Uuden takarenkaan nössönypyt sai huutia
Päivät katoavat ihan hullua vauhtia! Jäljellä olevat siviiliaamut mahtuvat jo yhteen käteen, tänään luku on 5. Pääasiassa olo on rauhallinen mutta välillä tulee hetkiä, jolloin jännittää ihan pirusti. Aivot keräävät alitajuisesti listaa muistettavista asioista, toivottavasti en mitään kovin tärkeää unohda. Päällimmäinen tunne on odottava: mielenkiinnolla odotan mitä maanantai tuo tullessaan.
Eilen lähdin aika ex tempore iskän kanssa Alastaron moottoriradalle pariksi tunniksi ajelemaan, kun Marskilla oli vuoro. Mun edellisestä ratakeikasta olikin jo kaksi vuotta - viime kesänä ei tullut käytyä, kun asuin koko kesän Jyväskylässä. Ekat kierrokset menivät enemmän tai vähemmän kökösti, mutta sitten alkoi homma sujua ja viimeiset kierrokset menivät kerrassaan mainiosti.
Huomenna suuntaan keltamustan ratsuni nokan kohti Keski-Suomea, jossa vietän seuraavat pari päivää herraseurassa. Toisin sanoen siis istun opiskelukavereiden kanssa jossain pussikaljalla tai jotain muuta yhtä mukavaa. :) Lauantaina pitäisi illaksi selvitä takaisin Turkuun, täytyyhän sitä ottaa ilo irti viimeisestä vapaasta siviili-illasta. Suhteellisen biletyksen täyteinen viikko tämä, eilen nimittäin tuli tehtyä pienimuotoinen baarikierros Desthean, siskon ja siskon kaverin kanssa. Fortessa oli yllättävän hyvä meno ja lisäksi drinkkejä erinomaisella hinta-/laatusuhteella.
Nyt syömään, sitten prätkä pesuun ja lopuksi saunaan.
P.S. Tosiaan, luovuin violetista kuontalosta ja värjäsin sen tummanruskeaksi. Pelästyn vieläkin aina peiliin katsoessani, näytän niin oudolta tummatukkaisena. Edellisestä kerrasta onkin jo yli vuosi (ikävöin muuten edelleen silloisia hiuksiani - ne oli niin ihanat!), ei ehkä mikään ihme siis. Toisaalta tämä ruskea on kiva, toisaalta houkuttaisi kovasti värjätä jossain vaiheessa letti mustaksi. Hmm.
3 kommenttia
Odottelen jo innolla että pääset ensimmäisille lomille kertomaan kuulumisiasi.
Wau mitkä silmät!
Sulla alkaa todella käymään päivät vähiin. :) Kiinnostaa kovasti kuulla millaista armeijassa on. Pojat tuossa kertasivat viikonloppuna omia muistojaan. Jotkut sanovat, että naiset kyllästyvät, kun armeija tulee puheeksi, mutta itse ainakin kuuntelen mielelläni juttuja, vaikka omia verrattavia kokemuksia ei olekaan.
Mulla vaihtui pään väri tiistaina. Otin hieman tummemman pohjan ja hieman punaista sivuille ja paljon otsikseen. Piristi taas uusi versio.
Pitää lueskella näitä sun juttuja oikein kunnolla huomenna, kun taas on aikaa itselle. Jostain syystä ei ole ehtinyt omaakaan blogia päivittää kunnolla. Facebook on vienyt jonkin verran siltä aikaa.
Wille, tavallaan mäkin jo ootan ekoja lomia. ;) Oiski oikeasti tuon väriset silmät eikä tarttis pitää piilareita… Vihreät oli kyllä kivat, kun ne oli niin kirkkaat.
Näin on, Tiia, tänään enää 4 aamua! Onneks on paljon tekemistä ni ei ehdi jännittää liikaa. Facebook taitaa juu olla jossain määrin addiktoiva, varmaan hyvä etten mä oo ikinä eksynyt sinne. :D
Jätä kommentti
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>