimarssia. Yhdeksän maissa hypättiin busseihin (oli muuten kummallinen fiilis istua bussissa rynnäkkökivääri seurana…) ja suunnattiin kohti Laitilaa, jossa vala pidettiin. Paikoillaan seisominen otti kiitettävästi jalkojen päälle, hyvä kun jalat vielä sai koukistettua. Valan jälkeen oli ohimarssi pitkin Laitilan katuja, sitten siirryttiin busseilla takaisin Säkylään.

(Kameran takana sisko, itse olen kuvassa ihan oikeassa laidassa.)

Huovinrinteellä aika meni nopsaan, meidän loppuperhe oli kokonaisuudessaan paikalla ja lisäksi seuraan liittyivät niin ikään Säkylässä palvelevat siskon alikersanttipoikaystävä sekä sotilaspoliisikaveri. Porukat katsastivat Viestikomppanian tilat ja tietysti mun “kodin” eli p-kauden tuvan. Tässä kohtaa toistaiseksi ainoa julkaisukelpoinen inttikuva, jonka sisko nappasi mun härvätessä jotain kaapillani:

Yksiköstä käveltiin sotkun suuntaan, jossa päädyttiin toviksi munkkijonoon - sen verran oli populaa, että kaikille ylimääräisillekin kahvituspisteille kiemurteli pitkät jonot. Munkkikahvien (omalla kohdallani tosin Muumi-limpparin kun en kahvia juo) jälkeen siirryttiin urheilukentän laidalle, jossa alkoi eri koulutushaarojen esittely. Mielenkiintoisia esityksiä kaikki, alla kuva Pioneerikomppanian hyökkäyksestä kohti vihollisleiriä.

Tämä oli siis viimeinen päivä alokkaana, valassa meidät nimitettiin viestimiehiksi (tai jääkäreiksi/pioneereiksi koulutushaarasta riippuen). Mä ehdin viestimiehenä olla jopa kolme päivää ja risat, sillä tiistaina alkaa AUK1 ja arvo muuttuu aliupseerioppilaaksi. AUK:n alkaminen tietää myös muuttoa, ei tosin kauemmaksi kuin viereiseen tupaan. Osa vanhoista tupakavereista säilyy, mutta uuteen joukkoon liittyy lisäksi muutama tyttö p-kauden toisesta joukkueesta. Melkein saatiin jo riita aikaiseksi punkista, saa nähdä millaista yhteiselo tulee olemaan.

Ajattelin ensin meneväni tänään Turkuun, mutta päätinkin sitten jäädä lööbailemaan kotikotiin. Nyt lähden testaamaan upouuden - joskin jo pitkän aikaa työn alla olleen - pihasaunan, puulämmitteisen sellaisen. Barettia on pakko taas särmätä, sillä se ei oikein tykännyt eilisestä parin tunnin valaharjoittelusta kaatosateessa… Huomenna sitten enemmän jotain toimintaa.

Ilma tuoksui tänään ihan syksyltä. Kohta se on täällä.