Tetsausta, evakuointia ja iltavahvarisekoilua
CSS - Cansei de Ser Sexy [2006]
Puolentoista vuorokauden lomalla tällä kertaa. Muuten olisin päässyt jo perjantaina, mutta viikon takaisen VMTL-päivän takia mun täytyi jäädä lauantaiksi rästimään sairauspäivänä ollut taisteluharjoitus. Tavallaan oli ihan hauskakin jäädä ylimääräiseksi yöksi, meininki oli rennompaa kun meitä ei ollut yksikössä kuin about 25 alokasta + muutama alikki. Iltavahvuuslaskenta oli älyttömin ikinä eikä kellään pysynyt pokka, vaikka olisi kuinka kovasti yrittänyt. :) Mukavaa oli myös tutustua paremmin kahteen tupakaveriin, joiden kanssa höpistiin vielä melkein tunti hiljaisuuden alettua.
Lauantaiaamulla herätys oli tuttuun tapaan kello 6.15, joskin aamupalan jälkeen pystyi ottamaan pienet torkut, sillä ensimmäiseksi rästittiin uimataitotesti ja cooper, jotka mulla oli kumpikin jo suoritettuna. Yhdeksän jälkeen heitettiin taisteluvarustus päälle ja seuraavat pari-kolme tuntia meni metsässä harjoitellen sekä ryhmän että yksittäisen taistelijan etenemismuotoja. Lämpötila oli varmasti lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä plus-astetta ja hiki valui pitkin selkää jo siinä vaiheessa, kun siirryttiin parinsadan metrin matka yksikön pihalta metsänreunaan. Oli niin parasta päästä suihkuun harjoituksen päätyttyä! Pyöreät 20 kg (taisteluvyö ~18 kg ja ase ~4 kg) niskassa ryömiminen, syöksyminen jne. sai todellakin hien pintaan: mulla ei ole ikinä ennen ollut vaatetus yhtä märkä hiestä. Naminam.
Huolimatta extrapäivästä viikko tuntui menevän nopeasti. Tiistaina oli uimataitotesti, joka omalla kohdallani meni ihan ok, vaikka olinkin vielä vähän flunssainen. Alkuviikosta saatiin myös polkupyörät, joilla torstaiaamulla polkaistiin ampumaradalle. Siellä menikin lähes koko päivä, oltiin vasta myöhään iltapäivällä takaisin kasarmilla. Vielä ei ampuminen multa suju kovin hyvin, sillä säpsähtelen liikaa aina kun vieressä olevien aseet pamahtelevat. Välillä pystyin keskittymään paremmin ja sain pari kymppiäkin tauluun. Viimeiseksi ammuttiin kymmenen sarja, josta laskettiin pisteet - mun tulos taisi olla 80/100.
Perjantaina oli ensiapupäivä, jonka aikana harjoiteltiin mm. elvyttämistä, evakuointia sekä erilaisten palojen sammuttamista. Evakuointirasti oli kaikista rankin, kun piti tst-varustuksessa (ilman asetta) raahata toisia niin ikään tst-varustus päällä olevia taistelijoita oksien ja käpyjen raapiessa käsiä ja jalkoja. Sen jälkeen viimeiselle rastille juostessa mulle iski yhtäkkiä joku hengenahdistus enkä meinannut saada lainkaan henkeä, hetkeksi lyyhistyin siihen tielle kun ei kerta kaikkiaan henki kulkenut. Sama toistui vielä uudestaankin, mutta onneksi ensiapukoulutus oli lopuillaan ja loppupäivä oli iisimpää menoa.
Jos armeijasta jotain saa irti niin mustelmia ainakin. Evakuointirastin seurauksena mulla oli toinen jalka hullun kipeä lauantaiaamulla ja päivän mittaan kipeään kohtaan muodostuikin “nätti” 5×2 cm kokoinen mustelma. Lisäksi eilen kotiin tullessani huomasin peilistä, että toisesta kädestä löytyy “muutama” pikku mustelma:

Eilisen iltapäivän lojuin lähinnä kotosalla huonoa saunaa muistuttavassa kämpässäni, jumitin hetken koneella sekä käväisin Anttilassa pohdiskelemassa seuraavaa hiusväriäni samalla kun hain alakerran marketista sapuskaa. Illalla hyppäsin pyörän selkään ja poljin moikkaamaan ystävääni Sansua. Sansun puolitoistavuotias poika selvisi alku-ujoudestaan ja yritti kovasti jutella mulle sekä kiskoi mut kädestä pitäen sohvalle istumaan. Mäkin jopa unohdin lapsikammoni/-pelkoni ja “lueskelin” pojan kanssa kuvakirjaa ym. - tietyllä tapaa iso askel mulle. :) Ennen Miron syntymää mulla oli aika paha kammo lapsia kohtaan, mutta pikku hiljaa se on helpottanut, kun aina välillä on tekemisissä lapsen kanssa.

Tänään pitäisi lähteä kotikotona käymään, tekee niin kovasti mieli pulahtaa uima-altaaseen ja ehkä vähän maata auringossakin. Taidankin kohta pirauttaa siskolle, josko se olisi jo hereillä ja voisin mennä hakemaan siltä auton lainaksi.


4 kommenttia
No sun elämästä ei ainakaan puutu äksöniä! On tosi kiva kuulla/lukea miten sulla menee. Kuullostaa ainakin siltä, ettet oo tulossa ihan heti pois. Hyvä jos viihdyt! Sun todella siis kannatti ottaa tällainen askel elämässä.
Niin tottakai oot tervetullut meille! Laitoinkin sulle kommenttia iregalaan :) (kun vihdoin kävin siellä ja luin sun kommentin - ja vain viikon myöhässä tai jotain…)
Mukavia päiviä sulle jatkossakin ja ollaan yhteyksissä kunhan ehditään. En silti ole unohtanut sua, ystäväiseni!
Hurjat mustelmat on. Vauhdikasta siellä on tuntunut olevan taas muutenkin. Mulla lähtis varmaan henki, kun pitäisi tuollaisissa varusteissa juoksennella paikasta toiseen. :p
Käypäs katsomassa blogista minkälaisen dogin adoptoin Facebookissa. :) Harmi, ettei animaatio näy tuossa. Joku on tehnyt kovasti hommia, kun on mallintanut muutamia eri rotuja ja niiden liikkeitä. Yhden kaverin olen jo melkein saanut houkuteltua sinne, vaikka ensin kapinoi. Kyllä siellä hauskoja juttuja riittää. ;)
Ei puutu ei, Akkiki. :) Oon kyllä ollu tyytyväinen et uskalsin lähteä toteuttamaan haavettani eikä ainakaan toistaseks ole kaduttanut. Joskus vaan täytyy tehdä niin ku sydän käskee.
Tiia, nuo mustelmat vähän vielä pahenivat tuosta ja lisäks nyt on reidetkin täynnä mustelmia. Kävyt saa mielenkiintosta jälkeä aikaan. :S Aika suloinen dogi tosiaan, tollasten mallintamiseen menee varmaan ihan kivasti aikaa. Mulla ei kyllä into/kärsivällisyys riittäis, ei sitten millään. :P
[...] lomilla on kyllä pakko joku kerta käydä Tampereella Akkikin luona, ja kotipuoleen mennessä Sansu olisi ehdottomasti nähtävä. Odottakaas vaan, tytöt, kyllä mä joskus täältä vielä vapaudun [...]
Jätä kommentti
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>